Sähkölentokone

 

Tänään luen loppuun Markku Kuisman uuden kirjan ”Venäjä ja Suomen talous 1700 – 2015” (Siltala, 2015).

Luulin että saan sen hyvin luetuksi tähän päivään mennessä. Toisin kävi. Tätä kirjaa lukiessa tulee välillä hiki niin että saa käydä suihkussa ja välillä niin kylmä, että täytyy vaihtaa paksumpi villapaita. Käden ulottuvilla saa olla sopiva liina tai sen puuttuessa paperinenäliinoja, jotka voi tunkea niitä suuhunsa hillitsemään hampaiden kalinaa, ja kampa tai harja, koska vähän väliä tukka nousee pystyyn.

Siitä en ole varma, miten käy lukijan, joka ei ole valmiiksi perehtynyt metsäteollisuuden, öljyn ja ydinvoimaloiden vaiheisiin sekä liikepankkien tuhoon. Luulen että lukija pyörtyy, joten suosittelen makuuasentoa.

Olen ennenkin nimennyt Markku Kuisman kirjoja vuoden lukuelämyksiksi. Tässä asiassa olen ollut samaa mieltä kuin enemmistö. Julkisia kiitoksia ja palkintoja on jaeltu laajalti. Satun myös tietämään, että Kuisman porukka, johon kuuluu toistakymmentä tohtoria, ei kärsi pahoista rahoituksen ongelmista.

Mutta tämä kirja on kyllä vielä omaa luokkaansa moniin aikaisempiin verrattuna. Aion ajaa keskustaan ja käydä Unioninkadulla katsomassa Kuismalle sopivaa patsaan paikkaa Historian laitoksen pihalta. Tarkoitukseni on ehdottaa ratsastajapatsasta. No, täytyy olla riski ratsu, mutta onhan noita malleja.

Ellei lukija muista sitä vanhastaan, olen jäävi eli esteellinen. Ei ole oikein fiksua kehua kaveriaan ”puolueettoman” arvioinnin valekaavussa. Tämä ei siis ole puolueeton kirjoitus. Viimeksi olemme Kuisman kanssa miettineet, millainen olisi tulos, jos kirjoittaisimme yhdessä kirjan kartelleista elinkeinotoiminnassa, etenkin Suomessa.

Kaikki pitävät ongelmattomana, että Suomen vientiteollisuus eli yleensä valtavasti suurin osa rahasta on tullut kilpailunrajoitusten avulla – Finnpap, Finncell jne. – ja omaperäisten valtionyhtiöiden kautta niin että firmaa voidaan kulloisenkin tarpeen mukaan väittää yksityiseksi. Ja sekin on muka ongelmatonta, että kilpailunrajoitukset on EU:n tasolla kielletty ja sellaisista rapsahtaa tosi kovat maksut, jos joku sattuu jäämään kiinni.

Sitä taas ei ole mietitty, että luultavasti kartellina aloittaneen (Euroopan hiili- ja teräsunioni) EU:n tällä hetkellä erittäin vakavilta vaikuttavat rakenneongelmat johtuvat epäonnistumisesta unionin perustehtävässä. Sellaiseksi voisi sanoa kaupan esteiden poistamista takaamalla ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Ensisijainen keino on kilpailun edistäminen.

Kuten Kuisma esittää harvinaisen helppotajuisesti, kaupan suojelun eli tuonnin rajoittamisen ja laajentamisen eli vapaakaupan suuntaisten toimien heilahtelu on muun muassa Venäjän ja Suomen 300 vuoden yhteisen historian ydin.

Kuisman kuvauksen mukaan Suomen politiikka on ollut myös vuoden 1918 jälkeen suhteessa muihin maihin päättymätön sarja väistöliikkeitä – nuoralla tanssien.

Hyvä esimerkki on ensimmäinen öljynjalostamomme. Keskellä kylmää sotaa tulos oli neuvostoliittolainen raakaöljy + länsimainen (amerikkalainen) huipputeknologia. Sekä Neuvostoliitto että Natomaat olivat kylmän raivon vallassa, koska meiltä onnistui tämäkin. Seuraava tapaus oli ydinenergia.

Mutta tämä ei ole vielä Kuisman kirjan esittely. Täytyy saada siivotuksi pari antologiaan tulevaa tekstiä käsikirjoituskuntoon. Se se on hidasta puuhaa. Sekä Acrobatin että Wordin OCR ja oikoluku toimivat vain vähän sinne päin. Tässä tapauksessa saamelainen ja lappilainen nimistö suorastaan vaatii lukemaan tekstin kirjain kirjaimelta alkuteos kädessä. Kirjan ostaja, jos sellaisia ilmaantuu, ei olisi hyvillään, jos vaikkapa Vongoiva painettaisiin kirjaan tietokoneohjelmien ehdottamassa muodossa ”Baggg111o”.

Tämän blogin lukijat ovat erinomaisen hyvin selvillä siitä, ettei oikeinkirjoitus eikä oikoluku, ennen ”oikaisuluku” kuulu vahvuuksiini. Perussyy on selvä. Korjasin käsikirjoituksia ja luin vedoksia päätoimisesti monta vuotta. Taito ei säilynyt mutta vastenmielisyys säilyi. Niinpä eilisen kaltaisen työpäivän jälkeen on sekapäinen olo ja silmiin sattuu.

Keinoni on torkahtelu sängyllä. Suosittelen menetelmää kaikille tarpeettoman ja epäesteettisen liikunnan sijasta. Taide ja tiede ovat snorkkelitorkkujan ominta aluetta. Pinnassa leijuen erottaa kummallisia kaloja ja toinen toistaan merkillisempiä kasvoja ja pohjan muotoja.

Eilen hätkähdin hereille ajatuksesta, miksi ei ole sähkölentokoneita. Oli näet juuri lukenut Kuisman kirjasta vanhan ja oikean ajatelman: öljybisneksestä 90 prosenttia on politiikkaa.

Olin kai nähnyt mikrounen terästehtaasta. Sellaiset toimivat sähköllä. Miksi ei ole sähköllä toimivia liikennelentokoneita. Vastaukseksi ei kelpaa, että ei ole sellaisia akkuja. Akkuteollisuus on yhtä laiminlyöty ala kuin polttomoottorit olivat vielä muutama vuosi sitten.

Uninen vastausehdotukseni on: koska sotilaslentokoneissa ja panssarivaunuissa on taktisista syistä käytettävä polttoaineena öljyteollisuustuotteita.

Tekniikan alan lehdessä oli hieno vertailu kahdesta nelikopterista. Hauska sana tarkoittaa tällä hetkellä runsaalla tuhannella eurolla irtoavaa nelimoottorista helikopteria, jollainen kantaa ihan hyvää kameraa tai videokameraa.

Kuluttajille myytävään nelikopteriin ei tällä hetkellä tarvitse varsinaisia lupiakaan, ja oppiminen on kuulemma helppoa. Moottori on tietysti sähkömoottori, ja mukana lentää akku.

Laite lienee suora johdannainen taistelulennokeista (drone), joita Suomenkin armeija on käyttänyt yli 10 vuotta. Ja ennen niitä oli radio-ohjattavia maalikoneita. Tuli siis mieleen. Joko Boeing ja Airbus rakentavat ilmassa saasteetonta matkustajakonetta? Sivutuotteena Venäjän ja Lähi-Idän politiikka saattaisi muuttuakin.