Ulkosatama

Verot pitäisi poistaa…

Suomessa vielä ennen sotia verojen merkitys ja verojen maksaminen oli jotain aivan muuta kuin myöhemmin.

Kaksi asiaa on muuttunut ratkaisevasti. Toinen on ajattelutapa eli mentaliteetti. Toinen on valvonnan tekniikka.

Kauan sen jälkeen kun oikeaa valtion rahaa alkoi olla kierrossa valtio keräsi merkittävimmän osan tarvitsemistaan varoista tulleilla.

Venäläinen virkamiesten lahjonta johtui alkujaan rautateistä, niiden puutteesta. Sotilaiden ja kuvernöörien ja pikkuvirkamiesten odotettiin hankkivan elantonsa saalistamalla. Virkamiesten metsästäjä-keräilijä-kulttuuri oli niin mieluisa, että jotkut näkevät sen jatkuvan edelleen Venäjällä. Joissakin maissa, joista Suomi saattaisi olla esimerkki, on ehkä menty liiankin pitkälle valvomalla, etteivät voudit varasta. Erilaisissa ruljanssiriihissä ministerit leikkaavat kuin hullut räätälit ja tarjoavat porkkanaa eräille, mutta eivät virkamiehille.

Mitä sanoisitte, jos ehdottaisin leikisti, että samalla kun liike-elämän tuloksettomiksi osoittautuneet bonusjärjestelmät pantaisiin ahtaalle, eräille virkamiehille myönnettäisiin esimerkiksi toimenpidepalkkion nimellä mahdollisuus lisätuloihin?

Jospa verohallinnon talousrikosten tutkijat saisivat tuntuvasti rahapalkkioita esiin kaivamistaan verokätköistä? Heidän työnsä on hyvin vaivalloista ja välineet ja keinot ovat vajavaisia. Tämän asian tiedän, koska olen itse käyttänyt kymmenien kuukausien työajan talousrikosasioihin perehtymiseen. Tiedän senkin, että tuo toiminta vaatii jatkuvaa kouluttautumista, koska muuntokikkailu on sääntö eikä poikkeus.

Eilen puheena ollut rakentamisen perustajaurakointi oli alkujaan välttämätön järjestelmä. Rakentaminen vaatii paljon rahaa ja jostain on löydettävä järjestelmä, jota käyttäen rakennustyön käytännössä toteuttavalla on varoja rakentaa suunnitelman mukaisesti. Tuolla alalla kuten kaikilla muilla aloilla koijarit ja liipparit kulkevat mukana, joskus kärjesssä.

Järjestelmä oli siis myös innovatiivinen. Käytän mielelläni tätä esimerkkiä, koska komitean jäsenenä jouduin kirjoittamaan perustajaurakointia koskevat lakipykälät, jotka päätyivät asunto-osakeyhtiölakiin ja osittain asuntokauppalakiin. Ne ovat nykyisessäkin laissa, onneksi monin kohdin parannettuina.

Välihuokauksen osoitan kommentoijalle, joka viittasi väitteeseeni pankkien papereiden heikosta tasosta sanomalla, että tottahan pankki aina pitää huolen voitoistaan. Olen päinvastaisella kannallani. Kun nuorena en ruvennut kommunistiksi enkä harrastunut muistakaan ilmaan ajatelluista rakenteista, yksi keskeinen syy oli nuoren lakimiehen kokemus. Monta kertaa oli itku päästä, kun joutui näkemään, kuulemaan ja omin silmin toteamaan, etteivät riistäjät osaa riistää. Jospa veljet vasemmalla olisivat olleet oikeassa! Mutta kun eivät. Eivät nämä opiskelijatoverit liioin olleet tulleet ajatelleeksi, että duunarin luontainen vihollinen on toinen duunari ja että köyhien taistelu toisia köyhiä vastaan on armotonta ja kovaa.

Ongelmallista veronkierrossa ja erilaisissa huijauksissa on se, että se on niin vaikeaa. Oudot ja eksoottiset viritelmät eivät ole se vaikeus. Perusteet ovat vaikeita. Eilen ja näillä viikoilla olen jatkanut maankäyttö- ja rakennuslain ja siihen liittyvät asetuksen opiskelua; säädös on sen verran uusi (1999!) etten joutunut soveltamaan sitä tuomariaikoinani.

Myös sopuisassa ja järkevässä asunto-osakeyhtiössä on välillä selvitettävä tarkasti, mikä on yhtiön ja mikä osakkaan maksettavaa. Jos joku jossain Espoossa tai Sipoossa sanoo asunto-osakeyhtiönsä hallitukselle, että saanhan minä totta jumalauta hakata lattiaani reikiä niin kuin itse haluan, vetää putkia ja tulpata toisia, on aivan hyvä, että hallituksen puolesta vastataan selkeästi. Kun et saa.

Investointilamasta on puhuttu mutta ei tarpeeksi. Suomessa tarvittaisiin rahaa. On yksinkertaisinta lisätä työpaikkoja ja siten myös verotuloja perustamalla yrityksiä. Valitettavasti yritystoiminta on vaikea laji ja Suomessa perinteisesti huonossa huudossa.

Politiikassa ainakin kolme puoluetta toistelee Moskovan aikakauden äänenpainoja ja esimerkiksi myötäilee Putinia, vaikkei hän taida harrastaa mitään sosialismin suuntaista. Politiikassa moni pitää yrittäjiä jotenkin kelmeinä, lukuun ottamatta maatalousyrittäjiä.

Panaman rahat ovat poissa sekä verokannasta että investoinneista. Minusta on hyvin arveluttavaa hakea yksityisille rahoilleen ylimmän tuoton ulkosatama. Suomessa ne voivat tuottaa tyydyttävästi tai jopa hyvin.

Yritystoiminnan ja virkamiestyön välimuotoja on jatkuvasti käytössä. Aikaa lienee kulunut niin paljon, ettei se ole mikään paljastus, kun sanon, että 1991 pankkikriisin jälkiselvittelyssä alioikeudet, oikeuskansleri ja eräät asianajotoimistot tekivät erinomaista yhteistyötä. Vientiyrityksen tai pankin konkurssimenettelystä ei alioikeus esimerkiksi olisi teknisesti selvinnyt.

Eikö olisi miettimisen arvoinen asia, että jos joku veririkostutkija tarvitsee välttämättömästi rahaa paikatakseen kurjan murjunsa vuotavan katon, hänen ei tarvitsisi seisoa kadunkulmassa myymässä lyijykyniä metsästettyään päivätyökseen miljardeja?

Tämä ajatuspalloni on hauras. En ole sitä mieltä, että poliisimiesten pitäisi saada käyttää itse nuuskaamalla tai suoraan suoneen osa takavarikoimistaan huumeista.

Tulemme ennen pitkää lukemaan ainakin paremmista dekkareista (Sipilä, Rönkä jne.) miten voi käydä, jos huumepoliisilla on omia bisneksiä. Lehdistä olemme saaneet lukea asiasta paljon, myös sen, että ymmärrykseen vievää totuutta emme luultavasti koskaan kuule.