T’ang – Du Mu (801-852)

Kun sitten palaan kotitanhuville, lapset

ja näiden lapset nykivät minua hihasta.

”Missä kamppailulajeissa olet voittanut

noin harmaat hiukset?”

                 =               =               =

Rakkaus voi olla kuin jäätävä.

Maljan ääressä on oltava ilmeetön.

Täällä yksin kynttilä ei ole sydämetön.

Se itkee pisaroita aina aamuun.

                 =               =               =

Tunnustan kulkeneeni viinipäissäni Chiang-nanin

ristiin rastiin. Kun kaunis nainen jäi syleilyyni,

häneltä murtui sydän. Kymmenen vuotta

näin viinipäissäni  Yang-chou-unia.

Juomaloissa nimeni on ”sydämetön”.

                 =               =               =

Kylmillä vuorilla mutkainen tie kivinen

ja pitkä. Siellä missä kasvaa pilviä,

jonkun ihmisen asumus. Pysäytän, istun

ihaillen iltaa, vaahteroita; niiden lehdet

punaisempia kuin kukat keväällä.

                 =               =               =

Nanlingiin tultaessa leveä virta veltostuu;

Tuuli raju, pilvet vähissä, syksy varmistanut asemansa.

Juuri tällä tavoin matkamiehen tuleekin tuntea

yksinäisyys. Kenellä tuolla ikkunassa on noin punaiset hihat?

                 =               =               =

Kuhankeittäjä laulaa. Tuhat päivän matkaa. Vihreällä

taustalla punainen on edukseen. Rantakylä,

vuoret seininä, tuuli majatalon kyltissä.

Etelän dynastian aikaan täällä oli lähes

viisisataa temppeliä… ja nyt?

Paljonko torneja, minkä verran parvekkeita?

                 =               =               =

Syksy on pitkällä, mutta uiguurit virittävät jousiaan;

Murheen hanhet lentävät säikähtyen pilven taa.

Kuutamossa ne ylittävät jopa Chang’anin.

Kynttilän valossa Changmenissa kuullaan niiden toitotus.

Barbaarien ratsuväki on kaikkialla hyvin vahva.

Tohtisivatko he rynnäköidä tuulen tuomina?

Me lähdemmekin asumattomiin jokivarsiin.

Xiaon ja Xiangin sammalrannoilta ei riisi lopu.