Eläköön ennakkoluulot

Juuri kiukuttelin stereotypioista: millaisia muka ovat maahanmuuttajat tai muut ruotsalaiset. Millaisia ovat suomalaiset. Ei tuollaiseen kannata ryhtyä vastaamaan, koska tuloksena on vain mainoslauseita tai ennakkoluuloja. Ainoa suhteellisen rehellinen vastaus olisi monenlaisia.

Toisen kerran, näinä päivinä, oli puhe peilineuroneista. Ajatus oli ettei ihminen ehdi nähdä, kuulla tai haistaa ja vielä vähemmän ajatella, ellei puolikas prosessista ole valmiina hermostossa. Tämä on tulkintaa, mutta sillä näyttää olevan aidosti kokeellista tukea.

Emme vastaavasti ehdi elää, emme elä ennakkoluulojen varassa. On pakko elää tyhmästi tai sitten vierittäytyä virtsakaivoon.

Jos kävelet parkkipaikalle niin kuin E.T. tai niin kuin kuvittelemasi isoisäsi isä, joka on lennätetty tänne tervatuissa saappaiseen haudastaan maailmansotien takaa, et tahdo ehtiä koskaan perille. He juuttuisivat koko päiväksi kopeloimaan ja tutkimaan Cat-merkkistä pikku kaivinkonetta, ja taata laskeutuisi ensi töikseen kaivantoon ottamaan yksityiskohtaisesti selvän vesijohtoputkien materiaaleista ja liitännöistä. Suuri ihme olisi muovinen postilaatikko ja samaa luokkaa lasikuiturakenteinen roskalaatikko. Entä roskalaatikon muovikassit – niissähän vasta olisi. Mitä on tuo materiaalikin! Plastiikkaa?

Nyt yritän järjestelmällisesti vertaamalla luoda mielikuvia maailman muuttumisesta. Isoisäni oli siis se mies, joka pyysi vanhuuteensa vedoten 1980-luvun alussa todistusta siitä, ettei jaksa mennä puolukkaan Kettusaareen (mutta jaksaa veistää ja koota hirsimökkejä ja tehdä viemäritöitä).

Olisiko mahdollista, että kun on lukihäiriöisiä (dyslexia) ihmisiä, olisi myös tekihäiriöisiä. Olen tavannut usein sellaisia, esimerkiksi professoreita, joilla on peukalo siinä määrin keskellä kämmentä etteivät he osaa edes avata tulitikkurasiaa, saati sulkea?

Isoisän näkemistä koneista ensimmäinen oli Hankmo-äes. Auton hän osti Tampereelta 1926. Kauppias näytti torilla, kuinka autoa ajetaan, ja sitten hän ajeli kotiin Pohjanmaalle.

Päivän kommenteissa on monta aivan ihastuttavaa. Tällä kirjoitelmalle antoi kimmokkeen kiehtova ajatus, että saksalaisten helmasynti olisi autolla hurjastelu ja suomalaisten ja venäläisten taas tiukka viina.

Tuollaiset stereotypiat ja niihin liittyen varoventtiiliajatus auttavat arjessa. Kaikilla ja jokaisella on huonoja puolia. Ilman niitä he läkähtyisivät omaan hyveellisyyteensä.

Ruotsalaisten oman käsityksen mukaan heidän helmasyntinsä on Kuninkaallinen Ruotsalainen Kateus, avundsjukan. Tuota nyt ei arvaa ruveta vastaankaan väittämään.

Levittääkseni russofobiaa valehtelemista olen pohdiskellut. Millaista on olla ministeri Lavrov? Millaista on olla muu Putinin tai Brezhnevin tai tsaarin uskottu?

Kävin läpi sen Ruotsin rotuhygienian pääpiirteet ja ehkä palaan jossain vaiheessa siihen tosiasiaan, ettei ihmisrotujen tutkimus, juutalaisten huonommuus, germaanien paremmuus ja ruotsalaisten asema lajin huipulla ollut yksittäisten kaheleitten keksintö, vaan erittäin yleinen, tieteellisesti perusteltu ”tosiasia”, joka johti muun muassa Alva ja Gunnar Myrdalin yllytyksestä maailman tiukimpaan lakiin ja kuudenkymmenen tuhannen ihmisen steriloitiin – juuri Myrdalit korostivat, että lieväkin tylsämielisyys oli rodun kannalta riittävä syy estää kirurgisesti rodun huonontuminen. Tutkijoiden tuella ja hevos- ja lehmänjalostusta tuntevina ihmiset kai oikeasti luulivat, että ihmistä koskevat juuri samat säännöt kuin Ayrshireä.

En tässä vaiheessa mene tuohon synkkään asiaan syvemmälle. Asia on näet niin, ettei tietoja Suomen sterilointi ja pakkokastraatiolaeista eikä käytännöstä ole edelleenkään helposti saatavissa. Wikipedian tieto on aivan ylimalkainen. Kastraatio eli käytännössä kuohitseminen eli kivesten vieminen oli ihmisen silpomista ruumiillisesti ja tuhoamista henkisesti.

Ehkä Keskisarja harkitsisi asiaa? Paperit ovat varsin salaisia, mutta eiköhän ne saisi esiin. Itse olen niitä lukenut. Samoilla lämpimillä voisi vilkaista menneisyyden mielentilan tutkimuksia. Jo 1970-luvulta löytyy aineistoa, jota lukiessa ei tahdo uskoa silmiään; kirjoittajat olivat opin käyneitä psykiatreja.

”Rikollinen” oli joidenkin mielestä ulkomuodosta ja ehkä verestä tunnistettava erilainen ihmislaji; aika pitkään eläteltiin ajatusta, että heidät voisi poimia tai poistaa joukosta.

Toisin kuin ehkä luulisi, vakava ja arvostettu, palkittu tiede tapaa sisältää tosiasioiden seassa kuvitelmia, ennakkoluuloja ja stereotypioita. On perusteltu lähteä siitä, että elättelemme sellaisia nytkin. Muuan suosittu kuvitelma ja ennakkoluulo on se, että tieteistä etenkin lääketiede on epäilyttävää.

Erehtyminen on epäinhimillistä. Mutta tuo virallinen valehteleminen on arvoituksellista. Valtiollisissa tehtävissä ei tietenkään saa hölöttää. Mitä siitä tulisi, jos ministeri sanoisi ulkomailla, että Suomi ei maksa mitään, mutta todellisuudessa olemme valmiita tinkimään niin että maksamme lopulta kaksi miljardia. Onko se valehtelemista, että sanoo ”viimeisenä sananaan” maksavansa talosta kaksisataa tonnia, mutta kääntyykin postilaatikolta ja suostuu vähän kovempaan hintaan? Mutta se on vaivalloista, että jonkin Venäjän ministerien virallisilla puheilla ei tunnu aina olevan mitään tekemistä totuuden kanssa.

Se että joku Donald Trump tuntuu olevan sama henkilö kuin Donald Duck, paitsi että jälkimmäinen on sympaattinen, ei häiritse minua ainakaan enempää kuin amerikkalaisia.

Apunen kirjoitti eilen lehdessä hauskasti ”markkinapelle, joka uhkaa kaataa koko sirkusteltan”. Pointti on mielestäni se, että kun ihminen on sirkuksessa, hän tietää olevansa sirkuksessa.