Väärin sammunut

 

En minä ole lukenut sitä kirjaa. Hyllyssä se oli, en yhtään muista missä. ”Sanovat miehen sammuneen”, kirjoittanut Giovanni Papini. Yllättäen kirja on vuodelta 1912. Kirjoittaja oli kolmenkymmenenyhden.

Papini mainitaan joskus intelligenttinä kristinuskon puolustajana, joskus ainoana lajiaan.

En hyväksynyt todellisuutta, tämä intellektuelli kirjoitti. Seuraus oli termodynamiikan neljännen lain mukaan, ettei todellisuus hyväksynyt häntä.

Hän oli jumalankieltäjä viimeistään 12-vuotiaana ja ryhtyi kirjoittamaan tietosanakirjaa kolme vuotta myöhemmin. Ennen pitkää hän kertoi, että Jeesus ja Johannes olivatkin olleet homoja. Muistelen että Nietzsche totteli nöyrästi siskoaan. En muista että hän olisi käsitellyt lannevaatteen alla olevia asioita, koska sisko ei olisi sallinut sellaista. Hän kirjoitti vain kristillisyydestä orjamoraalina ja osui tietysti siinäkin asiassa naulan kantaan, ehkä kuitenkin unohtaen, että varhaiset kristityt ja kirkkoisät luonnehtivat oppiaan juuri samoin sanoin. Niin teki vielä Luther. Kristitty on kaikkien alamainen (Untertan).

Aikanaan Giovanni Papini meni luostariin ja lienee siis tarkistanut tulkintaansa lopun aikojen asioista. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla myös yksilöllisyyden airut ja Mussolinin ahkera ja korkeasti palkittu kannattaja sekä johtava antisemitisti.

Monet novellisti-esseistit yrittävät edelleen ottaa hänestä mallia. Kun tosiasiat loppuvat, niitä on keksittävä lisää. Televisiosta tuli selvä mainosfilmi Uudesta Sherlock Holmesista ja näytettiin, miten jumalattoman huolellisesti sarjan kuvat on esimerkiksi valaistu ja haastatteluista kävi ilmi, että käsikirjoittajat olivat itsekin selvillä poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan. Conan Doyle tuli kuvanneeksi aikakautensa Suuren Unen, mutta joutui sitä tehdessään päästelemään niin pitkiä valeita, että rupesi itsekin häpeämään, tipautti sankarinsa Reinin pyörteisiin ja siirtyi tervehenkisempään toimintaan eli manaamaan vainajien henkiä ja järjestämään spiritistisiä istuntoja.

Tuo sarjan tällä viikolla alkavaa kolmatta kautta älköön kukaan laiminlyökö. On se niin hieno ja omalla tavallaan jälleen uusi näyttö siitä, miten etevästi englantilaiset liikkuvat amerikkalaisten taiteessa eli televisiosarjoissa.

Suomessa Tarmo Kunnas on tehnyt arvokkaan työn tutkimalla niitä ranskalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita, joiden maailmankuva tuli lähelle Saksassa 1930-luvulla vallinnutta. Osa näistä kirjailijoista on todella hyviä. Osa ammuttiin. Osaa ei ammuttu. Célinen ”Niin kauas kuin yötä riittää” on hieno nimeään myöten. Kunnaksen ”Fasismin lumous” pitäisi lukea. Hänen kustantajansa ei kuitenkaan taida lähetellä kirjoja henkilöille, jotka saattaisivat tehdä niitä tunnetummiksi kirjoittamalla niistä.

Se on vaikea kysymys, voiko perin juurin virheellisen ja monin tavoin loukkaavan ajatusmaailman päälle kirjoittaa hyvän romaanin. Haluaisin sanoa, että ei voi, mutta en halua sanoa sitä. Siinä joutuisi samaan rekeen menneen maailman stalinistien kanssa. He arvelivat, että luokkatietoisuus on myös taiteessa tärkeintä ja poikkeaminen puolue-elimen määritelmistä osoittaa ”väärää tietoisuutta”. Siksi Kalevi Seilonen on parempi kirjailija kuin Hannu Salama jne.

Turvautuisin todennäköisyyksiin. On epätodennäköistä, että höpöjutuista kiinnostunut poliittinen ja tieteellinen kiipijä onnistuisi huitaisemaan paperille hyvää tekstiä. Silti Z. Topelius on kuin onkin mainio, etenkin romaanikirjailijana. Jos joku haluaa tutkiskella tätä väitettäni, älköön ottako ”Välskärin kertomuksia” täydestä. Täytyy lehtimiehen elääkin. Jatkokertomuksen senttaaminen on rehellinen ammatti, vaikka ei kunniallinen. Jatkokertomukseen on ihan pakko sekoittaa kaikenlaista sekulia ja esimerkiksi viipyillä jonkin yhdentekevän aatelisporukan sukupuussa ja polveutumisessa, jos teksti pitää saada painoon ja rouva ja piika odottavat kotona ruuan kanssa.

Niinpä esimerkiksi fasismia ja natsismia pitäisi tutkia vieläkin enemmän. Romaanin kirjoittaminen on parhainta tutkimusta. Itävalta-Unkarista,joka yllättäen osoittautui ääriliikkeiden luvatuksi maaksi, ei ole kirjoitettu historiatieteen puolella mitään yhtä syvällistä kuin Musil romaanissaan. Ja porvariston synty vilpillisten kauppiaiden ja puolivillaisten pörssihuijarien sukukunnasta 1800-luvun alussa on kuvattu Balzacin useissa romaaneissa tavalla jonka rinnalla kalpenee myöhempi talous- ja sosiaalihistoria. Ruumiin turvotessa henki alkoi kuivua.

Eikä Putinia ja hänen kannatustaan kotimaassaan voi ymmärtää oikeasti syventymättä Gogoliin ja Dostojevskiin, joiden mystinen ja alusta loppuun järjenvastainen Venäjä-kuva näyttää olevan juuri se, jonka osa salaista poliisia omaksui ja syötti muillekin. Miksi muuten georgialainen Stalin olisi halunnut puolalaisen Dzhersinskyn Tsekan päälliköksi?

Turvallisin tapa selvitä sammuneista miehistä on nostaa heidät katolle ja naulata paloluukku perässä kiinni. Jos sopivan harmitonta puheenjohtajan virkaa ei löydy, tasavallan presidentti on joissakin maissa tehtävänä onnen omiaan (ei kuitenkaan Suomessa, jossa kansanuskomusten pyhittämä presidenttiys takaa edelleen eteville henkilöille toimintamahdollisuudet, sanoi perustuslaki mitä sanoi).

Ennen kuvittelin hyödyllistä verkkolistaa otsikolla ”kuolemankurvi” niistä ihmisistä, jotka ovat jo elämänsä takasuoralla. Samalla tavalla kuin joissakin maissa oli puhelinluettelon käänteisluettelo eli ihmiset puhelinnumeron mukaan järjestettynä, voisi olla käänteis-valtiokalenteri. Siinä minäkin siis komeilisin.

Kun tällainen ei tunnu onnistuvan, ehkä luullakseni muiden isojen hakuteosten tapaan verkalleen rauennut Kuka Kukin On voisi ottaa happea ja harjoitusta muutamalla nimensä muotoon SMS eli Sanovat Miehen Sammuneen ja esittää listan menneisyyden tulevaisuuden lupauksista.

Päätoimittajaksi voisi pyytää Jörn Donnerin, joka – varmaan epähuomiossa kirjoitettua ”Mammuttia” lukuun ottamatta uhmaa luonnon ja lääketieteen lakeja tuottamalla ja julkaisemalla jatkuvasti järkeviä, jopa entistä järkevämpiä teoksia. Lieneekö se Uuden, uljaan maailman merkkejä sekin?