Murhetta lisää

Terveisiä Reijo Aarniolle.

Reijo alkaa olla huomattavan pitkäikäinen virkamies, koska hänen nimitettiin tuohon tehtävään 1997.

Uusia lakeja ja virkoja pidettiin salaa aika turhina. Mitä lienevät olleet, EU:n kotkotuksia.

Hovioikeuden kahvilajaostossa ainakin ajateltiin, että ei tieto voi mikään vaara olla eikä hyvää lainoppia saisi rämettää mokomilla.

Seuraavassa elämässäni sain toisenkin kerran pitää Kaliforniassa pienempiä ja suurempia luentoja tekijänoikeuden ja yksityisyyden suojan jännitteisestä suhteesta. Välillä heitin kehiin varmemmaksi vakuudeksi myös sananvapauden.

Amerikkalaiset olivat kiinnostuneita. Vaikka yksityisyys oli alkujaan heidän keksintöään, eurooppalaisten ajatuksia asiasta he kummastelivat.

Harvemmin professoreille mutta aina tohtoriplantuille selitin, miten tietyt suojasäännöt päätyivät ensin Saksan (liittotasavallan) perustuslakiin ja siitä vähä vähältä kansainvälisiin sopimuksiin.

Alku oli aina tämä: Hollannissa oli niin hyvä väestörekisterijärjestelmä, että Gestapo pystyi vajaassa viikossa poimimaan juutalaiset ja suuren osan niistä, jotka ajattelivat pahojaan Hitleristä. Asianomaiset lastattiin junanvaunuihin ja surmattiin.

Kun päälle kaatuvia asioita oli saatu hoidetuksi, näistä kysymyksistä tuli keskeisiä eurooppalaiselle yhteistyölle. Kauppasopimuksilla ja kilpailusäännöillä naamioitiin se tosiasia, että yhteisöjä perustettiin tekemään rauhantilasta ainakin läntisessä Euroopassa itseään säätävä järjestelmä.

Tuossa vaiheessa kaikille asioissa vakavissaan mukana oleville ihmisille alkoi olla selvää, että Neuvostoliitto alusmaineen harrasti ihmisoikeuksia vain paperilla. Suomi ja Kekkonen kätilöivät Hyvin laajamittaiseen tiedonkeruuseen ja urkintaan perustuvan poliittisen järjestelmän periaatteet tulivat sitten erittäin selväksi DDR:n kaatumisen yhteydessä Stasin tuhoamatta jäänyttä arkiston osaa tutkittaessa.

Ehkä kirjoitan juuri tänään tästä asiasta S-ryhmää koskeneen uutisen takia. Pari vuotta sitten selvitin ihan rahapalkasta kaupparyhmälle, miten etu- ja ostokortteja saa käyttää ja miten ei. Tunsin nyt toteutuvan tilanteen juuri Kaliforniasta. Siellä jo lähes 20 vuotta sitten yksittäinen marketti yritti arvata yksittäisen asiakkaan tarpeita ja kaupitteli samalla kotiinkuljetusta.

Kyllä minäkin ottaisin piimät ja paperit, kahvit ja ehkä muutakin kynnykselle kannettuna ja hintaa moittimatta. Tiedän että vakioasiakkaan profilointi kassakuitteja käyttäen ei ole suuri juttu.

Reijo Aarnio – joka ei ole pitkään aikaan kutsunut lounaalle Kosmokseen – joutui tässä vaiheessa vetäytymään käsite-eron turviin. Bonus-kortin käyttäminen ei välttämättä ole sopimus asiakkaan ja kaupan kesken. Suostumus on eri asia kuin sopimus.

Tuo on vähän heikko puolustuslinja, kun on olemassa toisaalta neuvottelusopimuksia, joiden ehdoista aidosti sovitaan, ja toisaalta massasopimuksia, kuten rahtitavara tai raitiovaunulippu, joiden ehdoissa ei kenenkään mielestä ole miettimistä.

Vaaralliset vedet vain näkyvät. Vuoden kestänyt juntturoiminen työmarkkinoilla, paikallinen sopiminen, ns. pakkolait ynnä muu, koskivat juuri samaa asiaa: kuka sopii kenen puolesta miten laajasti. Asiakkaat vain ovat enemmän lammaslauma kuin työntekijät, joten viranomaisapua tarvitaan.

Tietojen kerääminen ja niiden käyttäminen oli Euroopan historian käännekohta. Kaupallisia ja tietotekniikan murroksia ennakoi poliittinen ratkaisu, ETYK.

Kekkonen ja muut ajattelivat kai pelkästään Neuvostoliittoa ja kahta Saksaa ja Natoa ja Yhdysvaltoja. Helsingissä pidettiin 1975 kokous, jonka vaikutuksia ja merkityksiä ei ole pahemmin muisteltu. Niin paljon niin paljon suurempaa on peittänyt muistot. Neuvostoliitto kaatui. Liike-elämä romahti. EU kasvoi ja laajeni.

Kirjassa sanotaan, että tieto on valtaa. Sanotaan niinkin että aika on rahaa.

Mutta valta on tietoa. Tänä päivänä tuosta oivalluksesta käytetään nimeä ”informaatiosota”. Nimitys on osuva. Tiedon hankkiminen, tiedon salaaminen ja tiedon vuodattaminen tappaa tehokkaammin kuin nikkeli. ”Bitcoin” on tosi huono nimitys. Bitti on raha, kolikko.

ETYK ei näyttänyt tuovan mukanaan mitään konkreettista, kuten ihmisoikeuksia useammille.

Suuri aikaansaannos oli se, että kaikki merkittävät valtiot Albaniaa lukuun ottamatta kokoontuivat ja sopivat jostain. Se ei edes ole tärkeää, mistä sovittiin.

Pokemonin vuoksi vuosikymmeniä käytetty termi ”lisätty todellisuus” (augmented reality) on ollut pari päivää muodissa. Vuonna 1975 kylmä sota tietenkin jatkuin entiseen tapaan, mutta suunnilleen tuohon kohtaan aikajanalla voidaan merkitä Venäjän ja Kiinan autettu itsemurha.

Tässä vaiheessa tiedämme, että Kiina onnistui ainakin väliaikaisesti, mutta voi hyvinkin kukistua väestö- ja ympäristöpaineisiin. Aika varmalta näyttää, että Neuvostoliiton seuraaja Venäjä epäonnistui.

Se on onneton tapaus, kun presidenttinä siellä on tietojenkäsittelyn ammattilainen. Putin on koulutettu vakoilija, ja vakoilu jos mikä on tietojenkäsittelyä. Siihen kuuluu myös tietojen manipulointi eli erilaiset transformaatiot.

Neuvostoliitto kaatui, koska siellä ei keksitty tietokoneita eikä tietoliikennettä. Venäjän keisarikunta oli kaatunut samasta syystä. Kansainvälinen sosialismi kaatui 1914 samasta syystä, kun kävi, etteivät työläiset olleet solidaarisia, vaan lähtivät sotaan. Heillä ei ollut yhteyksiä toisiinsa.