Tooze

Tooze

Selailin kolmea kansantaloustieteellistä ja yhtä liiketaloustieteellistä kirjaa pohtiessani, mistä saisi rahaa. Revolverini on hukassa enkä ole varma, mistä löytäisi liinan kasvoilleen ja lierihatun. Pankkiryöstö on kyllä hyvä ajatus, mutta entä jos ne eivät annakaan rahaa, vaikka uhkaisi ja heiluttelisi sitä pyssyä? Näppäävät mokomat aikalukon päälle ja käskevät haistaa paskan.

Ja sitten sukulaiset saavat hävetä tositelevision mainosta ”Horiseva lakimies tunnustaa – möhläsin taas”.

Haluan nimittäin osallistua Ahtisaaren, Iloniemen ja Ruokasen hyvin painokkaan uuden kirjan nostamaan keskusteluun osittaisella vastaväitteellä. Vanhasta muistista varmistaisin kuitenkin mielelläni sen väitteen.

Arvovaltaiset kirjoittajat puhuvat Venäjästä asioita, joista Paavo Väyrynen ei pidä. Epäilen ettei Eki Tuomioja ole hänkään hyvillään. Pitäisi sanoa Putinille selkeästi ja kovalla äänellä: lopettakaa murhaaminen.

Samalla voisi kysyä, mitä he itse asiassa tekevät Syyriassa. Vastaus ”arvovalta syistä olemme näyttämässä suurvallan lihaksia” ei käy vastauksesta. Suurvalta tarkoittaa sellaista yksikköä, jonka ei tarvitse näyttää lihaksia.

Kysyisin, eikö Venäjän mellastaminen ole heikkouden osoitus.

Sekä Putin että Erdögan osoittavat, miten vähän sananlaskuihin kannattaa uskoa. Väitetään, ettei kelloa voi kääntää taaksepäin. Tämä tarkoittaa, ettei aikaa voi pysäyttää ja että historia kulkee kulkuaan, jota taaksepäin ei tuupata, ja tyranni saa aina palkkansa.

Kelloa voi kääntää taaksepäin. Nostetaan nuppi ja käännetään viisareita. Jos nupin jättää ylös, kello ei käy eli aika pysähtyy.

Mielestäni  Suomessa tehtiin juuri näin 1917 – 1928. Tulokset olivat epämiellyttäviä mutta eri syistä tavoitimme normaaliajan 30-luvun puolivälin jälkeen ja olimme hyvin valmistautuneita talvisotaan. Monet aikalaiset väittävät, että olisimme olleet huonosti valmistautuneita, mutta se ei pidä paikkaansa.

Islamilainen vallankumous on mielestäni yritys kääntää vesikelloa 500 tai 1000 vuotta taaksepäin. Sillä on ollut menestystä.

Venäjää ajatellen diktaattori, siis sellainen kuin Putin, on todella säälittävässä asemassa. Hän on koko ajan riippuvainen kaikista toisista. Ennen kaikkea hän on riippuvainen armeijasta ja siis poliisista. Niiden myötäilemisen oppimiseen menee tosi paljon aikaa, ja tulos voi olla silti tuhoisa. Jos saa armeijan hallintaansa, kuten Hitler, kaikki rahat ja suurin osa aikaa menee sisäiseen valvontaan eli terroriin. Ja sitten on niskoilla kaikenlaisia SS-valiopanssarijoukkoja, jotka ovat niin hienoja ja itsenäisiä, etteivät juuri suostu taistelemaan.

Normandiassakin oli -44 niin hienoja saksalaisia yksikköjä, ettei vastaavaa ole nähty auringon alla, ja sitten englantilaiset ja amerikkalaiset Typhonit ja Thunderboltit ottivat ja rikkoivat niiden koko kaluston.

Tässä sanotaan, että vähät äänestäjistä mutta Venäjää hallitaan armeijan suostumuksella. Stalin joutui ammuttamaan puolet ylemmistä upseereista ennen kuin loput uskoivat, että nyt oli toinen ääni kellossa, ja sitten hän viimeistään Stalingradin jälkeen oppi sen ihmeellisen asian, ettei sekaantunut jatkuvasti ammattilaisten ratkaisuihin.

Yksi Neuvostoliiton tuhon syistä oli pätevä armeija, joka jätettiin Afganistaniin vaille huoltoa ja rahaa. Nyt Putinin viime vuosien toimet, jotka olleet hänelle ja maalle poliittisesti tuhoisia, haiskahtavat kovasti kenraalien ja marsalkkojen ratkaisuilta.

Jospa se ajatuksemme ei ole aivan kohdallaan, että Venäjä on monoliitti, joka toimii edes jossain määrin samaan tapaan kuin Euroopan länsi.

Vastaavasti jos kuvitellaan sitä todellista mahdollisuutta, että Trump pääsisi presidentiksi, yksikin hänen mainostaan poliittisista liikkeistä, ja hän on armeijan vanki. Yhdysvaltain armeija eli se Eisenhowerin nimeämä teollis-sotilaallinen kompleksi on oleellinen osa maan talouselämää. Niin vähäpätöinen henkilö kuin presidentti ei sille pärjää. Niinpä sitäkin sietäisi miettiä, onko Trumpin takana tosiaan vain köyhä valkoinen roskaväki (amerikkalaisten oma termi). Entä jos siellä on myös rikas, mitalein ja kaluunoin koristeltu valkoinen roskaväki?

Parahdukseni että joku saisi välillä maksaa minulle kirjoja, johtuu siitä, että Adam Tooze on tunnetusti sotatalouden tutkijoista parhaita

Parahdukseni että joku saisi välillä maksaa minulle kirjoja, johtuu siitä, että Adam Tooze on tunnetusti sotatalouden tutkijoista parhaita

(The Wages of Destruction: The Making and Breaking of the Nazi Economy, 2007), ja nyt on sitten ilmestynyt Cambridgen II maailmansodan historian kolmas osa, toimittaneet Michael Geyer ja Adam Tooze.

Amazonin sallima kirjan selailu vaikuttaa järisyttävästi. Yrittäkääpä itse saada selvää jutun kuvana olevasta kaappauskuvasta.

Cambridgen kirjassa on ainakin 20 tekijää. Murheen aihe on hinta. 180 dollaria sekä kirja että Kindle. Se on iso raha, ei voi mitään.

Mutta siinä mielessä olen kiihkeä marxilainen, että keskeinen syy kumouksiin ja myös sotiin on talous ja sen sivussa niin sanotut kulttuuriset kysymykset.

Saksan ohella nyt on tarjolla tietoa siitä, miten perin pohjin Englanti ajoi itsensä vararikkoon sodalla. Suomesta tällaista tietoa saa odottaa, koska sotataloudesta tähän mennessä kirjoitettu on riittämätöntä.

Voi tulla pitkä odotus.

Tosin Hentilöiden uusi kirja Suomesta Saksan alusmaana ”Saksalainen *Suomi 1918” sisältää sen keskeisen tiedon, joka useimmilta on unohtunut, ja näemmä paljon muutakin. Kirjoittajat esittävät tuo edellä olevan periaatteen selkeästi. Saksa ei lähtenyt ”auttamaan Suomea” talvella 1918 vaan edistämään omia lähes yksinomaan taloudellisia tavoitteitaan, joita kuorrutettiin sopivalla sankaruudella. Toivon että kirjassa esitellään myös se, miten huutavassa hukassa Saksa oli sodan vuoksi silloinkin.