Digisiirtomaa

 

Diginatiivit tarkoittaa lapsia ja nuoria, jotka ovat oppineet pienestä pitäen käyttämään elektronisia laitteita ja ehkä vain niitä.

Digikolonialismi nostaa päätään. Jos natiivi on alkuasukas, jossain on siirtomaaherra.

Siirtomaiden aikakausi ei loppunut siksi, että se on väärin. Talousjärjestelmän julmuus ja epäinhimillisyys ei vaikuta mitään, jos järjestelmä tuottaa rahaa.

Orjakauppa on humanismin tuki. Orjia haettiin Afrikasta ja kuljetettiin vallitsevat tuulet huomioon ottaen niin että merkittävän hyödyn saivat hollantilaiset ja skotit. Matkasta hengissä selvinneitä orjia käytettiin Yhdysvaltain etelän puuvillapelloilla ja Karibian alueen sokeriruokoviljelmillä, mutta iso hyöty viennistä kasaantui hollantilaisten ja skottien kansoittaman koilliseen, jossa New Yorkin paikannimistökin on edelleen monin paikoin hollantia. Kaupunki oli ennen myymistä nimeltään New Amsterdam.

”Manhattan” lienee delaware-intiaanien kieltä, mutta Harlem, Bronx ja Brooklyn ovat hollantilaisia nimiä.

Toistelen hollantilaisia ja skotteja siksi, että heidän eriuskolaisuutensa oli merkittävä tekijä Amerikkaan muuttamisessa. Amerikkalaiset itse puhuvat puritanismista, ja mikäs siinä.

Menneisyyden monumentti on blues ja sen kautta jazz, hieno yhdistelmä mustaa musiikkia ja Brittein saarten kansanmusiikkia.

USA oli ensimmäinen paikka, jossa systeemi korvasi rykelmät. Ensimmäiset toteutukset olivat kanavat, rautatiet ja lennätin.

Ajatus oli Ranskan valistusfilosofian. Jos katsotte tarkemmin, kaiken arveltiin koostuvan jakamattomista yksiköistä, kreikaksi a-tomos, tai mitattavista ilmiöistä, kuten välimatka ja energia. Systeemi on alla vaikuttava infra. Esimerkki voisi olla saksalainen, nimitäin ”laki”, vaikka todellisuudessa Napoleonin aikaan oli jo aloitettu ”kaiken lain” kerääminen saman nimikkeen alle.

Napoleonin siviililain ja Saksan 1900 voimaan tulleen ”kansalaisen lakikirjan” (Bürgerliches Gesetzbuch) ero on juuri systemaattisuus. Tietysti molemmat yritykset epäonnistuivat, eikä niitä ole aikoihin pidetty mielekkäinä.

Fyysisen maailman versio on mielekäs. On katsottavissa kartasta, mihin pääsee junalla, ja aika pitkälle sekin, mihin voi yrittää autolla.

Tänään päätetyksi julistetussa, joitakin päiviä sitten aloitetussa Bernerin väyläselvitystä koskeneessa asiassa-yksinkertaisuus vietti taas juhliaan. Tie-, rautatie-, vesi- ka ilmaväylien (ilmakäytävien) lisäksi ovat informaatio- ja energiaväylät.

Kuka omistaa piuhat viiden vuoden kuluttua ja muka maksaa niistä? Caruna on jo epäonnistunut sähkön runkoverkossa. Teleoperaattorit ovat vähintäänkin kohdanneet ongelmia, kun jo yleisökin tietää, ettei tietoliikenne ole viatonta eikä vaaratonta.

Mielenkiintoisesti väyläkeskustelussa nostettiin esiin autojen tarkkailu teknisin laittein huomaamatta, että kysymys on samasta asiasta. Eräs tietokoneen väylä on nimeltään ”bus”. USB on yleinen sarjaväylä eli siis linja-auto. Linja-autoja on tarkkailtu jo monta vuotta. HKL:n kulkuneuvojen liikkeitä voi seurata kännykällä. Rautatieasemalla pitkästyvä voi katsoa toisesta sovelluksesta, missä asti se juna on nyt tulossa tai menossa. Tavaralähetysten kulloisestakin sijainnista ilmoitellaan myös pyytämättä. Ja esineiden ”lähettäminen” 3 D-tulosteina on jo arkea.

Muutama vuosi sitten tässä blogissa joku kommentoija vähätteli muovimössöä ja lupasi 3 D:lle nopeaa unohdusta. Näin ei tainnut käydä.

Mitä väylillä todella on tapahtumassa, siitä harva tohtii sanoa mitään. Tapahtuu niin paljon ja samanaikaisesti. Esimerkiksi grafeeni on täysin litteää ja sen sähkön- ja lämmönjohtavuus on ennenkuulumaton.

Yöllä lukemassani hyvässä toimintakirjassa tyypit jahtasivat toisiaan huipputeknologialla, kuten satelliittipuhelimilla.  Presidenttien ja monien muiden henki oli vaarassa.

Juonen siirtäminen esimerkiksi elokuvaksi olisi hyvin suuri työ, koska tuo häikäisevä tekniikka on kokonaisuudessaan vanhentunut 15 vuodessa.

Lapin antologiaani varten luin esseen vuodelta 1991, ”Joko Lappi on loppu?” Sekin oli kirjoittajan selkeänäköisyydestä ja älyllisestä voimasta huolimatta eräin kohdin vaikea ymmärtää, koska niin monet pahimmiksi todetut epäkohdat ovat unohtuneet täydellisesti uusien epäkohtien tieltä.

Luulin ettei Jääkausi voi kestää vain kahtakymmentä vuotta. Uusimman tutkimuksen mukaan kesken viime jääkaudenkin on tapahtunut käsittämättömän nopeita lämpötilan muutoksia – viisitoista astetta lisää vuotuiseen keskilämpötilaan viidessätoista vuodessa viidensadan vuoden ajaksi. Ja tuossa toimijana oli luonto eli sokeat voimat.

Diginatiivien odottaminen systeemin pelastajiksi on tuijottamista menneisyyteen, kuin siirtomaavaltaan, joka tähtää kokonaisiin laivalasteihin kookospähkinöitä.

Kun eilen soittelin ja rähisin televisioantennista ja puhelimen kentästä, minulla kyllä oli tunne, että tässä vanha mies puuhaa vanhoja asioita osaamatta nähdä, mitä tapahtuu todella. Ehkä ensi vuonna kiinnitän hauenleukaliittimen minkä tahansa männyn oksaan ja saa siitä signaalin televisioon ja puhelimeen, ja sähkön ja lämmityksen lisäksi…