Pelko ja kauhu

 

Vihakirjoittelun syy on pelko.

 

Kirjoittajat pelkäävät terroristeja ja sen pelon kautta kaikkea väkivaltaista tunkeutumista elinpiiriinsä. Ehkä tuo ilmiö alkoi Ukrainan sodasta. Ehkä poliittisten mullistusten – perussuomalaisten nousun – takana oli jo sama tunne, jolloin pelon aihe olisi ollut talouden nopea ja paha kaventuminen.

Nyt käytännössä kaikki, viimeksi eilen presidentti Niinistö, ovat aika selvin sanoin sitä mieltä, että keskustelua pitäisi rauhoittaa. Katselin itse Jari Tervon erinomaisen blogin aiheuttamat yli 400 kommenttia Ylen sivustolla. Eivät ne mieltä ylentäneet.

En tiedä, onko kukaan yrittänyt tosissaan ymmärtää tätä hyökkäävää asennetta, joka tuntuu hyvin julmalta, ellei itse ole samalla linjalla. Hätään joutuneiden pilkkaaminen on uutta, ainakin kirkkonummelaisten ja seinäjokelaisten ja keuruulaisten täti-ihmisten suusta.

Sekä terapian että sovittelun ensimmäinen ehto on ymmärtää, mitä puheiden takana on. Vihapuhe… Neuvostoliitolta ja Saksalta meni kummaltakin kymmenen vuotta opettaessaan kansalaisia vihaamaan erinäisiä vähemmistöjä, eikä menestys ollut kuitenkaan erikoisen kehuttava. Viime vuosina alalla on kunnostautunut etenkin Putin. Ylen toimittaja kertoi äsken venäläisestä tädistä, joka oli raivoissaan siitä, että Kiovassa kannetaan kulkueissa Hitlerin ja Goebbelsin kuvia. Kun toimittaja ihmetteli ja kertoi asuvansa Kiovassa, jossa sellaisia kuvia ei ole sattunut silmän, vastaus oli:” Katsokaa tarkemmin televisiota!”

Kuoleman ja ruumiillisenvahingoittumisen pelon jälkeen pahin on syrjäyttämisen pelko. Juuri sitä keskenkasvuiset opettelevat. Osa oppimista on pelolla hallitseminen. ”Ei olla tuon kaa.”

Muuan keino on vankila. Sellin koko ja kalustus ei ole niin tärkeä. Vankila on kouriintuntuva tapa osoittaa hylkääminen, ulkopuolelle sulkeminen. Keino on siitä heikko, että pelkoon tottuu. Vangit luovat itselleen olemisen keinoja ja rakentavat yhteisöjä, jotka ovat liioiteltuja kuvia aidan takana olevasta maailmasta. Kertomukset vahvistavat, että sama kohtalo ei yhdistä ihmisiä, vaan lisää kerrostumista ja siis erilaisuutta. Keskitysleireissä vähäisiä etuja saavat vartija-vangit osoittautuivat usein oikeita, tuhoisan väkivallan käyttöön turvautuvia vartijoita tehokkaammiksi ja raaemmiksi.

Syrjäytymistä eli joukosta hylkäämistä edistävät tehokkaimmin ne, jotka ovat itse melkein syrjäytyneet.

Suomessa opetettiin ryssävihaa 1900-luvu alkuvuosista tai viimeistään kansalaissodan ajasta 1918. Asiasta on kirjoitettu aika paljon. ”Kaiken ryssäläisen” vihaaminen oli uusi ajatus, koska vaalittujen Isonvihan muistojen jälkeen oli syöty sata vuotta ryssän viljaa. Eikö kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että perinteellinen suomalainen ryssäviha, juuri se joka on edelleen vahvasti olemassa, on pohjaltaan ryssänpelkoa? Ainakin tällä hetkellä Putin on Suomen tärkein mies.

Ajatus on peräisin eläinten maailmasta. Uhkaavat irvistykset ja eleet ovat pelon merkkejä. Rotta näyttää hampaitaan vielä loukulle, joka laukeaa sen päähän. Koirien kasvattajat tietävät, miten murinaan ja irvistykseen on suhtauduttava: ei ainakaan lyömällä. Siinä voi käydä pahasti, ehkä molemmille osapuolelle. Koira rauhoittuu uhkailustaan rauhoittuessaan – pelosta. Jopa pienten lasten raivokohtaukset ovat joskus pelkoa. Kiukuttelija käsittää, että tilanne on luisumassa hallinnasta, ja karkkipussi jää saamatta.

Vierasmaalaisissa, varsinkin värillisissä, on paljon pelättävää. Pahinta on, että heiltä puuttuvat rauhoittavat ja alistumista osoittavat eleet. Kun käyn sähköliikkeessä, hämmästelen ääneen pätevää palvelua ja myyjän vastattua kysyin että Pohjanmaaltako ollaan, kun puhe kuulostaa vähän sellaiselta. Kohta olimme ylimpiä ystäviä ja olimme käyneet Lappajärven Itäkylän läpi talo talolta ja arvioineet myös Vimpelin pesäpalloilun viidenkymmenen vuoden ajalta.

Ennen kuin lääkärit aloittivat tyhmät kampanjansa, tupakan tarjoamine ja polttelemine asiaan kuuluvasti syljeskellen oli painokas ele, joka edisti aina asiaa, etenkin maitolaiturilla kuorma-autoa odoteltaessa. Ryypyn tarjoaminen oli vallan suurenmoista, mutta ei sitäkään enää esiinny edes junan vessassa.

Maahanmuuttaja ei voi muuta kuin hymyillä tietämättä, että turhanaikainen hymyileminen leimaa tässä maassa ihmisen typeräksi ja siten arvaamattomaksi. Sekä miehet että naiset kulkevat asioillaan sotaisan näköisinä turhia virnuilematta. Jos joku hymyilee minulle, tiedän että minulta on vetoketju auki.

Ehkä pakolaisista ja maahanmuuttajista kauheita kirjoittavat pelkäävät terroristeja ja heidän kaltaisiaan. Se ei ole kenenkään mielestä mukava ajatus, että joku voi pelkkää pahuuttaan tulla ja räjäyttää ilmaan sata – kaksisataa ihmistä. Lisäksi nämä omituista uskontoa harjoittavat ovat tehneet hyvin selväksi, että he pitävät länsimaalaisia eli siis meitä halveksittavina olentoina. Jotkut julistavat, että meidät pitäisi tappaa.

Kirjoittelusta näkee, että monet käsitteet ovat hukassa. Esimerkiksi rasismi – se ei tarkoita toisen rotuisten syrjimistä. Ihmisiä ei pidä kohdella pahasti sellaisten asioiden vuoksi, joille he eivät mahda itse mitään. Siis kun suomalaisia syrjittiin pahasti Ruotsissa ja Venäjällä, se tuntui ilkeältä ainakin niistä kymmenistä tuhansista, jotka hoitivat asiansa hyvin ja varoivat olemasta vaivaksi kenellekään. Isäntämaassa kuultiin puheesta, että tässä on taas suomalaisia eli siis puukkoa hamuilevia juoppoja.

Koulukiusaajaa ei saa muutamaan tapojaan rupeamalla kiusaamaan häntä. Nyrkkisankari ei taltu, vaikka hankittaisiin joku häntäkin rotevampi vetämään asianomaista oikein kunnolla kuonoon. Lyöty kostaa selkäsaunan ja nöyryytyksen ennemmin tai myöhemmin jollekin pienemmälle ja heikommalle, esimerkiksi vaimolle tai lapsille.

”Kaveria ei jätetä” on ollut aika kauan iskulause. Muut muut kuin kaverit sitten jätetään?