Menneen maailman juttu

Kommentin kuvaus näistä kirjoituksista menneen maailman tarinoina lämmittää. Kuvaus lämmittää samalla tavalla kuin katsella, miten kaveri tarjotusta neuvosta huolimatta kusee vastatuuleen. Vaalealla housunkankaalla näky on sitten sellainen, ettei lähempiä henkilötietoja tarvitse kysyä.

Kommentti tuli samana päivänä kuin puhe oli juuri ilmestyneestä, lähitulevaisuutta käsittelevästä kirjasta.

Ellen vastaisi pösilöille, vastaaminen jäisi aika vähiin.

Pyrstösuuntima on vastaukseni.

Kemppisen kieltosääntö: joka kieltäytyy oppimasta menneisyydestä, on tuomittu valumaan sinne takaisin.

Katso ilmiöstä tarkemmin Sisyfos. Tarinan mukaan korkeat voimat rankaisivat häntä panemalla hänet kierittämään läkähdyttävän mahdottoman painavaa kiveä ylämäkeen niin että aina huipun lähestyessä kivi kierähti takaisin alas.

Nuorissa mutta myös vanhoissa on näitä vuorelle (tulevaisuuteen) nousijoita, jotka eivät huomaa vaijeria nilkassaan.

Väite ettei historiasta opi mitään tai ettei se opeta mitään on suosittu siltojen alla ja niin sanotussa hauskassa seurassa.

Historia on lidar.

Lidar (KVG) on se laseriin ja erittäin lyhyeen aallonpituuteen perustuva kaukomittauslaite, joka on ollut mullistamassa menneisyyden tutkimusta. Koska se toimii samantapaisella periaatteella kuin tutka, sitä käyttäen löytää esimerkiksi vanhoja asuinpaikkoja. Televisiosta näkee jatkuvasti tähän menetelmään perustuvia 3 D -malleja. Mittaukset piirtävät näkyviin kokonaisia kyliä tai kaupunkeja sellaisina kuin ne olivat ennen talojen purkamista.

Minussa on herännyt uudelleen toive, että saisin vielä käsiini laitteen, jolla voisin ”valokuvata” lapsuusmaisemaani sellaisena kuin se oli 1958 ja 1938. Myös 1558 olisi kiinnostava.

Stonehengen jättiläiskivien ympäriltä kuuluu löytyneen vaikka mitkä määrät samanlaisia, jotka joku on raahannut johonkin, pois.

Oman tulkintani mukaan ihmisen mieli olisi ”lidarilla” kartoitettavissa. Kun psykiatria ja psykoanalyysi joutuvat kerran toisensa jälkeen aloittamaan uudelleen alusta siitäkin huolimatta, että niiden piirissä on tehty perusoivalluksia, tähdennän tässä yhtä.

Freudin kehittämä psyyken analysoinnin menetelmä on vajaa ennen kaikkea siksi, että parhaassakin tapauksessa sitä käyttäen paljastetaan vain tutkittavan unohtuneita muistoja.

Meillä on omassa mielessämme eli siis omissa aivoissamme vanhempiemme ja heidän vanhempiensa muistot – ja niin edelleen, kivikauteen asti.

Yleensä sanotaan vain, että meillä on peloissamme ja ehkä kiihkoutumisessamme savannin perintö eli miljoonan vuoden takaisia kytkentöjä. Tämä on tietenkin totta. Säpsähtäminen, pelästyminen ja pakoon juokseminen ovat meillä samanlaisia kuin monilla muilla eläimillä. Ja pakoon juokseminen on leipälajimme. Kissapedoille ja krokotiileille emme pärjää – vedestä ryntäävä krokotiili saa ongelmattomasti Adrian Boaltin kiinni. Juoksemalla saamme (nuoremmat meistä) saaliiksi pakenevan gasellin. Hiihtäjä saa hirven kiinni, ellei ole hyvää hankikantoa.

Ihminen on kaikkein paras taivaltamaan hyvin pitkiä matkoja hyvin vähällä lepäämisellä ja niukalla nesteellä ja ravinnolla. Todisteita on paljon. Amerikan manner asutettiin merkillisen myöhään, ja Australia samoin, mutta melkein joka paikkaan on päästy. Ja kuten toistellaan, Siperiaa pidettiin hyvänä karkotuspaikkana, mutta yllättävän moni tuli sieltä kävellen pois.

Jos muistatte kirjan, sanokaa ihmeessä minulle, joka olen unohtanut sen tarkan nimen ja tekijän. Kirja tuli Suomeksi. Saksalainen sotavanki käveli Koillis-Siperiasta Intiaan, muistaakseni myös Himalajan yli ja Gobin läpi.

Se on vielä menneen maailman juttu, että meillä on geenejä sieltä täältä. Siitäkin on kohta puoli vuosisataa, kun nukleiinihappojen keskeinen merkitys käsitettiin.

Se ei ole alkuunkaan selvää, miten hiilihydraatti, typpiemäkset ja fosfaattiryhmä tarkkaan ottaen toimivat. Molekyylitasolla joudutaan tekemisiin kvanttikemian kanssa, jolloin ainakin havainnollisuus katoaa. Keskeisiäkään asioita ei voi oikein kuvailla, vaikka laskeminen onnistuu. Kvantti viittaa tässä yhteydessä siihenkin, että kun havaintomaailmamme on 3 ulottuvuutta + aika, niitä ulottuvuuksia onkin otettava huomioon todella paljon, ja kaupan päällisiksi menetetään kätevä ajatus hiukkasen massasta ja energiasta erillisinä, mitattavina asioina, ja siirrytään todennäköisyyspilviin.

Missä määrin tulevaisuus, varsinkin lähitulevaisuus, on jo tapahtunut, on mielenkiintoinen keskustelun aihe. Olettaen että ”mieli” on monissa asioissa haitallinen ja tarpeetonkin termi, vaikka se on käytännössä välttämätön, kyllä meidän molekyylijärjestelmässämme on valmiit kolot hurjemmillekin tuleville tapahtumille.

Mitä tämä merkitsee, se on selvää. Jos lukija miettii, miten saisi miljoona dollaria, sopivan äijän tai muijan ja lähes ikuisen elämän, vastaus on näkyvissä. Se on tuolla solukossamme, ellei koodattuna, ainakin koodattavissa.

Tällaisiin asioihin, jotka tarkoittavat käytännössä sitä, että useimmiten pystymme parantamaan keuhkokuumeen ja lähivuosina tiettävästi toisen diabetes-tyypeistä, olemme päätyneet tutkimalla menneisyyttä. Oma ruumiimme ja hermostomme verkosto on kohdin miljoonan, eräin osin miljardin vuoden ikäinen. Sen tutkiminen on menneisyyden tutkimista. Siten olemme riippuvaisempia menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Mitä kaikki asianosaiset noudattakoot.