Kalapuukko

Ensi yrittämällä väärin ymmärtäminen on helpointa. Lasten väärinkäsityksiä merkitään muistiin ja niistä tehdään kirjoja. Eikö ”Elimäen salaisuus” ollut sellainen? Siis elämän salaisuus.

Virastoslangissa on vaikeasti selitettäviä kerrostumia. ”Verotoimiston pöydällä oli snurra.” Kertolaskukoneet ja niiden käyttö on ehkä esimerkki laitteesta, jollaisia harva muistaa. Kukaties tässä mainittu laskutikku on sekin tuntematon ja käsittämätön sana nuoremmille. Glemmaria vähän ihmettelin; kommentti epäili sitä itse keksimäkseni. Kai edelleen monilla on irronneita glemmareita kassin pohjat täynnä?

Nitomakone ja reijitin ovat vailla varsinaista nimeä. Ensin mainittu oli arkipuheessa naimakone ja jälkimmäinen, jolla tehtiin mapitettavaan paperiin kaksi reikää, oli käytännössä ”tuo tuolla”.

Verkon Urbaani sanakirja on mainio. Yllättävän moni urbaaniksi leimattu sana tai sanonta on mielestäni vanhaa perua. Toisaalta mielikuvitus jyllää edelleen. Visa vinkuu ja sitä höylätään, vaikka mekaaninen luottokortin tunnistuslaite on yhtä etäinen muisto kuin siinä käytetty myrkkypaperi eli itse jäljentävä paperi.

Itse olen omaksunut vuosikymmeniä sitten ylimielisen asenteen. Luulen ymmärtäneeni kun todellisuudessa on ole edes viitsinyt kuunnella. Isäni isällä oli tapana keskeyttää puhuja, varsinkin alaikäinen, sanomalla kärsimättömästi ”Tiijän tiijän”.

Ohimennen olin ihmetellyt, mitä muuta ne olivat ne eduskunnan kalapuukkomiehet, jotka on jo unohdettu. Siitä ei ole pitkä aika, kun katselin suopeasti, että Wikipedian lyhyt artikkeli ”puukko” on ihan asiallinen. Sen yhteydessä mainitaan vuolupuukon ohella kalapuukko. Eräpuukko on sekin erilainen, ainakin jos viitataan metsästykseen.

Urbaanista sanakirjasta kävi nyt ilmi, etteivät ne olekaan kalapuukkoja, vaan kalapuikkoja, nämä viikset.

Tänäkään päivänä en ihan ymmärrä, miksi lapset pitävät kalapuikoista. Minusta niissä on kaksi ainetta, huonosta rasvasta tehty kuorrutus ja täysin mauton Jäämeren kala. Muistan, kiitos, hyvin miten suuri herkku oli brittien fish and chips, arastavina aamuyön tunteina jossain King’s Crossin tai muun suuren rautatieaseman tienoilla syötynä. Se lykättiin kouraa sanomalehteen kietaistuna. Englanti on lehdistön luvattu maa.

Lapset pitävät myös nugeteista. Itse pidän wieninleikkeestä eli kyllä leivitys on poikaa. Itävallassa laki kieltää sanomasta siasta tai kalkkunasta tehtyä aikaansaannosta wieninleikkeeksi. Pitää olla vasikkaa. Aito wieninleike on peräisin Italiasta, johon se keksittiin Espanjasta, johon sen toivat maurit – siksi kai sitten vasikkaa, ei sikaa.

Eikä pidä kysyä minulta, mitä eräillä porukoilla on sianlihaa vastaan ja miksi viikinkien väitetään olleen erikoisen persoja possulle. Hyviä selityksiä on niin monta, ja ne ovat keskenään ristiriidassa.

Kalapuikkoviikset ovat siis tyyppiä Ben Zyskowicz. Hänestä mieleen tulevan Groucho Marxin viikset olivat ainakin jossain vaiheessa ylähuuleen maalatut eli siis muinaista varieteeteatterin perinnettä.

Tsaarin armeijassa viikset olivat aliupseereilla pakolliset. Suomen armeijassa viikset ja parta olivat kiellettyjä viime aikoihin asti.

Mitä viiksiin sisältyy, sitä en tiedä. Katoliset papit ja paavi ovat olleet ainakin muutamia vuosisatoja sileäksi ajeltuja, ja munkit varsinkin. Ortodoksipapeilla iso parta kuuluu asiaan. Lieneekö se pakollinen?

Verkon selailu osoitti yllättäen, että Turun linna -pelikortit ovat himoittua keräilytavaraa. Sotavuosina ja niiden jälkeen kotimaisten korttien suosio oli suuri. Meillä päin kuninkaan nimitys oli ”törkyturpa”, täysparran takia. Jossain selitettiin, ketä kuningasta ja kuningatarta ero kuvat olivat esittävinään. Jok rouvista oli Kaarina Maununtytär.

Hitler-viiksien ja siis Chaplinin käyttämän mallin historia on sota. Taistelulähetti, korpraali Hitler esiintyy valokuvissa tavanomaisin kippurakärkiviiksin. Sellaisissa oli dramaattinen ongelma: kaasunaamaria käyttäessä pitkät viikset olivat aika mahdottomat. Ja niin viikset katkaistiin, Hitler muiden mukana.

Mallista saattoi tulla ainakin Saksassa jonkinlainen rintamamiestunnus- Saksalaiset veteraanit olivat erikoisen vihaisia ja vaarallisia. Myöhempien natsien kaltaisia järjestöjä oli ainakin sata.

Erikoista, mutta Suomen historian kuuluisinta kalapuikkomiestä ei koskaan mainita: Mannerheim. Hän käytti viiksimalliaan jo niin nuorena, että epäilen kysymyksessä olleen chevalier-kaartin muodin. Pääsääntö on entinen. Kun korkea herrasväki keksii jotain, pöljä kansa tulee pikkuhiljaa perässä.

Urbaanin sanakirjan kanssa voi unohtua ihastelemaan. Esimerkiksi mitä on Obama? – Pauligin Tumma Presidentti.

Perinne jatkuu. Kauan sitten viinakapasta ostettiin Virpi Miettistä – Borgå Blanck. Vanhojen miesten tietämän mukaan Seinäjoen viinakaupassa myytiin Virrankosken Eemeliä, rommiviinaa eli neekeripoikaa. Etiketin kuva oli musta ja punainen ja kaimalla lienee ollut isot maksalaikut kasvoissa.

Lyhyitä muotisanoja ovelampia ovat nopeasti keksityt kiertolauseet. Pohjalaispakinassa on loistoesimerkki. Mies tyrkyttää isännälle ”hyvää” hevoista ostettavaksi.

Kertakaikkinen vastaus on että ei ole kärryillä tilaa eikä talossa pieksunahan tarvetta. Vastaus siis sisältää ajatuksen, ettei juoksijaksi kehuttu hevonen jaksa itse kävellä ja mitä tarpeellisuuteen tulee, talossa ei ole nyt tarvetta saapasjalkineiden valmistamiseen.