Arki vai pyhä

Kärsimysviikko…

Kaksi väärää profeettaa ilmoittautui heti, Putin ja Donald Trump. Putin sanoi, että tässä on todellinen vihollinen, terrorismi. Lausunto ei ole merkittävä, vaikka sanoja on itse alan mies – vai mitä nimitystä olisi käytettävä Ukrainasta ja Syyriasta?

Trump julisti varoittaneensa juuri tästä eli terrori-iskuista. Eilen (Fox) hän arvioi, että rajat olisi suljettava kaikilta muslimeilta. Ranskassa Le Pen meni pidemmälle ja vaati Ranskan ja Belgian rajan sulkemista kaikilta. Trump kiirehti myös kiinni otettujen kiduttamista. Hän on jo aikaisemmin ilmoittanut kannattavansa valehukuttamista (waterboarding).

Sitä jää miettimään, ymmärtääkö yleisö, että nämä henkilöt rakentavat itselleen kalifaattia; sama on ISISin ilmoitettu tavoite.

On oikea aika ja paikka sanoa, että omat poliitikkomme ovat toimineet vastuullisesti.

Turvallisuudesta eli hengissä pysymisestä on tullut niukkuushyödyke. Vaikka tarjonta takeltelee, kysyntä on Lähi-Idässä tavattoman kova. Helppo ja väärä selitys on parempien päivien tavoittelu Euroopasta. Vähemmän helppo ja vähemmän väärä selitys on päivien tavoittelu. Puhe on elinpäivistä.

Ei tarvita kuin viiden – kymmenen ihmisen joukko ennen kuin löydetään hyvin erilaisia tarkoitusperiä. Ikivanha käytäntö on että kurjat ja sääliä herättävät työnnetään eturiviin. Kauppiaat tulevat toisessa rivissä ja heihin sekoittuneina keplottelijat jotka yrittävät saada sellaista, mikä ei kuulu heille.

Nyt tehtävä on tulla toimeen Putinin ja Trumpin kanssa. Tehtävän nimi on demokratia. Miten tulla toimeen ihmisten kanssa, joiden toimintatapaa ja mielipiteitä itse vastustaa.

Klassinen keino, jota välillä nimitetään osuvasti fasismiksi, on tukahduttaa tuollaiset toimet ja mielipiteet. Viime vuosisadalla tuo keino onnistui monilta.

Me olemme olleet pari vuotta tilanteessa, jossa ehkä käyttökelpoisin keino on jarruttaminen eli säännöstely. Hyvin vaikea kysymys rangaistavasta vihapuheesta on tätä. Pannaan kirosanat kortille.

Näin on tehtävä siksi että lääke olisi vaarallisempi kuin tauti. Usein kehuttu nollatoleranssi johtaa sietämättömiin tuloksiin, koska rajatapauksia on niin paljon.

Suomessa nyt sama jarrutus näyttää keinolta kansalaisvapauksien rajoittamiseen. On täysin perusteltua vastustaa armeijan ja poliisin harjoittaman salakuuntelun ja muun teknisen seurannan laajentamista. Tuollaisilla oikeuksilla on taipumus laajentua.

Näyttää kuitenkin siltä, että juuri lentoasemilla ja eräissä kulkuneuvoissa toisessa vaakakupissa on ihmishenki. Huono ratkaisu eli häiritsevä ja loukkaava valvonta ja tarkastaminen lienee järkevin. Sen toteuttamiseen ja sen sivuvaikutusten hillitsemiseen meillä on koulutettua väkeä.

Olen itse kouluttanut sellaista väkeä. Oppiaineen nimi oli informaatio-oikeus.

Eri suuntausten fundamentalistit, joihin siis itse luen merkittävän osan Yhdysvaltojen ja Euroopan populisteista tyyppiä Trump, lupaavat ikuista pyhäpäivää, jatkuvia juhlia jonkun ”jumalan” suojeluksessa ja jonkin tahon kustannuksella.

Keskiajalta viime vuosikymmeniin syyllisen hyvin nopea löytäminen oli suosittu keino. Jos rutto lähti liikkeelle, kuten 1300-luvulla, ruvettiin tappamaan juutalaisia, koska he olivat tietenkin myrkyttäneet kaivot, joista tauti tietenkin levisi. Hienostuneemmat sielut todistivat, että juutalaiset olivat vihastuttaneet Jumalan ja heidät piti siksi polttaa roviolla.

On turha kuvitella, että tuo henki olisi kadonnut.

Mutta suurimman osan siitä ajasta, jonka lukijat muistavat ja minä muistan, on sovellettu arjen politiikkaa ja onneksi myös arjen filosofiaa. Elämä on enimmäkseen tyhmää, ajoittain tylsää ja aina rasittavaa ja harmittavaa askartelua pienten asioiden parissa.

Jos pienten askelten eli kävelyn sijasta yrittää ottaa kaksi askelta kerralla, putoaa takapuolelleen.

Itsemurhapommittamisen kalifaattilaiset ovat oppineet meiltä eurooppalaisilta. Varmuusrajoja vaativat väärät profeettamme jättävät mainitsematta, että useimmissa Euroopan maissa ei käytetä ikkunaluukkuja eikä kaltereita. Miljoonan tai monen miljoonan suomalaisen turvallisuus on ikkunalasin varassa. Sellaisen särkee ilman kiveä kummempaa välinettä.

Lukkoja ja kaltereita ja muureja vaativa äänestää siis itsensä vankilaan. Valitettavasti sielläkään ei ole kovin turvallista. Siellä on toisia vankeja.

Väärien profeettojen julistus vetoaa kuulijoiden heikkoihin yleistietoihin. Uskonto ei ole koskaan ollut sodan syy. Uskonto on sodan keino. Lännen ristiretkeläiset olivat liikkeellä 1200-luvulla ja 1990-luvulla saaliinhimon sokaisemina.

Juuri tällä viikolla on hyvä syy huomauttaa, ettei ”ristiretki” tarkoita valloittavan ristin kuljettamista johonkin kaukaiseen kohteeseen.

Ristiretki tarkoittaa kirjaimellisesti retkeä ristille.

Tämä merkitys, johon voi lähemmin perehtyä lukemalla Matteuksen evankeliumia tai kuuntelemalla huomenna Matteus-passion, sisältää myös uskonnottomille ajankohtaisen kertomuksen väkivallasta ja sen tuloksista.

Musiikkiversion kuulijoita kehotetaan tarkkaamaan lyhyitä kuoron esityksiä, joissa puhuu kiihtynyt kansanjoukko. Rahamiehet ja lakimiehet löytävät aina vaivattomasti kansanjoukon, joka oikeastaan tietämättä, mistä on kysymys, huutavat tuhoa.