Itsesääli

Halla-aho ei sittenkään ole riittävän älykäs. Hän ei huomaa, että kirkkoslaavi erikoisalana tuo tietysti mieleen työskentelyn kirkollisten kuvien ja kirjoitusten kanssa, ja siitä ajatukset siirtyvät heti hänen ulkomuotonsa ja valokuvien välittämän mielikuvan kautta uskonnolliseen kiihkoilijaan.

Nämä ”hurma- ja räyhähenget” (Luther – Schwärm- und Rottgeister) ovat vuosisadasta toiseen hyvin saman oloisia. En olisi itse näin kiihkeä Lutherin ihailija ja näin valmis murhemielin myöntämään hänen rajoituksiaan ja ylilyöntejään, ellei mies itse olisi ollut kaikkien muotokuvienkin mukaan se sama röyhtäilevä ja piereskelevä oluenlatkija, joka näyttäytyy ”Pöytäpuheissa”, etenkin niissä, joita ei ole sisällytetty suomennosvalikoimiin.

Jos joku pitää Lutherin kuvailuani epäkunnioittavana, hän erehtyy. Tarkoitan merkittävää uskonnollista hahmoa, joka oli oppinut ja muinaiskieliä osaava tohtori, mutta tosi ihminen.

Tosi ihminen tarkoittaa elämän rakastamista silloinkin kun elämään kuuluu muita ihmisiä.

Arvioni Halla-ahosta on, että hän on itsesäälissä kylpevä, vaurioitunut ihminen, joka haluaisi purkaa sielullisia ongelmiaan nykyistäkin laajemmin.

Kysymys ei ole mielipiteistä sinänsä. Timo Soinia kunnioitan suuresti. Se on todellista taitoa, että osaa käyttää hyväkseen omia heikkoja kohtiaan (rahvaanomainen olemus, katolilaisuus siihen liittyvine ongelmallisine kieltoineen).

Hitleristä Robespierreen ja erinäisiin Kiinan keisareihin itsesääli on yhdistävä piirre, ”Jumalauta, minä tapan kaikki….!”

Hitler oli viimeisinä viikkoinaan sitä mieltä, ettei Saksan kansa ole ansainnut häntä, ja saa siksi tuhoutua.

Suurena johtajana hyvin mielenkiintoinen tapaus olisi Mao, josta kirjoitan varmaan pian. Hän oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti suurenmoinen strategi, mutta oltuaan aikansa kiistaton valtias hän alkoi tehdä virheitä, jotka kuuluvat vuosisadan kauhistuttavimpiin. Niitä olivat ainakin ”suuri harppaus” ja kulttuurivallankumous.

Henry Kissinger on niin etevä, että Kiina-kirjassaan hän osoittaa aavistaneensa myös Maon tunnelmoinnin edessä olevan henkilökohtaisen kuolemansa edessä. Ymmärryksensä Kissinger osoittaa etenkin Zhou Enlain luonteenominaisuuksia ylistämällä.

Se ei ole itsesääliä, että ihminen arvioi olevansa keskimääräistä yksinkertaisempi ja taipuvainen aikaansaamattomuuteen. Monessa tapauksessa se on juuri oikea arvio.

Useampikin tuntemani psykiatri tai psykoanalyytikko on nauranut muistelemalleni pilapiirrokselle, jossa lääkäri sanoo pienelle, hintelälle miehelle. ”Nyt olemme selvittäneet huonommuuden tuntojenne syyn. Te olette oikeasti huonompi kuin muut.”

Halla-ahon ongelma on selvä. Jos pannaan Brysselin vanhalla torilla rinnakkain hänet ja Torniosta kiidätetty irakilainen maahanmuuttajamies älykännyköineen,  kumpi näistä edustaa myönteisyyttä ja tulevaisuutta?

Säästääkseni lukijoiden vaivoja korostan, että itse olen menneisyyden mies, ja nuorempana olin parhaassakin tapauksessa joukon jatkona, kuin entinen poika punakaartissa. Koska majoitus ja ravinto ovat toimineet jatkuvasti, en ole osannut sääliä itseäni suuremmin, hävetä kylläkin, ja aina syystä.

Itsesäälin selitys on yksinkertainen. ”Koska minä kärsin, haluan että muutkin kärsivät.” Hän haluaa aiheuttaa muille sen, minkä käsittää itse kärsineensä.

Kärsimyksen tavallisin syy on fyysinen kipu. Yhtä tavallinen on henkinen aiheuttaja – joskin yhä useampi hermostollisena tai psyykkisenä pidetty ilmiö osoittautuu nykyisin hämmästyttävän hoidettavaksi. Kemia eli siis lääke voi joissakin tapauksissa tehdä ukkospilveä kulmillaan kantavasta tuomion saarnaajasta suhteellisuudentajuisen, seurassa viihtyvän ihmisen, joka ei ole pahemmin häiriöksi itselleen eikä toisille.

Median mielenkiinnon kohteeksi joutunut osoittaa joskus avuttomuutensa tosiasioiden edessä hakemalla esimerkit omasta kokemuksestaan ja yleistämällä siitä. ”Pakolaiset vievät ruuan lasten suusta.” – Myös Suomessa julkaistaan tietoja siitä, miten paljon hyvää ruokaa menee haaskeille. Leipäjonoista huolimatta en ole kuullut, että akuutti aliravitsemus olisi maassa ongelma.

Mihin pyrkii poliitikko, joka avoimesti vaatii parakkeja ja minimitasoa ulkomaalaisille?

Monilla ihmisillä on huoli siitä, että toisilla on liian hyvä olla tai liian hyvät oltavat. Pitäisikö tällaisille poliitikoille järjestää ekskursioita pakolaisleireihin oikeuksin potkia kattiloita kumoon, takavarikoida ylimääräiset huovat ja tukistaa lapsia?

Nuorempana ehdotin joskus niille, joiden mielestä vankeja hyysätään siivottomasti vankiloissa, järjestettyä kiertokäyntiä perjantaina kello neljätoista. Lupasin että pari vankia pannaan pultilla seinään kiinni, jotta kävijät saavat potkia heitä. Tarjouksiini ei tartuttu.

Maailmasta ei ole koskaan puuttunut ihmisiä, jotka haluavat sydämestään toisille ihmisille kaikkea pahaa. Poliittisten ja oikeusjärjestelmien tarkoitus on estää heitä pääsemästä valtaan. Siinä on usein epäonnistuttu.

Haluaisin ymmärtää, miksi Halla-aholle on kustannettu yleisistä varoista koulutus, mutta jotkut toiset olisi puristettava tiukalle? Siksi että Halla-aho on suomalainen? Ehkä siksi. Sanoma on, että länsiraja olisi suljettava. Itärajahan onkin käytännössä suljettu. Meillä ei ole rahaa vieraille. Ehkä ei olekaan. Mutta rajan sulkeminen ja huono hoito tarkoittavat, ettei anneta vaikka olisi.

Tässä kirjoituksessa ei ole mielipidettä pakolaispolitiikasta. Tässä kirjoituksessa on ankara vastalause sille kovuuden evankeliumille, jota maassamme levitetään. Vastalause ei ole erikoisen moralistinen. Tiedän historiasta, että ensimmäisenä kovuuden julistus syö julistajansa. Säälin Halla-ahoa.