Rikkautta

 

Tänään olen siinä vaiheessa, että tunnen paremmin sen kylän ja kunnan, josta lähdin maailmalle 51 vuotta sitten kuin tämän, johon asetuin 43 vuotta taaksepäin. Muistot eivät ole kultaisia, vaan aivan tavallisia.

Luen lehdestä, että Kaitsu Huotari on kertonut toimittajalle vain vähän ryhtyessään Kaapelitehtaan johtajaksi. Se on viisasta. Toisella puolella katua, siis Ruholahdessa, hän oli ryhmässämme Hiitissä. Ryhmä oli erittäin hyvä, vaikka kaikki väittelivätkin tohtoreiksi. Ennemmin tai myöhemmin maailmanlaajuisten salaliittojen harrastajat huomaavat meidät. Sen joukon siirryttyä eri tahoille en ole hetkeäkään murehtinut sitä, millaisiin käsiin maa ja maailma joutuvat seuraavaksi. Ei ole murehtimisen syytä. Ja niissä kerroksissa ja sitten taas Otaniemessä oli monia sellaisia ryhmiä.

Jos olisin kävellyt sinne kuten toissa päivänä kotiin kassissa Pekka Lipposen seikkailuja nro 8 (Gangsterit matalaksi) kassissani, nämä olisivat vainunneet sen välittömästi ja järjestäneet ruuhkan ympärilleni. Huotareilla on kotona seinällä sen Truffaut’n elokuvan juliste, jossa nuori pari lukee aviovuoteessa käsittääkseni Jean Paulhanin tai Paul Léautaud’n kirjallisia pikkupaloja.

Ellette tietäisi, ranskalaisen kulttuurin hyvä hallinta helpottaa suuresi elämää Kalifornian yliopistoissa. Niin vain on.

Kirkkonummella en ole pannut merkille vastaavaa. Mielestäni Kirkkonummi on kunta Uudellamaalla, tunnettu siitä että tänne asettuvat ruotsinkielisten sukujen sekaan ne, joilla ei ole varaa asettua Espooseen. Useimpia kyläkuntia leimaa mielestäni kodikas vähäpätöisyys, joissakin paikoissa, ei tosin meillä, ilkeyden ja henkisen alamittaisuuden erikoislaatuinen sekoitus, kuten Camus’n ”Putoamisen” päähenkilö ilmaisi asian.

Kun vanhempieni asunto aiheutti työtä, vastasin ainakin äidilleni kysymykseen, enkö itse muuttaisi sinne, että ei ole varaa.

Ylen koneen mukaan Westendissä aikuisväestön tulojen mediaani on 46 000, joka näyttäisi olevan Suomen korkein. Se on korkeampi kuin Kauniainen, jossa taitaa piileskellä kaikenlaisia entisiä asemapäällikköjä ja itse asiassa siellä saattaa olla muutama laitos asuntoloineen, toisin kuin Westendissä, jossa ei ole palveluja.

Yllättäen nimenä hiljan henkiin herännyt Sundsberg on Kirkkonummen rikkain postinumeroalue, 43 700. Ylen koneen ja kartan selityksistä saa sen vaikutelman, että Antti Herlin on poistettu laskelmasta, mutta en usko sitä. Itse tuo entinen kartano on kehätien kupeessa – rakennukset on lyöty kauan sitten klapeiksi – ja sen viereen taannoin rakennettu kalliin puoleinen ja luotaantyöntävän tiiviiksi rakennettu alue on tietenkin haudannut meren rannassa olleen Sipulin nimen ottamatta laajaan käyttöön myöskään Sundsbergiä. Se on kuulkaa Kartanonranta…

Me olemme hyvätuloisempia kuin keskusta ja kuin Porkkala tai Veikkola.

Jouduin katselemaan aikani ilmoitettuja asukasmääriä ennen kuin ymmärsin, että nämä kyläkunnat ovat kartalla mielivaltaisia. Ne perustuvat postinumeroalueisiin. Meilläkin on oma postinumero mutta ei postia.

Viittaan karttoihin, koska taksinkuljettaja kertoi naureskellen japanilaisten kyytiläisten kysyneen, mihin kaupunginosiin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla ei pidä mennä. Emme kumpikaan, taksinkuljettaja ja minä, keksineet ensimmäistäkään. Kaisaniemen puistossa saattaa tipahtaa turpaan aamuyöstä, mutta se on yleinen paikka, jossa kulkee yleisiä ihmisiä. Jakomäki on mainettaan parempi eli siis tavallinen ja kuulemma myös Vuosaaren vaarallisiksi väitetyt kulmat sijaitsevat lähinnä mielikuvituksessa.

Joskus muinoin Malmilla ja Mosapakassa saattoi joutua seuraamaan vauhdikasta kansanelämää etenkin iltayöstä, mutta nykyisin nakkikioskilla ei kai ole muuta pelättävää kuin eläkkeellä olevia professoreja, jotka keräävät aineistoa muistelmiensa seuraavaan osaan.

Meillä hiukan yllättävillä luvuilla on selitys. Itse ihmettelen vähän väliä, mistähän saisi hiukan rahaa. Ketkä siis ovat varakkaita? Missä kuljetaan silkissä ja sametissa?

Kun en ole harrastanut avomeripolskuttelua viime vuosina, tiedän vain lukemani perusteella, että nämä rannat etenkin Hirsalassa ja laajemminkin Porkkalan niemessä ovat valuneet erilaisten kansanvihollisten käsiin. Tontit ovat erittäin kalliita. Toisaalta kunta ei niitä käsitellessään viivyttele kaavoitus- eikä rakennuslupa-asioissa.

En aio tehdä edes sieniretkeä varmistaakseni havaintoni, mutta luulen sitä oikeaksi. Meidän kulmakuntamme sai aikoinaan potkua kiinteistökeinottelusta. Se keskittyi Jorvaksen tienristeykseen, jonka tuntumassa oli useita kartanoita ja muhkeita maataloja. Niitä sitten myytiin ja ostettiin, juotiin ja pelattiin.

Oma alueemme koostui mäkkeröisistä, joita seudun vähäväkiset rakensivat itselleen.

Käytän tätä blogia sähköpostin sijasta myös henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon. Se toimii oikein hyvin. Vasta nyt huomasin, että muistilistanakin tämä toimii. On valokuvattava tai skannattava Otava Suuren Ensyklopedian eräät tiedot omaa CV:tä varten. Kirjoitin siihen ainakin sata artikkelia ja toimittelin kymmeniä muita. Kun tiettyä tarvetta varten on olemassa periaatteessa kattava kirjoitusten bibliografia, nuo puuttuvat. Tieosanakirja Fokusta en viitsi mainita, koska siihen plagioin artikkeleita lähinnä Isosta tietosanakirjasta. Jos Otavalla olisi siihen henkistä tarmoa, tässä mainitsemani teossarjat pitäisi skannata ja laittaa verkkoon. Sitä ennen aineistosta voisi koota tietosanakirjojen retrospektiivisen näyttelyn esimerkiksi Kaapelitehtaalle.