10. syyskuuta 2015

Lakko


 
Kun asia ei ilmennyt uutisista eikä tämä blogin kommenteista, se täytyy siis selittää.

Miksi kirjoitan lainsäädännöstä, vaikka kysymys on talouden kohentamisen keinoista?

Lakko työtaistelutoimena kohdistuu yleensä työehtoihin. Lakkoon menee ammattijärjestö. Toimenpide tähtää työehtojen parantamiseen.

Lisää liksaa!

Lakko lakia vastaan on vaikeampi asia ja hiukan outo. Siitä kirjoitin eilen.

Tilanne on se, että hallitus aikoo tuoda eduskuntaan pakottavat säädökset esimerkiksi työajasta ja vuosilomasta. Hallituksen takana on eduskunnassa enemmistö. Enemmistö tekee päätökset ja lait säädetään.

Kun lainmuutos on voimassa, lakko esimerkiksi työajasta kohdistuu nyt lakiin, ei työehtosopimukseen.

Tuollaiset muutokset on käytännössä aina toteutettu neuvotteluin työntekijöiden ja työnantajien kanssa. Nyt käy ilmi, että tarkoitus on toimia toisin.

”Yhteiskuntasopimus” tarkoitti valtion – hallituksen ja eduskunnan – johdolla työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen kesken tehtävää sopimusta niistä keskeisistä työehdoista, joista tehtäisiin seuraavat työehtosopimukset. Yleissitovuuden johdosta näitä ehtoja olisi noudatettu yleisesti.

Tuota menettelyä on käytetty ennenkin. Nyt se ei onnistunut. Kaksi yritystä tehtiin. Ei ole aihetta epäillä, etteivätkö kaikki osapuolet olisi yrittäneet tosissaan löytää ratkaisua.

Nyt puhjennut pakolaiskriisi vaikuttaa tietenkin asioihin, mutta tälläkin hetkellä nähtävissä olevat kustannukset ovat pieniä verrattuna näin aika monen miljardin summiin. Suomen bruttokansantuote on 186 miljardia euroa vuodessa. Erimielisyys koskee siis noin 5 prosenttia tuosta summasta. Taloustieteilijä sanokoon, kuinka suuri osa BKT:sta on todellisuudessa valtion ja työmarkkinoiden määrättävissä.

Verokertymä vuodessa on 90 miljardia.

Lakko ei ole rikos eikä edes ”laiton lakko” johda vahingonkorvaukseen. Työehtosopimusta vastaan toimineelle järjestölle voidaan määrätä maksu, hyvityssakko, joka on Suomessa hyvin pieni. Se ei heilauta ketään.

Lakko on kuitenkin oikeudellinen ilmiö. Esimerkiksi osallistuminen työseisaukseen, ulosmarssiin tai vastaavaan ei missään tapauksessa ole esimerkiksi irtisanomisen peruste. Jos joku työntekijä päättää omin päinsä jättäytyä töistä esimerkiksi osoittaakseen mieltään, se ei ole lakko. Seurauksena voi olla ja ennen pitkää on potkut.

Yt-neuvottelu on lain määräämä järjestelmä työvoimaa vähennettäessä eli potkuja jaeltaessa. Kytkentä valtion päätettävissä oleviin toimiin on suora. Työttömyyskorvaukset ovat osa sopimusten ja lakien järjestelmää.

Nyt alkanut riita koskee siis sekä taloudellisia säästö- ja elvytystoimia että päätöksentekomenettelyä. Mistä päättää valtio kuntien kanssa tai yksin, mistä työnantajat, mistä työntekijät.

Tämä kysymys on olut kohta 200 vuotta poliittisen toiminnan ydintä. Esimerkiksisosialismi eri muodoissaan arvioi, että työ on otettava valtion suojelukseen ja että yksityisiä yrityksiä on otettava valtion haltuun, koska valtio olisi maksajana oikeudenmukaisempi ja arvion mukaan myös ansaitsijana tehokkaampi. Kommunismi vaati, että ”kaikki” on siirrettävä valtiolle. ”Porvarillinen” mielipidesuunta väitti, että yksityiseen pääomaan (rahaan) tukeutuva yritystoiminta on kaikille paras ratkaisu. Länsi-Euroopassa työväenliike kallistui varhain sekaratkaisuun. Sen nimitys on Suomessa sosiaalidemokratia.

Tässä yhteydessä ei ole tietenkään järkeä jatkaa käsitteiden selvittelyä. Riitaa on ja nähdään lisää siitä, määrätäänkö palkat ”markkinoilla” eli neuvotteluissa sopimuksin, vai sanooko viimeisen sanan valtio eli eduskunta eli ratkaisu tehdään poliittisesti.

Joku ehti jo kysyä minunkin poliittista suuntautumistani. Kysely on turhaa, koska en ole pitänyt puoleen vuosisataan mitään poliittista puoluetta toisia selvästi parempana. Jos asuisin Englannissa, en tietäisi, äänestääkö oikeistoa vai vasemmistoa. Suomessa ratkaisuni on rehellinen. Yleensä en äänestä ollenkaan, koska en tiedä, ketä äänestäisi. Sekään ratkaisu ei ole hyvä, koska järjestelmämme edellyttäisi, että kaikki kynnelle kykenevät kävisivät hoitamassa tämän velvollisuutensa.

Olen näkevinäni vastakohtaisuutta, jossa selvien rintamien puuttuessa ovat vastakkain nykyinen hallitus ja työntekijäjärjestöt. Työnantajapuoli on tällä viikolla hiljaa.

Koska suureen kumoukseen pyrkiviä on nykyisin hyvin vähän, saa sanoa opinkappaleena, että työnantajien eli yritysten eli etenkin vientiyritysten olisi menestyttävä, jotta olisi, mistä maksaa palkkoja ja pitää yllä hyvinvointia laajemminkin. Opinkappaleena on syytä toistaa sekin, että elinkeinotoiminnassa omistajat haluavat hyötyä, ja se merkitsee usein pyrkimystä säästää palkoissa ja veroissa.

Erimielisyys on rakenteellista ja täysin luonnollista. Yrittää vuokralainenkin asua halvalla ja vuokranantaja taas ansaita asunnolla.

Eilisessä kirjoituksessa arvailin tuloksena huonoa kompromissia, johon kaikki ovat tyytymättömiä. Se onkin riidoissa yleensä paras tavoitettavissa oleva ratkaisu. Huonosti käy, jos joku pitää henkeen ja vereen kiinni kannastaan, ”koska se on oikea”. Minun käsitykseni mukaan oikeat ratkaisut pystyy osoittamaan vasta jälkeenpäin. Nyt edessä on luultavasti lakkoja, vaikka lakoilla saatu hyöty tapaa haihtua nopeasti. Paras ratkaisu on liata itsensä ja ryömiä liejussa, muddling through, eli etsiä epäpyhiä ratkaisuja.

25 kommenttia:

  1. Eikö se pienemmällä porukalla lakkoilu lakia vastaan ole kansalaistottelemattomuutta, ja kun mittakaavaa muutetaan, vallankumous, tai ainakin yritys.

    Miten ne ennen osasi tehdä betonia joka kestää . Onko noissa elementtilaatikoissa , joiden maksamiseen menee sama aika, kuin niiden takaisin maaksi muuttumiseen joku varta vasten kehitetty oma seos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle.

      Poista
    2. "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle."

      Ei muuten kuulu enää. Bryssel kävelee kansanvallan ja parlamentin yli mennen tullen.

      Poista
    3. Valtiovalta kuuluu kansalle, mutta valtion valta ei koskaan ollut absoluuttinen.

      Poista
  2. Paras huono kompromissi olisi nyt muutaman prosentin yleinen palkanalennus. Sillä saataisiin samat mahdolliset edut paljon vähemmällä vaivalla, ja sen voisi tulevaisuudessa myös helposti purkaa.

    VastaaPoista
  3. En tiedä liittyykö tämä tähän, mutta: kaikkialla somessa riehuu keskustelu ja kateus kansanedustajien palkoista. Saavatko kansanedustajat palkkaa? Tehtävähän enemmänkin on luottamustoimi? Toivoisin juristin selvennystä, KIITOS!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, Kemppinen! Tämän selvemmin ei voi enää nykyistä sotkuista ja vaikeaa tilannetta selvittää. Puolueettomasti ja selkokielellä.

    Arvostan kirjoitustasi. Luin sen ääneen henkilölle, joka on selväjärkinen ja kiinnostunut asioista, seuraa politiikkaa ja on siitä selvillä. Hän piti myös ajattelutapaasi tasapuolisena ja hyvänä.

    Mitä äänestämiseen tulee, olen jonkun kerran käynyt äänestämässä, uskonut vaalikoneita, ja joka kerran olen joutunut jälkeenpäin katumaan. Mihinkään puolueeseen en ole koskaan kuulunut. Kaikissa on mielestäni jotain hyvää, mutta myös huonoa; liiaksi sitovaa ja ärsyttävääkin.

    Ymmärrän niitä jotka valittavat nykyisen hallituksen tekemisiä. Ihminen on vain luotu semmoiseksi, että oma etu kulkee aina toisten etujen edellä. Mutta jos on kyse yhteisestä edusta, silloin jokaisen pitäisi olla joustava ja ajatella kokonaisuuden kannalta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos hyvästä ja asiallisesta selivityksestä.

    Koska tähän moni ehkä kiinnittää huomiota - "Verokertymä vuodessa on 90 miljardia." - niin totean, ettei suurituloisten veronkiristykset kuitenkaan paljoa auta, sillä valtion tulovero ansiotuloista on vain 5,5 miljardia ja pääomatuloista 2,2 miljardia euroa.

    Molemmat pitäisi tuplata, jotta eläisimme edes suu säkkiä myöten. Siinä on se meidän suurin ongelmamme tällä hetkellä.

    PS. Tulevina vuosina se ongelma voi olla jokin muukin, sillä luin juuri Hesarista, että ensi vuonna Suomeen odotetaan jopa 50 000 turvapaikanhakijaa. Eilen HS kertoi yhden hakijan maksavan 40 euroa päivässä, joten tuo määrä tietää lisämenoja 2 miljoonaa euroa päivässä.

    Vuodessa se on 730 miljoonaa euroa ja kun tänä vuonna tulee ehkä 30 000 lisäsuuta ruokittavaksi, ja tulevina lisää, niin valtion täytyy nostaa veroja ja/tai vähentää tulojaan miljardiakaupalla tästä ikuisuuteen. Siitä se mekkala nousee.

    Nuorta väkeä tosin virtaa maahan, mutta kuinka kauan menee, ennen kuin he alkavat kuluttamisen sijasta tuottaa? Mikähän on ennuste?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ettei suurituloisten veronkiristykset kuitenkaan paljoa auta"

      Eivät ne rahana autakaan vaan kysymys on eleestä, joka osoittaa, että kaikki osallistuvat talkoisin eikä mikään vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden kautta.

      Poista
  6. Edellisessä perustuslaissa oli kuuluisa kohta, jossa kansalaisten työvoima oli valtiovallan erityisessä suojelussa. Nykyisessä sen korvaa ajatus, että valtio edesauttaa työmarkkinoiden toimivuutta. Kun "kätyrjoukko sankka" on säätämässä lakeja puhtaasti työnantajien eduksi, voidaan nähdä ympyrän tehneen täyden kierroksen. Mutta sitähän monipuoluejärjestelmä on, tasapainon hakemista.

    VastaaPoista
  7. Karkeahkosti yksinkertaistaen lakkoilullahan on väärä kohde jos kohteena on maan hallitus ja sen toimet sillä eihän haitta ja kustannus aiheudu sille vaan yrityksille.
    (UmpiTollo)

    VastaaPoista
  8. Kommunismi ei toimi, sillä kommunistinen Kiina ei järjestä tukilakkoja Suomen työväen tukemiseksi. Kiinalaisten halpatuotteiden hinnat ja kiinalaisten duunarien palkat on saatava nousuun!

    VastaaPoista
  9. Liekö liejukaan avuksi. On kypsynyt vahva vaikutelma duunareiden hylkäämisestä.

    Työllä ansaittu ei ole enää muotia, Asterix jossa tämä kuvaillaan on Obelix & Kumpp. Nuori Mitterrand kertoo Caesarille mitä vapautettujen orjien koulussa opetetaan...

    Kahdet työmarkkinat ovat siis tavoite josta emme puhu! Bad jobs = pätkätyö.

    Tästä minut luultavimmin hirtetään mutta työttömät eivät enää toimi pelotteena työmarkkinoilla.

    Minne se suomalainen laatu katosi? Laatutyöttömät pihtailevat? Antaapa olla, halpatyöttömyys meidät pelastaa.

    VastaaPoista
  10. Jos haluaa elää demokratiassa, pitäisi mielestäni vaaleissa äänestää. Vaikka tyhjää jos ei ehdokkaat kelpaa. Jos ei äänestä,, se tarkoittaa mielestäni, ettei järjestelmällä väliä. Jussi H:rava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta äänestämättä jättäminen on mielipide sekin. Hullua, jos olisi pakko äänestää, ja vielä hullumpaa, jos piirtää äänestyslappuun pääkallon ja kehuu sitten että kävinpä äänestämässä.

      Poista
    2. Demokratiaan kuuluu valinnan vapaus, muuten se ei ole demokratiaa. Asian voi tulkita niinkin että, jos ei äänestä niin luottaa siihen, että kuka tahansa ehdokkaista on tarpeeksi pätevä hoitamaan kyseistä asiaa.

      Itse olin tätä mieltä vielä muutama vuosi sitten. Nykyisessä tilanteessa en kyllä enää ole varma, mutta en oikein ole vieläkään lämmennyt ajatukselle äänestää sillä, jos äänestän niin tosiasiassa äänestän jotakin vastaan, enkä jonkun puolesta. Kahtia jakautunut kansakunta on kammottava ajatus.

      Täytyy vain toivoa, että tilanne täällä ei ala muistuttamaan liikaa Thatcherin ajan Iso-Britanniaa.

      Poista
    3. Saahan sitä äänestää tai olla äänestämättä, mitään pakkoahan meillä ei onneksi ole, velvollisuudesta joskus puhutaan, mutta minusta se on kansalaisen oikeus. Olen äänestänyt aina, kodin mallin mukaisesti. Äitini äänesti aina naista ja niin minäkin, jos on ollut sopiva tarjokas. Aina ei ole ollut. Puoluekin on vaihdellut, henkilö on ollut tärkeämpi. 60- ja 70-luvuilla äänestin Liberaalista Kansanpuoluetta, se oli lähimpänä ajatteluani, mutta sittenhän se kuivui kokoon. Sääli. EG

      Poista
  11. Huonolle kompromissille voisi ehken kuvata kolme vaihtoehtoista ilmenemismuotoa, joista pienin on suomalainen korporatismi. Jos se on Suomen teollisuuden kilpailukyvyn pahin este, niin pienipä on polun kiveksi hän. Selvästi suurempi ja samalla suurin on on globaali finanssikolonialismi, joka vie tuhkaktin köyhän kaminasta. Näiden välissä on Euroopan Unionin harrastama livreedemokratia, jonka päätehtävä on päivitellä ja kauhistella kaikkea, mutta ei tehdä mitään minkään asian eteen, paitsi ehkä perustaa uusi virasto tai kirjoittaa ainakin 300 sivua paksu säädöskokoelma.

    VastaaPoista
  12. Äänestämistä täytyy kyllä puolustaa ihan Orwellinkin hengessä. Jos ei tiedä ketä äänestää, äänestää siitten puoluetta. Ja jos ei vieläkään tiedä niin sulkee joitakin pois niin valinta on yksinkertaisempaa. Jos ei vieläkään tiedä niin voi äänestää naista. Ja jos ei se auta niin opettajaa tai lääkäriä venäläisittäin. Mutta venäläisittäin "kaikkia vastaan" eli jättämättä äänestämättä ei ole oikein järkevästi perusteltavissa. Jos ehdokkaat on huonoja, niin hyvä sinne sekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Äänestämättä jättäminen on avoin valtakirja vallanpitäjille: tehkää mitä mielitte, EVVK.

      Poista
  13. "Yrittää vuokralainenkin asua halvalla ja vuokranantaja taas ansaita asunnolla." Niin kai. Sanon tästä lopuksi. Ensin noista lakoista, joita on liian montaa lajia sanottavaksi mitään. Nykyisyys kuitenkin tulee kuin derivaatta laskentakaavastaan sieltä Maratista ja Robespierresta ja Dantonista ja muista tilanteen miehistä, jotka uudelleensyntyvät Pariisssa 1848, Kommuunissa neljännesvuosisata myöhemmmin, USAssa vuosisadan vaihteessa ja Venäjälla kuten Rautatientorilla ja Tampereen Raatihuoneen parvekkeella 1905.

    Lauri Lyly ei spekuloi lakkoaikeilla yhtään. Turha tivata. "Olemme neuvotteluorganisaatioita" hän vielä lisäsi. Vastapuoli on taskussamme eikä äänestysoikeutta ole peruttu. Tankit ajetaan Wall Streetille elleivät pukumiehet edistä ihmisten ja perheiden parasta. (Nyt kiitos Jussi Niinistön, asia on meilläkin pläkkiselvä.)

    Niin tuosta vuokra asiasta. Yhtälön toinen matalaa, ja toinen korkeata vuokraa tavoitteleva osapuoli löytää toisensa asumistuessa joka eilenkin uutisssa, ja rahageeni-teknologiassa varsinkin. Jälkimmäinen pelaa yksinkertaisimmillaan vaikkapa näin:

    Orava ostaa uustuotannosta tukullisen asuntoja, jotka rahoittaa rahastonsa osuuksia sinulle markkinoimalla. Asuntojen arvo nostetaan hankinnan jälkeen laskentakaavalla korkeammaksi. Erotus kirjataan voitoksi. Se jaetaan osinkona. Kässi saadaan Oravan omasta liikepankista tai kumppanuuspiiriin (amerikaksi hedge fund) joka tapauksessa kuuluvasta liikepankista. Sen yhdenprosentin korkoa hoidetaan vuoratuloista.

    Jos asia alkaisi tökkiä, pankki ostaisi koko Oravan. Maksuksi se antaisi talletuksia Oravan pyörittäjille. Tällainen rahanvalmistus on osa interbank tukkumarkkinaa ja meille, yleisölle, tätäkin kutsutaan lainanannoksi, lending.

    Jos sitten meistä itsekukin rupeaisi matkimaan Oravaa tulisi stoppi eteen. Ensin pitää intitioitua piireihin joissa portinvartijoina jos vaikka mitä, mutta nimityslautakunnista lehdissäkin puhutaan. Keskeistä on, että liikepankin ja rahankäytön väliin on synnytetty hedge fundien kerrostuma ihmisineen. Heidän kauttaan moderneja keinorahoja, assignaatin ja paperiruplan genealogia-saattoa, suojellaan korkeissa vanhan rahan ja alati uudistuvien asiansa ajajien piirissä.

    Nämä piirit kokoavat taas uutta hyökkäystä Suomessa, myös talkoiksi verhottua. Seuraa veroasiantuntijaa, itsehän olet vain veronmaksaja. Seuraa erinimisiä professuureja tuotannon ja kauppaamisen elämänpiireissä, itsehän olet vain palkansaaja. Parhaimmisto jo nousi ja alkaa muualla laskeakin, mutta meillä aavasaksalla se on yhä sisäänhengitysvaiheessa ja hallitusaurinko säteilee.

    Hyvä herralykky taas kerran. Lauri Lyly tuntee asiat ja hallitsee maata, supervedollaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Äänestäminen kannattaa aina. Se oikeus ei ole itsestäänselvyys vaan meille yhdessä taisteltu 110 vuotta sitten. Unkarista nähdään, miten käy, jos omantunnon ihmiset eivät äänestä. Ei Suomen lintukotokaan ole itsestäänselvyys, vaan se on keksittävä aina uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille on taisteltu ennen kaikkea oikeus olla äänestämättä. Meille on taisteltu oikeus olla kuulumatta kirkkoon ja muuhunkaan järjestöön, armeijaan tai kerhoon.
      [sarkamivaroitus]

      Poista
  15. Euroon liittymisen yhteydessä taas meille vakuutettiin, että se ei missään tapauksessa voisi johtaa vastuuseen muiden euromaiden veloista tai mihinkään muuhunkaan tulonsiirtounioniin. Siitähän on olemassa tiukat sopimukset ja muut rätingit. EU:n vakaussopimus ja vaikkapa Maastrichtin sopimushan suorastaan kielsivät sellaisen. Ja joka muuta epäili, oli Impivaaralainen juntti tai nationalistinen populisti.

    VastaaPoista
  16. " "Yhteiskuntasopimus” tarkoitti valtion – hallituksen ja eduskunnan – johdolla työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen kesken tehtävää sopimusta niistä keskeisistä työehdoista, joista tehtäisiin seuraavat työehtosopimukset. Yleissitovuuden johdosta näitä ehtoja olisi noudatettu yleisesti.

    Tuota menettelyä on käytetty ennenkin. Nyt se ei onnistunut. Kaksi yritystä tehtiin. Ei ole aihetta epäillä, etteivätkö kaikki osapuolet olisi yrittäneet tosissaan löytää ratkaisua."

    Tässä Kemppinen erehtyy. Sipilän ei ollut alunperinkään tarkoitus saada aikaan yhteiskuntasopimusta. Jos olisi, hallitukseen olisi otettu kokoomuksen sijasta demarit. Koko operaatio oli perikepulaisen kiero - ja kieltämättä taitava - hämäys, jolla hankkeen kaatumiseen syylliseksi saatiin ammattiyhdistysliike. Kyllähän kepussa on ymmärretty, ettei saneltu liki kolmen viikon työajanlisäys mene kuuna päivänä läpi. Nyt saatiin syy kaivaa raippa esiin - mikä on ollut kaiken aikaa tavoitteenakin. Ihmetyttää, ettei ilmiselvää asiaa laajemmin nähdä.

    Nyt hallitus hyydyttää yhtään vientiä auttamatta kotimarkkinatkin rapauttamalla duunareiden ja muun köyhälistön ostovoimaa, tuhoaa pitkän linjan palkkamaltin, johon kaikki ovat olleet valmiita ja horjuttaa kai kohta jo yhteiskuntarauhaakin.

    VastaaPoista