Omapyhyys

Nyt on aika aloittaa keskinäinen syyttely.

Belgia muistuttaa Suomea siinä, että toisarvoisiin asioihin on jatkuvasti käytetty erittäin paljon aikaa ja varoja, joilla olisi ollut muutakin käyttöä. Esimerkki on kieliriita, heillä flaamin ja ranskan riita.

Tässä vaiheessa kukaan ei ole raaskinut sanoa, että heillä taitaa olla Brysselissäkin kahdet poliisilaitokset asumisessa hyvin sekoittuneiden äidinkielten mukaan ja että nuo laitokset pitävät kunnia-asianaan olla mahdollisimman vähän tekemisissä toistensa kanssa.

Olen käynyt yliopiston kirjastossa, jossa olivat niteet A-K. L-Z on muualla. En nyt olen varma, oliko paikka Leuven vai Louvain.

Olisiko nyt hetki terrorismin varjolla aloittaa unionin laitosten ja rakennusten hajasijoittaminen ja lopettaa heti paikalla jatkuva matkustaminen Brysselistä Strasbourgiin ja takaisin?

Yhdenkin kerran jokin puolue käski minua rupeamaan ehdokkaaksi EU-vaaleissa. Hän ei tiennyt, että tunnen hiukan Flanderia ja Brysseliä ja vetosin ihmisoikeuksiin. EU-edustajana toimiminen olisi juuri sellainen epätavallinen ja julma rangaistus, jollaiset ihmisoikeussopimus kieltää. Ihmettelin kyllä ajatusta. Ehkä epäonnistunut ajatus oli peräisin siitä, että ainakin tuohon aikaan pystyin maallikkotasolla simultaanitulkkaamaan esimerkiksi saksasta ranskaan ja samalla kuuntelemaan italiaa. Ne ajat ovat takana. Hallinnon ja juridiikan termit ovat hyvin vaikeita ja harhauttavia. Esimerkiksi englannissa ei oikeastaan ole termiä ”tekijän moraaliset oikeudet”, vaan asia ilmaistaan toisinpäin puhumalla oikeudenmukaisesta käytöstä.

Pääkaupunki on vanhanaikainen ajatus. Esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa pääkaupunki ei ole suurkaupunki. Bryssel on pääkaupungiksi myös huono. Ja sivumennen sanoen Luxembourg on kaltaiselleni satunnaiselle kävijälle kaamea paikka, jossa ei voi oikeastaan tehdä muuta kuin istua kokouksessa ja murjottaa. Brysselissä on silti Magritten maalaukset ja Tintti-museo. Lisäksi sieltä saa hyvää makkaraa-

Itsekritiikin aika ei ole sama asia kuin luopuminen oikeudellisista tavoitteista. Ihmisoikeuksien ja ihmisten hengen turvaamisen tasapaino on löydettävä. En tarkoita, että tasapainopistettä olisi muutettava. Sellainen olisikin epäonnistumaan tuomittu ajatus. Tarkoitan erittäin painokkaasti, että usein mainittu ”punninta” perusoikeuksissa on tasapainopisteen etsimistä, mutta se on luonnontiedettä. Kaikissa oikeudellisissa järjestelmissä tasapaino muuttuu koko ajan.

Niin on oltava. Eilen käytin haukkumasanana nimitystä ”fundamentalismi”. Mielessäni ja kielessäni se viittaa fundamenttiin eli järkkymättömän maanpintaan. En tunnusta sellaisen olemassaoloa. Maan pinta ei ole tasainen eikä muuttumaton. On maanjäristyksiä ja on mannerlaattojen liikettä.

Joku käytti mediassa esimerkkini. Belgiassa oli sellainenkin laki, ettei poliisi saanut tehdä kotietsintää yöaikaan. Luultavasti terroristit pitivät tätä ja tämän kaltaisia säädöksiä ihastuttavina. Poliisin mielivaltaa voi vastustaa yleislausekkeilla, jollaisen johdosta poliisi voi joutua perustelemaan epätavalliset etsintäkeinot.

Amerikkalaisten poliitikkojen suhde uskontoon on erikoinen. Osaisin selittää ilmiön, mutta selityksestä tulisi kovin pitkä. Tuomioistuin otti siellä muinoin kantaa siihenkin, saako Jumalaan luottaa liittovaltionrahoissa . Vastaus oli että kyllä saa (9th Circuit, Arreow vs. United States, 1970). USA;ssa on myös vuodelta 1952 tuomioistuimen päätös, joka kumosi jumalanpilkan kieltävän lain perustuslain vastaisena…

Suomessa erinäiset herätysliikkeet ja kirkko olivat kauan eri mieltä siitä, onko uskonnolliseksi tunnustautuvan ihmisen myös pyrittävä noudattamaan sen uskontonsa ihanteita. Kiista oli hyvin kiivas 1800 luvulla, kun oltiin eri mieltä siitä, saako köyhiä auttaa. Virallinen kirkko oli sitä mieltä että ei. Sellainen olisi Jumalan säätämykseen sekaantumista.

Luonnollinen kehitys vei suureksi osaksi myös kirkon piirissä kevytuskontoon, joka ei edellytä minkäänlaisia uhrauksia eikä vaikuta vähintäkään käyttäytymiseen.

Säännöstä on joitakin poikkeuksia. Tupakanpoltto esimerkiksi on Jumalan tahdon vastaista. Niin sanotaan Raamatussa. Näin olen kuullut. Juopotteluun kirkko sen sijaan kiinnitti huomiota jo varhain. Jos pappismies putosi päihtymyksen takia kolme kertaa saarnastuolista joulusaarnaa pitäessään, hän oli noin menetellen ansainnut piispalta lempeän suullisen moitteen.

Laestadius, joka oli todellisuudessa erittäin syvällinen ajattelija, muunsi julistuksensa melkein pelkäksi raittiusopiksi. Nyt tutkimieni vanhojen lähteiden mukaan asia oli polttava. Se on ollut tapana ilmaista surkuttelemalla saamelaisten huonoa viinankestoa. Kuten on arvattavissa, ongelmana oli etenkin ei-saamelaisten huono viinankesto. Mutta valmiiksi sorrettuja ihmisiä on niin hauska sortaa vielä vähän lisää.

Nyt Suomessa kohdin kovilla olevien maahanmuuttajien joukossa on Jeesus ja suomalainen some huutaa ristiinnaulitsemista.

Jeesus oli juutalainen. Hän oli kotoisin Palestiinasta ja tunsi pakolaisuuden omasta kokemuksestaan.

Hän sanoi painokkaasti, että se joka vaatettaa palelevan tai ruokkii nälkäisen, tekee sen hänelle.

Näköpiiriin ilmestyneiden Suomeen pyrkivien joukossa on onnenonkijoita ja rikollisia.

Päivän teksti – ole ehdottanut Matteuksen evankeliumia, kertoo opetuslasten epäluotettavuudesta ja moraalittomista toimista. Pahin oli muuan Pietari.

Ja erittäin vertauskuvallisesti Jeesus ristiinnaulittiin kahden ryövärin väliin. Ainakin toinen heistä oli terroristi.