Putki

Uutisissa sanottiin, että esimerkiksi Finnair on suoriutunut putkiremontistaan ja alkaa nyt menestyä.

Tuo kielikuva ei ole sattunut korviini ennen. Se on aika hyvä. Epäilen että nyt sillä tarkoitetaan piilevää kustannuserää eli investointia infraan. Se kuitenkin sisältää myös ajatuksen lämmöstä, vedestä ja viemäristä sekä ilmastoinnista.

En usko tuntevani ketään, joka ei tuntisi jotain, jonka asunnossa raivoaa putkiremontti. Te ette tunne, tämän jälkeen, koska meillä kytketään tänään uusi putki vanhan tilalle ja pettänyt nousu on sivuutettu. Viikonloppuna puhutaan siitä, miten tämä ja kunnan vesi rahoitetaan. Ette uskoisi, mutta vesi on aika kallista.

Kirkkonummella liittymismaksu perhekokoisessa pientalossa on noin 4 500 euroa. Vesi maksaa esimerkiksi 2 euroa kuutiometri ja vanhemman ihmisen vuorokausikäyttö voi olla vain sadan litran paikkeilla eli puhutaan kymmenestä eurosta kuussa. Käyttötottumukset kuulemme vaihtelevat paljon.

Kerrostaloissa ”joku” järjestää remontin ja asukkaat etsivät ”väistötilat”. Puolikin vuotta jatkaa yleistä kurjuutta. Meillä on tässä tasan toinen tilanne. Ei ole muita teettäjiä kuin porukka itse, kaikki yhtä älyttömiä eli kauniimmin sanoen vailla ammattitason kiinteistöteknistä asiantuntemusta.

Kun rahaakaan ei oikein ole, viesti on yksinkertainen. Talot on pidettävä asumiskunnossa ja markkinahintaisina.

Ensin mainittu tarkoittaa, että vesi ja vessa toivat ja patterit lämpiävät. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että palvelutaloon tai ihmisten ilmoille siirtyessä asunnon voisi myydä. Tällä hetkellä kauppa ei käy. Luultavasti hullukaan ei osta pientaloa, jossa vesi, viemäri ja lämpö ovat melkein puolen vuosisadan takaisella kannalla. Se on kuulkaa puolet pois hinnasta.

Tosin olen samaa mieltä kuin vanha kaverini Upa Kangas, joka hänkin on halukas härnäämään ihmisiä. Upa on jäämistöoikeuden proffa – vai lieneekö jo ehtinyt eläkkeelle – ja levittää nyt sitä sanomaa, että rahat kannattaisi ryypätä itse, koska eivät perilliset useinkaan mitään perintöä tarvitse. ”Hyvin eletty elämä on sellainen, että kuoleman jälkeen perukirja näyttää kuolinpesä varoiksi nolla euroa nolla senttiä.”

Kunnioittavasti ilmoitan olevani samaa mieltä. Perintökaari noudattelee kauan sitten kadonneen maatalousyhteiskunnan kaavoja ja niitäkin vain summittaisesti. Käytännössä toimitaan maallakin hyvin usein toisin – tilan jatkajalle, jos sellainen todella löytyy, maat mannut, ja sisaruksille mökkitontti kullekin. Sillä siisti.

Ylikallis ja huonokuntoinen asunto Eirassa on mahdollisimman huono viesti kuolleelta vanhukselta. Hyvin usein se merkitsee riitoja tai pahoja riitoja perillisten kesken.

Oma äidinisäni kertoi silmät loistaen tarinaa miehestä, jonka ei voinut sanoa potkaisseen tyhjää. Hän oli maksanut velkansa, myynyt omaisuutensa ja ostanut koko rahalla mahtavan kristallivaasin. Sen hän potkaisi pirstaleiksi tuntiessaan aikansa täyttyneen.

Vahinko ettei hän noudattanut opetustaan. Kukaan ei mielellään muistele, millaisissa merkeissä sekin kuolinpesä jaettiin. Serkullani on video kiinteistön moukaroinnista rikki sitten kun se oli monien vaiheiden jälkeen päätynyt kunnalle, joka tietenkin halusi tontin mutta ei taloa. Viimeisenä putoaa elokuvateatterin kilpi ja jostain ilmestynyt lappu Loppu – The End.

Tämä on rakenteellinen ongelma. Iso liikeyritys on erittäin suuri verotuksellinen ongelma. Pieni yritys on ongelmaton. Kun vetäjä häipyy, firma menee nurin. Edellisessä maailmassa – ei yksityislääkärin vastaanottoa tai asianajotoimistoa oikein voinut myydä. Mutta kun asianajaja rupesi nuorena pankkimieheksi, brändi jäi – Asianajotoimisto Serlachius & Ryti.

Helsingin vesilaitos aloitti toimintansa 1875. Useimmista taloista vei rakkari jätteet aamuyöstä hevosella ja kärryillä.

Jos päätyisimme jotenkin 1700-luvun Pariisiin tai Lontooseen, haluaisimme heti pois. Kadut olivat suuren osan ajasta liejua, jossa kulkemiseen tarvittiin muskettisoturin saappaat, ja ainakin Thames oli monia kertoja kesällä niin jäykkänä yhteiskuntajätettä, ettei siinä laivakaan liikkunut edes alavirtaan myötätuulessa.

Sitä löyhkää ei osaa kuvitella. Suuren viemärin rakentamista pidettiin aika pitkään kalliina turhuutena ja luultavasti jumalattomuuden osoituksena.

Tämän kirjoituksen blogissa usein mainittu kuva on se ensimmäinen tilastollinen ja graafinen esitys, jolla oli todellinen merkitys. Lääkäri Snow merkitsi karttaan 1854 koleratapaukset ja ennen kaikkea tuo yksi olutpanimo, jolla oli oma kaivo, taivutti hallintomiehet sulkemaan yleiset kaivot. Koleraepidemia katosi heti, ja näin oli ensimmäisen kerran historiassa todistettu, että tarttuva tauti liittyi jollakin tuntemattomalla tavalla juomaveteen.

Ja niin alettiin miettiä vesilaitosta.

Olin vuosia sitten suuresti mieltynyt aina hyvän Doctorowin romaaniin ”Vesilaitos” (suom. 1994). Aihe on poliitikkojen ja miljonäärien yleinen roistomaisuus jo 1800-luvulla, mutta juoni on New Yorkin vesilaitos ja vesijohdot. Pohjalla oli tietenkin tyypillinen kauhu, että alaluokka saastuttaa kunnon yläluokan jätöksillään. Vesi nousee monen asian symboliksi.

Victor Hugo tunsi mielenkiintoa Pariisin suuria viemäreitä kohtaan. Hänestä alkaen ainakin ”Kolmanteen mieheen” yhteiskunnan näkymätön rakenne eli siis valtavat putkistot ovat kiehtoneet lukijoita. Vuoden 1968 opiskelijaliikehdintä julisti: katukivien alta alkaa hiekkaranta.

Hauska oivallus, mutta vähän väärä. Katukivien alla on putkissa ja kanavissa kaikki se, mikä on hengissä pysymiselle välttämätöntä mutta mitä juuri kukaan ei halua nähdä.