Polkupyörän kuva

Sellaistakin minulta on kysytty, mitä laki sanoo siitä, että valokuvaa lupaa pyytämättä toisen omistaman polkupyörän.

Vastaus oli nopea antaa mutta mietteet sitä hitaampia. Omaisuudella ja esineillä ei ole lain suojaa valokuvaamista vastaan. Raja on kotirauhan piiri. Ikkunasta sisään asuntoon kuvaaminen on kielletty. Salakuuntelu ja salakatselu ovat rikoslaissa.

6 § Salakatselu

Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa

1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka

2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,

on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Pykälä on hyvin kirjoitettu. Siinä ei puhuta teleobjektiiveista eikä satelliiteista. Kotirauhan alueella ja alueelle kuvaaminen on rangaistava teko. Kotirauha tarkoittaa asuntoa ja siihen liittyviä tiloja. Jos postilaatikko on kuusiaidan takana kadun varressa, se ei ole kotirauhan piirissä.

Rikoin taannoin lakia. Yhdellä kadunvarren tutulla on pihassa pukeilla amerikanrauta, se villin näköinen 50-luvun Buick. Aitaa ei ole. Otin kuvan. Pihalle valokuvaaminen on kiellettyä.

Tässä ja monissa muissa lain selityksissä yritän kertoa, miten sääntöjä on luettava. Omassa esimerkissäni ”oletettu loukatun suostumus” on luultavasti arkielämässä sopiva sääntö.

Mielestäni monissa kaupoissa ja marketeissa vallitseva valokuvauskielto ei perustu lakiin. Liikehuoneistoissa vallitsee julkisrauha, joka on kotirauhan alalaji. Kauppias saa siis käskeä asiakasta painumaan ulos, eikä syytä tarvitse ilmoittaa. Tämähän on tyypillistä myös kotirauhalle. Jos isäntäväki käskee lähteä, on lähdettävä.

Mutta valokuvaaminen on joko normaalia toimintaa tai ei ole. Mielestäni haitarin soittaminen marketissa voisi olla häiritsevää tai ”pahennusta herättävää” ja kauppiaalla olisi oikeus estää se. Onko valokuvaus, siitä voi olla kahta mieltä. Kauppias voi varjella tietoja hinnoista ja valikoimista. Toisaalta hänellä ei ole keinoa eikä oikeutta estää asiakasta – joka voi olla kilpailijan agentti – kirjoittelemasta niitä muistiin.

Jossain päin maailmaa, kuten esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa, talon kuvaaminen ja siis filmaaminen jalkakäytävällä vaatii omistajan suostumuksen. Minusta ajatus on outo. USA:ssa se on kauan sitten johtanut siihen, että New Yorkin näkymät lavastetaan Kaliforniaan.

En ole penkonut asiaa viime vuosina, mutta luulen, ettei tuo kielto koske näppäilykuvia eikä muutenkaan laajempia katunäkymiä.

Joku kommentoija selitti pari päivää sitten, että minä en tiedä näistä asioista paljon mitään. Mielenkiintoista etteivät nämä trollit huomaa kertovansa itsestään aika paljon mutta vähättelemästään henkilöstä hyvin vähän. Minun tapauksessani riittää googlaaminen.

Väitetty tiedon tulva aiheuttaa myös käänteisilmiön. Katselin kummissani Amazonista tuntematonta kirjoittajaa (Andrew Thomas), josta kirjan esittelyteksti ja arvostelijat puhuvat isoa. Väitetään että hän selittää yleistajuisesti kvanttikenttädynamiikkaa ja merkittäviä asioita alkeishiukkasista. Mutta Kindle-kirjaa myydään alle 2 dollarilla ja pokkaria yhdeksällä. Katsoin Googlesta enkä löytänyt arvostelua. Katsoin kunnolla ja löysin fyysikkojen keskustelupalstan, jossa fyysikko sanoi, ettei tuota kirjastoa löydy googlaamalla. Luettuani edelleen sain tietää, ettei kirjoittaja ole töissä kirjan yhteydessä mainitussa Swansean yliopistossa eikä häneltä löydy tietokannoista väitöskirjaa.

Minulla tuo riitti. Tiedän hyvin että juuri kansantajuisissa luonnontieteitä esittelevissä kirjoissa on aika paljon vaarallista roskaa, eikä sitä ole aina helppo tunnistaa.

Oma pikatestini on etsiä The Guardianin tai muun luotetun lähteen arvostelu tai ainakin maininta kirjasta.

Amazon on sijoittunut korkealle luetteloitaessa maailman pahimpia työpaikkoja. Väitetään että työntekijät kilpailutetaan henkihieveriin ja että koko firma on todellinen suolakaivos.

Tämä on juoruilua mutta toisaalta sitä julkaisi elokuussa The New York Times.

Amazon vakuuttaa selvittävänsä kommentoijien eli arvostelijoiden taustat luottokorttitiedoista.

Itse en valitettavasti usko Amazonin lukija-arvosteluihin enkä pidä myöskään otteita lehtiarvosteluista luotettavina. Lyhennelmät ovat aivan liian sopivia. Menetelmä näyttää alkeelliselta. Arvioinneissa on hyvin usein mukana muutama aivan selvä kusipää, joiden harjoittaman vähättelyn on tarkoitus nostattaa fiksummissa lukijoissa vastarintaa.

Valitettavasti on näkyvissä merkkejä siitä, että Amazon on ryhtynyt tosissaan nylkemään kouluja ja korkeakouluja. Hyvin kalliita kirjoja näyttää tulevan sekä paperilla että sähköisinä. Jotain 150 dollaria Kindle-kirjasta nimittäin on paljon.

Vaikka olen itse täysin addiktoitunut juuri Kindleen ( ja sen Saksan ja Ranskan versioihin) ole surullinen ja pelokas. Tuo firma myy tällä hetkellä noin puolet maailmassa myydyistä kirjoista. Se tarkoittaa valitettavasti, että olemme sen armoilla. En tosin odota yhtiöltä hyvää tahtoa enkä liioin kirjallisuuden levittämistä siksi, että kirjallisuus on ihmisille hyväksi. Riittää että se on Amazonille hyväksi.