Vastenmielisiä ihmisiä

Luimistellen katsoin erään edellisen sukupolven poliitikon haastattelua. Tiedän että haastateltava oli hirmu, varoittava esimerkki, alaistensa itkun aihe ja tunteeton öykkäri.

Vähän ajan kuluttua kiinnostuin, vaikka olin tekemässä muuta. Television kuuntelu on minulle mieluisa harrastus, mutta katselen sitä harvoin.

Kysyin itseltäni, mistä murhaavan kielteiset tietoni ovat peräisin. Asianomaista en muista tavanneeni ainakaan pienessä seurassa. Olinko saanut tietoni eräältä tutulta ministeriltä? Oliko se lähtöisin virkamiespiireistä? Ei mistään.

Tällä hetkellä arvelen, että Alexander Stubb on sama henkilö kuin Donald Trump. Populistin ei tarvitse olla eikä hän ehkä saa olla tietämätön ja rajoittunut. Itse tietämistäni eli eri tilanteissa pienessä seurassa tarkkailemistani Veikko Vennamo jäi mieleeni malliesimerkiksi. Hän oli sekä kelmi – samassa mielessä kuin joku myyntitykki eli psykologien kielellä tarvemotivoitunut – ja aivan epätavallisen lahjakas sekä sosiaalisesti että älyllisesti.

Minua tietenkin vihlaisi, kun joku meistä kysyi suoraan, että miten sinä Veikko tuollaista vaadit, mitä nytkin lehdessä kirjoitetaan. Vennamo sanoi, ettei sitä asiaa ollut tarkoitettu lakimiehille, vaan äänestäjille. Puhe oli asiasta, joka myös minusta oli alapuolella arvostelun, tyyppiä ”verot valtion maksettavaksi”. Kyllä kansa tietää. Kyllä sokeat näkevät. Kyllä rammat hyppäävät. Kyllä lehmät lentävät.

Pitäisi olla mestariluokka hyville kirjoittajille. Ei ole.

Luen aina huolellisesti Raimo Sailaksen kirjoitukset ja sellaiset tekstit, joissa epäilen hänen olleen kynän varressa. Toinen samanlainen on Erkki ”Leuka” Virtanen. Tapa johtuu siitä, että tiedän tietämällä heidän tietonsa ja kokemuksensa. Kolmas samanlainen on Mauri Pekkarinen. Pekkarinen on mielestäni harmillinen henkilö, jonka saisi työntää pää edellä suohon.

Asenteeni johtuu siitä, että juonittelupitoinen maalaisliittolaisuus (”siltarumpupolitiikka”) leimautui silmissäni vastenmieliseksi silloin yli puoli vuosisataa sitten, kun Pohjanmaalla käytiin kovaa taistelua erään Urho Kekkosen asemasta puolueessa ja politiikassa. Viljami Kalliokoski oli isänmaan mies, Kekkonen taas ryssän kätyri. Huomautan, että kysymyksessä olivat raskaasti alaikäisen koululaisen käsitykset; kun Kekkosesta tuli presidentti, olin 11-vuotias, ja Honka-liiton aikana lukiolainen.

Pekkariselle olen puhunut vaikeista asioista, kuten patenttilainsäädännön kehittämisestä, ja tiedän, että hän on aikamme Aarre Simonen. Harvalla on taito ymmärtää hyvin vaikeita asiakokonaisuuksia hetkessä ja ammentaa harvinaislaatuisen laajasta tietomäärästä melkein mitä tahansa. Jos tapaat Pekkarisen, kysy häneltä, mikä on Bhutanin bruttokansantuote, ja saat oikean vastauksen. Ja Pekkarinen kuuluu siis ryhmään ihmisiä, jotka haluaisin kiertää kaukaa.

Eläkeläiset Sailas ja Leuka ovat hyvin selvillä siitä, että sekä kulissien takana että edessä saa äänensä kuuluviin parhaiten esittämällä shokeeraavan kielteisiä kärjistyksiä. Sellaisia ihmiset haluavat kuulla.

Monet papit tekevät virheen saarnaamalla sekä taivaan ilosta että helvetin vaivasta. Olisi viisasta puhua vain perikadosta ja tulisista järvistä ja osoitella kuulijoita sormella. Siitä ihmiset pitävät. ”Hänessä puhuu herran henki.” Laestadius oli kaikkien aikojen lahjakkaimpia saarnamiehiä.

Alarmismissa (”lyökää hätärumpua”) on se taktinen etu, että liioittelua toppuutteleva vastapuoli on helppo leimata harhaanjohdettavaksi lampaaksi.

Trumpin menestys on nyt monien valitettavien tosiasioiden jälkeen helppo ymmärtää. Hänen keinonsa on juuri tuo koeteltu, puhua hirveitä ja laukoa idioottimaisuuksia, jotka sitten leviävät äänestäjien keskuuteen. Presidenttiä hänestä ei tule, koska hän puhuu Amerikan suuruudesta. Se ei kiinnosta amerikkalaisia. Heitä kiinnostaa oma suuruutensa, hyvinvointinsa ja maineensa. Populistin viesti on: minä lupaa juuri sinulle paremmat oltavat viimeistään ensi maanantaina.

Hitler toimi juuri noin ja onnistui. Hänen kannatuksensa oli niin suuri, että se saa saksalaiset tutkijat vieläkin kakistelemaan. Kukaan ei edes kysy, miten ja miksi keisarille ja Preussille vihkiytyneet upseerit pitivät Hitlerille vannomaansa valaa sitovana. Omanvointonpyynnöstä. Vala merkitsi ylennyksiä ja kunniamerkkejä. Miksi viisaat professorit hyväksyivät viisaimpien juutalaisten professorien erottamisen? Koska he saivat heidän virkansa ja jossain tapauksessa asuntonsa ja taulut seiniltä.

Suomessa Paasikivi ja Koivisto menestyivät uhkailemalla ja pelottelemalla ihmisiä. Kekkonen menestyi pelottelemalla Neuvostoliitolla. Ahtisaari ja Halonen eivät saaneet taakseen hurmosliikettä, koska he tavoittelivat hyviä asioita.

Stubb saa kenkää ja katoaa valtakunnan politiikasta hyvin todennäköisesti. Hän ei ymmärtänyt ottaa oppia Niinistöstä, joka on melkein aina huolestuneen näköinen ja toistelee suoraan tai vihjaillen, ettei tilanne vaikuta valoisalta.

Antti Rinteestä ei tule suurta kansanjohtajaa, koska hän ei ole katsellut vanhoja valokuvia Väinö Tannerista. Tanner oli aina synkän näköinen ja kohteli ihmisiä yleensä epäystävällisesti. Erkki Tuomiojasta ei tullut kansanjohtajaa, koska ihmiset olivat näkevinään hänen kasvoillaan virnistyksen. Se johtuu itse asiassa kasvojen lihaksista, mutta tulkittiin ylimielisyydeksi.

Nykyisin hyvin laajalti syvästi arvostettu Risto Ryti oli jo nuorena Suomen synkin mies. Niissä harvoissa kuvissa, joissa hän hymyilee, hän tuntuu itsekin ihmettelevän, mikä kramppi kasvoihin nyt iski.

Pakinoitsija ”Olli” esitti poliittisen teorian, joka on erikoisen totta some-aikanamme. Mustapartainen mies keskeytti pumppukauppiaan hirttäytymisyrityksen. Tämä oli myynyt vesipumppuja äärettömän hyvinä – ne imevät niin tehokkaasti, että jopa naapureilla on hyötyä. Tehokas, kaupat käynnistynyt neuvo oli myydä pumppuja niin hyvinä, että ne aiheuttavat naapureillekin kiusaa tyhjentämällä heiltä kaivot.