Tavallisten ihmisten elämäkertoja

Tavalliset ihmiset eivät tee mainittavia tekoja, eivät koe mielenkiintoisia asioita eivätkä sano mitään mieleen jäävää.

Eri syistä luin läpi vähän alle tuhat elämäntarinaa kirjasarjasta, jossa esitellään maakunnan miehiä ja naisia. Esitellyt olivat merkittäviä ihmisiä. Asiaa ei selostettu esipuheessa, mutta toimituskunta oli ollut ja selvästi oli hankittu avustuksia etukäteen päätetyiltä tahoilta. Esimerkiksi osuuskaupan hoitajia oli paljon mutta kunnanlääkäreitä vähän.

Kokemuksen mukaan valikoimiin on vaikea päästä sellaisen, josta ei tiedetä sopivaa kirjoittajaa tai tekstin pohjaa valmiiksi.

Ongelma näkyy myös Internetissä. Wikipediaa pidettiin vielä muutama vuosi sitten halveksittavana lähteenä ja opiskelijoita neuvottiin olevan käyttämättä sitä. Ei pidetä enää. Kiitän lämpimästi kirjoittajia ja ylläpitäjiä. He ovat tietääkseni nimettömiä ja maineettomia. Mutta suomalaisista tulee merkittäviä päivityksiä – palkintoja taiteilijoille, kuolemantapaukset – hyvin nopeasti. Joku toimittaa esimerkiksi kirjailijoiden ja joidenkin tutkijoiden teosluetteloita. Erittäin käytännöllistä.

Vihje: tuossapa työtä aikailevalle eläkeläiselle, joka käyttää päivänsä lähinnä kiukuttelemalla läheisilleen ja suremalla asioita, joille ei mahda mitään. Toinen vihje, historian emeritusprofessoreille. Paikkakuntia koskeva Wikipedian artikkelit ovat ihan hyviä, mutta niissä on yksi paha puute. Kuhunkin entiseen kuntaan olisi liitettävä täsmällinen tieto käytettävissä olevista paikallishistorioista ja muista teoksista, joissa käsitellään paikkakuntaa merkittävästi.

Säämingin kunnan yhteydessä ei ole hauskaa listaa kuuluisista sääminkiläisistä (esim. Marja-Liisa Vartio, tulkinnanvaraisesti Joel Lehtonen). Tietoa ei ole siitä, että paikallishistoria on, ja sekin olisi syytä mainita, että Säämingin historia (Lappalainen, Ahtiainen) on poikkeuksellisen laaja ja erittäin korkeatasoinen. Rautalampi on hieno paikka, jolla on vanha historia. Mistään normaalista luettelosta ei käy ilmi, että ”Pallen” (Reino Palmroth, nimimerkki myös Reino Hirviseppä) hämmästyttävän hyvä muistelmateos ”Kuin vierivä virta” sisältää mainioita kuvauksia Rautalammin pappilasta, jossa kirjoittajan isä oli pappina. Poliittisen tasapainon vuoksi – taistolaisuudestaankin kuuluisa kirjailija Matti Rossi on julkaissut paljon muun ohella kotipitäjästään teoksen ”Rautalammin laulut”.

Wikipedian Lapua -sivulta puuttuvat akateemiset kuuluisuudet, vaikka Lapuan kuuluisasta koulusta tuli jo sotien välisenä aikana aivan käsittämätön määrä professoreita. Ruoveden henkilöiden yhteydessä jää maininnatta, että kunnanlääkärinä oli vuosikymmeniä vapaaherra Einar Palmén ja kartanoita piti erääseen aikaan kaksikin Aminoffia; Kautun kanava ja Murole ovat suomalaisen elokuvan ikonisia paikkoja, koska niissä maisemissa Kassila kuvasi ”Elokuun”.

En tiedä, ketä ovat tavalliset ihmiset. Kukaan muukaan ei tiedä. Tavallisuus tarkoittaa juuri sitä.

Ensin italialaiset ja ranskalaiset historiantutkijat ja ennen pitkää kaikki muutkin kiinnostuivat muutamia vuosikymmeniä sitten ”tavallisen ihmisen historiastas”, josta käytettiin erilaisia kuvailevia nimityksiä, kuten ”arjen historia” tai ”mikrohistoria”.

Siksikin, että lähtökohtana olivat keskiajan inkvisition pöytäkirjat, tavallisten ihmisten käsitykset ja luulot ovat saaneet suurta huomiota, ja kytkentä muiden tieteiden (kulttuuriantropologia) harjoittamaan uskomusjärjestelmien selvittelyyn tapahtui varhain.

Tässä ja nyt politiikan tutkimus hyötyisi, jos tutkija selvittelisi esimerkiksi turvallisuuspolitiikan (Nato ja Venäjä) ohella luuloja turvallisuuspolitiikasta.

Suomen itsenäisyyden ajan historian täysin tutkimaton mutta hyvin tärkeä osa olisi suomalaisten pelkojen historia. Asia on hyvin tärkeä.

Sanalla ”moraali” on sellainenkin kummallinen merkitys, että yhteisön moraalin sanotaan kestävän tai romahtavan. Britit kestivät vuoden 1940 suurpommitukset ja saksalaiset sen jälkeen omien kaupunkiensa tuhoamisen. Asiantuntijat olivat ennen sotaa pitäneet varmana, että ilmapommitus romahduttaa siviilien moraalin ja osta ratkeaa siihen. Juuri tämä ajatus sai Hitlerin ja Göringin katsomaan ihastuksissaan kerran toisensa jälkeen filmiltä, miten baskimaan Guernican naisia ja lapsia teurastettiin Espanjan sisällissodassa saksalaisten ”vapaaehtoisten” lentokoneista konekiväärillä, ja vannomaan, että näin tehdään myös Varsovassa, kuten tehtiinkin.

Viime päivinä on toisteltu Stubbin ylimielisyyttä ja seuraavaksi tuon leiman saa Lepomäki. Mielestäni ylimielisyys ei vaikuta sitä eikä tätä poliitikon kykyihin eikä taitoihin. Ranskassa jo de Gaulle oli eläessään maailman ylimielisin ihminen.

Kysymys on mielikuvista ja mielikuvat puolestaan perustuvat melkein aina puutteelliseen informaatioon eli ovat virheellisiä.

Tätä nykyä pitää ”jalkauttaa”. Liikkeenjohdon oppikirjat ottivat joskus käyttöön tämän ratsuväen termin. Ehkä se on hyvä termi, en tiedä. En käyttäisi sitä, vaan mieluummin jo vanhentunutta ”heikkoja signaaleja”. Sekä ministerin että K-kauppiaan on osattava painaa korvansa kiskoon kiinni, jotta saisi tiedon raskaista kuljetuksista ajoissa. Puhelinlangat eivät enää laula, vaikka iskelmä väittää muuta. Se laulu oli kuitenkin metallin lämpölaajentumista ja supistumisesta.

Jotta poliitikko tai muu kauppias tietäisi, miten kuunnellaan ja mitä, hänen pitäisi ymmärtää jotain tavallisten ihmisten elämäkerroista. Suomalainen kauppias ja kaupparatsu esimerkiksi tietää, ettei täällä pärjää olemalla mielin kielin. Kaikki makeilulta tuntuvat aiheuttaa hylkimisreaktion.

Olen harrastanut viime aikoina salakuuntelua junissa ja raitiovaunuissa. Kännykkä on siunattu keksintö. Se näyttää vaikuttavan kuin pentothal. Puhuja avaa koko sielunsa ja laulaa yksityiset ja firman salaisuudet niin että puoli junanvaunua kuulee. Riittää kun on torkkuvinaan.

Tuloksena on preparaatteja tavallisten ihmisten mielenmaisemasta ja nerokkaista tavoista, joilla tiedetty sekoittuu luultuun ja asiat tunteisiin.