Britti tai skotti autiolla saarella

Englanninkielistä historiankirjoitusta ei yleensä pidä uskoa. Silloinkin kun Eurooppa vakiintuneena maantieteellisenä alueena on otettu huomioon, näkökulma heittää ja pahat työt Aasiassa yritetään sivuuttaa muina miehinä.

Hiukan liioitellen voisi sanoa, että ensimmäinen maailmansota johtui osittain siitä, että Englanti, Saksa ja Venäjä kilpailivat niin kovasti Perisan (Irak ja Iran) öljyn valtaamisesta.

Sotaa ei voitettu rikkaudella, kuten koululaisille valehdellaan, vaan raaka-aineilla ja energialla. Saksalla oli rautaa ja hiiltä, mutta öljy puuttui. Niin puuttui Englanniltakin, mutta BP ja Shell…

Polttoöljy muutti merisodan. Maavoimien nestemäisen polttoaineen tarve satakertaistui sodan alkuvuosina.

Asetin itselleni hölmön kysymyksen: miksi Englanti oli jokseenkin tuntematon maa ja outo kieli Suomessa vuoteen 1945? Tutkimus korostaa Suomen Ruotsin ja Saksan suhteita ja mutkikkaita välejä Venäjän keisarikuntaan. Tutkimus mielellään sivuuttaa sen, että keisarikunta ei rynninyt länteen, ei oikeastaan Suomeenkaan, mutta sitäkin voimakkaammin itään ja etelään, ja etelässä oli muun muassa öljyä.

Käännekohta oli Krimin sota, jolla Englanti ja Ranska rakensivat itselleen kilpailijat, Venäjän ja Saksan.

Kysymys Englannin pimennosta tuntuu aiheelliselta, kun ajattelee, että skotit (Finlayson) toivat maahamme oikean teollisuuden ja Englanti osti sitten metsäteollisuuden tuotteet. Tuntuu myös siltä, että itsenäisyyden aikana kirjan- ja lehdenkustantajat olivat maan ainoat englantilaismieliset, siis esimerkiksi Erkot ja Reenpäät.

Suhteet Yhdysvaltoihin paisuivat valtaviksi maastamuuton vuosikymmeninä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, mutta tiettävästi suhteita rahamaailmaan ja valtioon ei käytännössä ollut.

Vielä sotien välisenä aikana jopa luonnontieteet, joissa Englanti oli vahva, jäivät meillä vähälle – esimerkiksi ydinfysiikka ja elektroniikka. Niitä ei juuri matkustettu opiskelemaan. Tietysti oli poikkeuksia, kuten Edward Westermarck. Sitä vastoin Saksa oli lääkäreille, insinööreille ja papeille viimeistään väitöskirjavaiheessa välttämättömyys, ja Ranska oli maa, jossa tulevat edelläkävijät kävivät opettelemassa rautarakentamista ja betonin käyttöä.

Se Englannin merkitys on lähes pysyvä, valtava vaikutus mielikuvituksen maailmaan.

Robinson Crusoe (1719) oli ennen pitkää maailman tunnetuin kuviteltu henkilö, jolla kyllä oli esikuva. Itse tarina on kuitenkin taattua pötyä, eikä se ole koskaan lakannut kiehtomasta.

Sen hinauksessa tuli merirosvoromaani ja sitten meritarinat. ”Aarresaari” oli vuosisatansa vaikuttavia romaaneja, ja sen kirjoittaja, skotti R.L. Stevenson malli monilemulle.

Englannissa keksittyjen kuviteltujen sankareiden luettelo on hyvin vaikuttava: Sherlock Holmes ja Hercule Poirot, James Bond, Harry Potter. Tolkienin maailma ja hiukan fiinimmässä sarjassa Ihmemaan Liisa ja Nalle Puh ja hiukan vähemmän kuuluisina Kiplingin Kim, Peter Pan ja Maija Poppanen.

Jopa Chaplin ja Stan Laurel olivat brittejä, ja amerikkalainen mykkäfarssi on paljosta velkaa englantilaiselle varieteeteatterille.

Hiukan toisella linjalla mielikuvitusmaailman tuotteistamisessa uranuurtaja oli Charles Dickens, jonka tiukka kilpailija oli ranskalainen Dumas ja seuraaja amerikkalainen Mark Twain. Seuraavan vuosisadan hallitsija oli Agatha Christie.

Hyvin yllättävästi Trollopen, Thackerayn, Jane Austenin ja sisarusten Bronte luoma herraskartanoviihde on kokenut valtavan nousun englantilaisen television muokkaamana, etulinjassa Downton Abbey. Nyt tulevat kirjallisesti todella jumalattoman hyvä Jane Austen ja samanaikaisesti Tolstoin Sota ja rauha.

Talous-ja sotilashistoriallisesti Ison Britannian oli määrä olla loppuun kulunut menneisyyden muisto viimeistään 1914 tai 1918. Koko käsite ”viihde” tuntuu liittyvän melkein yksinomaan Yhdysvaltoihin, joka varmasti on viihdeteollisuuden kotimaa.

Silti kävi niin, että poprock lävisti maailman nimenomaan Englannista käsin. Nuorison suosimaa musiikkia on ollut aina, mutta The Beatles muutti keskiluokan maun.

Englantilaisten uusin sensaatiomaisen menestynyt tuote on BBC Nature, luonto-ohjelmat. Ne ovat tieteellisesti pitäviä mutta epätieteellisiä. Katseenvangitsijat hengen salpaajat on taitavasti istutettu kokonaisuuteen, joka on aina kerronnallinen. Tuotteen nerokkuus on sen kansainvälisyys. Se kelpaa kaikkialle. Sitä myydään valtavasti, ja lukuisat jäljitelmät, joita tehdään myös Suomessa, osoittavat miten vaikea tuo tuote on.

Yksi maailman kuuluisimpiin mielikuvitushahmoihin luettava ei kuulu brittien menestystarinaan, Tarzan. Edgar Rice Burroughsin luomus syntyi alemman luokan viihteeksi. Burroughs oli ensimmäinen korostamaan, että tienestiä etsiessään hän päätti kokeilla, miten huonon seikkailujutun hän onnistuisi kirjoittamaan.

Rudyard Kipling on varmaan oikeassa. Tarzan on todellisuudessa englantilainen aatelismies, joka on lapsena päätynyt eläinten kasvatettavaksi. Siinä on Englantia ja yleismaailmallista mytologiaa. Mutta menestys oli valtava, ja sen taustalla oli jo kuuluisa ”Villi länsi”, joka aluksi esitettiin oikeiden ihmisten (Buffalo Bill, Jesse James) epätosina seikkailuina. Ja pian intiaanijuttuja, jotka olivat velkaa myös James Fenimore Cooperille ja siten Rousseaulle, tehtailtiin menestyksellisesti mm. Saksassa (Karl May). Ja rinnalle nousivat riuskat luontojutut, joiden mestari oli Jack London.