Palovero

 

 

Suomeen ja ehkä laajemmin Eurooppaan pyrkiville maahanmuuttajille (en viittaa turvapaikan hakijoihin) voisi ehkä maksaa kymppitonnin siitä, etteivät tule.

Hyvä Kustaa-kuningas, kuten Z. Topelius tapasi suomentaja Juhani Ahon mukaan kirjoittaa, kävi sotaa Saksanmaalla 1600-luvulla muun muassa keräten paloveroja.

Joku roteva sotapäällikkö, Stålhandske tai vastaava, ratsasti hakkaamaan suljettua porttia, ja kun sisältä kysyttiin kimeällä äänellä että mitä asiaa, ruotsalainen esitti asiansa: ”Mitä maksatte, jos emme polta kaupunkianne?”

Tällaista puhetta saksalaiset ymmärtävät. Neuvottelut käytiin tyypillisesti joutuisasta, ja Ruotsin kannalta panos-tuotos-suhde oli erinomainen. Piirityksissä oli sekin ikävä puoli, että omat sotamiehet tahtoivat kuolla tauteihin. Eräitten sinänsä luonnollisten ilmiöiden suhde oli siihen aikaan tuntematon. Kun sotaväen leirin erotti hajusta ainakin peninkulman päähän, nykyihminen ei ihmettelisi sitä pilkkukuumeen ja lavantaudin määrää.

Unkarin Orban-ministeri tietää varmasti, mikä on mikrobi. Jos hän on lukenut historian läksynsä, mitä ei ole syytä epäillä, hän tietää, että myös SS-miehet ja nuorisofanaatikot juoksivat 1945 kovaa ja kauas niistä keskitysleireistä, joissa lavantauti oli päässyt valloilleen. Suomessa, jossa historiantutkimus kärsii edelleen eräistä puutteista, saa etsiä aikansa ennen kuin löytää tiedot punataudin ja keltataudin vaikutuksista taisteluihin ja niiden tuloksiin 1944. Sama tieto on tärkeä puhuttaessa kesän 1918 vankileirikatastrofista. Stalin oli viisas mies. Monet kuuluisat vankileirit sijoitettiin pohjoiseen Siperiaan sellaisiin paikkoihin, joissa taudinaiheuttajat eivät pysy hengissä.

Ajankohtaiseen ongelmaan soveltaen kymppitonni voisi olla varsin hyvä kauppa. Yhdysvallat aiheutti itselleen vuoden 1929 maailmanlaajuiseksi levinneen talouskriisin pudottamalla maahantulokiintiöt vuoden 1924 lailla murto-osaan aikaisemmasta. Myös suomalaisista muuten tuli tuossa yhteydessä ei-toivottuja, lukuun ottamatta kirvesmiehiä ja muita rakennusalan ammattilaisia.

Suomessa käypä viisaus olisi vaatinut, että tyhjiä lasi- ja muovipulloja olisi torjuttu määräämällä sakkorangaistus roskaajille. Se olisi ollut tyypillistä lakimiesajattelua. Paha olisi saanut palkkansa, mutta tavoite olisi jäänyt saavuttamatta. Nerokkaat henkilöt keksivät sen sijaan pullopantin ja käytännön, että tyhjien pullojen tuojilta ei kysellä mitään, vaan annetaan rahat. Tiettävästi ahkerat aamuihmiset varmistavat päivän virvokkeet tällä keinolla, josta kaikki hyötyvät. Olin lukevinani että juomapakkausten kierrätys on Suomessa erinomaisella kannalla.

Harvakseltaan kuulee edelleen siirtovankila-ajatuksen. Hankalat tapaukset olisi lähetettävä johonkin pohjoiseen tai koilliseen kuokkimaan itselleen suota. Ajatus kaatuu jo siihen, että maataloudesta lähtisi leipä. Näin ei ole ollut vuosikymmeniin. Jopa Seutulan rattijuoppojen työskentely osoittautui nopeasti kyseenalaiseksi, kun maansiirtokoneet lopulta yleistyivät.

Vankeusrangaistuksen kiristäjät eivät yleensäkään ota huomioon vankipäivän kustannuksia. Vanha nyrkkisääntö on että kiinteät kulut mukaan lukien päivä vankilassa maksaa valtiolle enemmän kuin maksaisi päivä Kalastajatorpalla, ruokalistan mukaisine aterioineen ja minibaari juotuna. – Valitettavasti tämä ei ole vitsi. Vankila on kallis rakennus, ja olisi myös hyvä, että siellä olisi vartijoita jne.

Kuolemanrangaistus on muuten vielä kalliimpi. Muutkin kuin tuomari pitävät pahana, jos joukkomurhaajan asemesta teloitetaan vahingossa naapurin täti, joka oli oikeastaan paikalla vain katsojana.

Tilanne on aidosti vaikea. Mutta entä jos talouskriisimme ja reaktiot pakolaiskatastrofiin ovat jollain vaikeasti havaittavalla tavalla samaa juurta?

On vaikea olla vertaamatta Suomea Viroon, Ruotsiin ja Tanskaan. Norja ja öljy on niin erikoinen tapaus, ettei siihen verrata.

Mikä on suomalainen erikoispiirre toimeentulon eli raha-asioiden kannalta?

Se että me olemme niin hirveän huonoja kauppiaita.

Tähän asti vastaus on ollut aina ruotsi metalliteollisuus, kaivokset jne. Vastaus ei kelpaa enää, kun merkittävä osa käsittämättömiä rahasummia merkitsevän kevyen musiikin kehittelystä ja jakelusta on Ruotsissa ja informaatio on viennin toiseksi suurin sektori.

Tanska on puolestaan ollut viimeistään pronssikaudelta alkaen taitava käyttämään hyväkseen maantiedettä. Jyllannin poikki vedettiin veneitä jo ennen historian alkamista. Niitä ei varmasti vedetty ilmaiseksi. Tanskan soiden esinelöydöt ovat häikäiseviä. Siellä on kultaa vaikka kuinka ja rautaa ennen ja enemmän kuin muilla. Arkeologi I-II on mainion ajankohtainen oppikirja. Se on siis ruotsinkielinen. Kuinka ollakaan.

Arvaan että Saksa ei aio kärsiä tappiota maahanmuuttajista nytkään. Tiettävästi karsastettujen turkkilaisten panos vuosikymmeniä sitten oli tuntuva. Itä-Euroopan maisten yleinen nihkeys ei ”johdu” reaalisosialismista van kaupankäynnin taidon yleisestä kehittymättömyydestä.

Nyt osa pakolaisista tulee seuduilta joilla on maailman vanhimmat kaupankäynnin perinteet. Kauppaa käytiin kauan ennen kuin juutalaisia oli keksittykään. Niin se vain on, että Muhammed oli kauppias, Jeesus taas työläinen. Surullinen 1900-luku oli sitten poikkeus.

Kun kirjoitin, että tässä tilanteessa on mahdollisuuksia, tarkoitin tätä. Kaupassa, joka on sodan jatkamista toisin keinoin, etevin on se, joka osaa odottamatta kääntää pöydän toisin päin.

Vastaus on palveluelinkeinot, eikä puhe ole pizzerioista. Italialaisten maahanmuutto kiellettiin USA:ssa melkein kokonaan silloin 1924. Liittyisivätkö gangsterivalta ja mafia mitenkään tähän asiaan?