Tietovihjeitä lukijoilleni

 
Moni lukijoistani on ikäiseni, eläkeläinen. Tiedän että kaikki lukijat ovat hyviä tietokoneen käyttäjiä, koska he pystyvät lukemaan tätä verkkosivua.

Olen tuijotellut ET-lehteä (verkkoversio) ja ihmetellyt, miksi tuo lehti tai joku vastaava eivät ota vastuulleen vinkkien jakamista koneiden käytöstä. Jos pidättyväisyyden syy on laskelmointi painetun julkaisun puolesta, se on lyhytnäköistä.

Miksi korkeatasoisen Askel-lehden irtonumerot ovat verkossa liian kalliita? Ei ole edes näytteeksi vanhaa numeroa verkossa selailtavana. Arvaan vastauksen – tekijänoikeus. Se on huono vastaus, koska asia on sovittavissa halvalla.

Miksi uskonnollisessa limbossa pyristelevän Kirjapajan myynti ja markkinointi on niin vaikeaa? Ellei ole erikseen tutkinut asiaa, miten saa tietää, että Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen on julkaissut muistelmateoksen, ja missä sitä myydään. No, tuosta Kirjapajan kirjasta oli arvostelu hänen entisessä lehdessään.

Olen seurannut vuosia kirjojen, äänikirjojen ja sähkökirjojen myyntiä ja itse asiassa myös painoksia ja erikseen lainausmääriä kirjastoissa. Erikoisen kauhuissani yritän pitää kirjanpitoa, kauanko Otavan omistama Suomalainen kirjakauppa pitää täysihintaista uutuuskirjaa myynnissä myymälässä. Näppituntuma on, että kauppias viestittää: älkää ostako tuotteitani. Parin viikon kuluttua saatte ne puoleen hintaan ja kahden kuukauden kuluttua maksamme teille romutuspalkkion, jos suostutte kantamaan kirjan kaupasta.

Siis tiedän, että e-kirjojen myynti on viheliäisen huonoa, ja ettei se osoita minkäänlaisia merkkejä kohentumisesta. Sitten taas toisaalta Amazon – ihmishirviöiden johtama maailman huonoin työpaikka – alkaa olla maailman suurimpia yhtiöitä. Heidän kömpelösti kehitelty ja vaikeakäyttöinen Kindle-tuotteensa lienee ollut alan viime vuosikymmenien tärkein keksintö.

Itse vihaan muun muassa sitä, että ostettujen Kindle-sähkökirjoja listaaminen luettavilla tiedostonimillä on niin vaikeaa. Kun niitä on monia satoja, hiirellä selaaminen tuntuu turhan lapselliselta. Nopeinta on tehdä pdf (print to Acrobat) verkkosivusta Manage your content and devices.

Entä jos jokainen lukija hankkisi tädin, joka on palvelutalossa tai siinä ja siinä. Vierailuaikaa tädin luona voisi käyttää tietokoneen käytön opettamiseen.

Tädille ja äidille ylivoimaisesti paras väline on iPad, koska sitä on aika vaikea saada todella pahasti solmuun. Kun se on liian kallis, kilpaileva tuote eli jokin Asus tai vastaava on käyttökelpoinen.

Annan tietokoneen käytön opettajille hyvin tärkeän neuvon. Älkää opettako tietokoneen käyttöä.

Mitä se vanha ihminen tekee sujuvilla käyttötaidoilla? Ei mitään.

Sukulaisena tai läheisenä ystävänä tiedätte valmiiksi, mitä eläkeläistuttavanne todella haluaa tehdä.

Ensin: sormet pois pankkiyhteyksistä. Oman tilin lukitseminen tai pahempi haaveri on jatkuva vaara. Kyllä joku muu voi hoitaa ne laskut ja katsoa saldot. Omien tunnusten hankkiminen toisen tiliin alkaa onnistua.

Huomio palvelutalot: tässä asiassa saisitte auttaa ottaen huomioon ne hirvittävän kovat hoitomaksut, joita peritte. En pitäisi ollenkaan huonona, että ainakin premium-luokan paikoissa luottohoitaja toisi muutaman kerran viikossa tiliotteen ja keräisi talteen laskut.

Lisäksi tiedän, että kirjanpitäjistä ei ole pulaa. Luulen että palkkiota saava avustaja löytyisi monellekin. Mutta itse ei pidä yrittää, jos kokemus puuttuu.

Sanomalehti – ei. Jos vain on varaa, tilatkoon vanha ihminen lehtiä. Niitä on lysti rapistella, ja verkkoversioilla on taipumus lipsahdelle silmistä juuri kun alkaisi kiinnostaa.

Kirjat – kyllä. Ainakin hyvin vanhoilla ja hyvin virkuilla ihmisillä, joita esimerkiksi omassa lähipiirissäni on, kirjan pitely ja plaraaminen on vaikeaa tai hyvin vaikeaa.

E-kirja vaatii opettelua kuten kaikki muutkin asiat maailmassa, mutta ihminen joka ostaa paistaa hyvää pullaa ja valmistaa herkullisen lihakeiton, oppii sen nopeasti.

Vanhukset valehtelevat. Se kannattaa muistaa. He väittävät etteivät opi eivätkä halua.

Kokeilkaapa suvunuusimien vauvojen kuvia, joiden selaaminen tablettikoneilla on helppoa. Asianomainen vanha ihminen uskottelee katselevansa mieluummin oikeita valokuvia. Käytännössä hän ei katsele niitä, koska tietää, että ne putoavat hujan hajan sängyn ja seinän väliin.

Tunnetusti iPadin kaikkein huonoin puoli on tiedoston siirron vaikeus, kun vehkeessä ei ole USB-muistitikulle reikää. Tuon asian voi hoitaa ja kiertää monella tavalla, mutta ehdotan valokuvien lähettämistä sähköpostin liitteinä.

Sähköposti on tarpeen, mutta opetuksessa on hyvä korostaa, ettei vanhus-oppilaan kannata itse käyttää sitä kirjoittamiseen. Sen sijaan sitä hotmailia tai gmailia kannattaa seurata.

Opettaja-vierailija voi huolehtia sähköpostin siivoamisesta. Kyllä niitä peniksenpidennystarjouksia tulee varsinkin naisihmisille, teki mitä teki. Niiden estäminen ja poistaminen on aika helppoa, ja Roskakori on muistettava tyhjentää.

Laudatur-tason opetus on buuttaaminen. Kun laite menee solmuun, virrat pois ja vähän ajan kuluttua päälle.

Tietoltekniikan huippu: värkkiin on ostettava sopiva kansi (kansio). iPadiss kanan sulkeminen sammuttaa näytön hyvä ajatus.