Kysymyksiä, ei vastauksia

 

Katselin miten kiihkeää keskustelua tässä blogissa käytiin vain kuukausi sitten monikulttuurisuudesta ja kansojen oletetusta älykkyydestä.

Tänään kumpikaan aihe ei ole pinnassa.

Sari Sairaanhoitaja tulee Irakista.

Mielenilmaus, joka ei ole lakko, vaatii tilille hallitusta, joka ei ole tehnyt mitään, uhkaillut vain. Eduskunta eli se laitos, joka säätää lakeja, oli kirjaimellisesti ja täydellisesti unohdettu. Yksi päivän iskulauseista oli kuin perustuslakivaliokunnan pöytäkirjasta, eduskunta ei saa säätää sellaisia tai tällaisia lakeja. Vai oliko suorastaan niin, ettei eduskunta saisi sekaantua lainsäädäntöön?

Näin ja kuulin yhden mielenkiintoisen iskulauseen. Valtiota ei voi johtaa kuin liikeyritystä.

Eikö?

Minusta ihan kaikki puhuvat kuin yhtiökokous, jossa pohditaan, tehdäänkö konkurssi vai korotetaanko osakepääomaa osakeannilla. Vähän niin kuin KOP:n ”Kansallistalkoot”. Kaikkien liput katsotaan.

Tuo jälkimmäinen tarkoittaa rahanmenoa osakkeenomistajille, tässä tapauksessa siis äänestäjille.

Puheet ovat hiukan sen mallisia, että rehellinen ratkaisu olisi lakkauttaa eli purkaa Suomi. Jos velkojat sallivat, omaisuus on sellaisessa tapauksessa jaettava osakkaille.

Kreikka on jo yritysjärjestelyssä eli päätäntävaltaa käyttävät velkojia edustavat toimitsijamiehet, eivät enää omistajat. Tilannetta voisi kuvata tavanomaisemmalla kielellä valtiollisen suvereniteetin menetykseksi.

Sanotaan ettei taloudellinen tilanne nyt niin huono ole. Ehkä ei, mutta tässä tapauksessa raamatun kertomus ei toistu. Seitsemää laihaa vuotta seuraa seitsemän laihaa vuotta.

Jos ymmärtäisin, missä mennään ja mistä on kysymys, tietysti sanoisin sen. Mutta kun en ymmärrä.

Tänään olen yltynyt siitä mielestäni oikeasta huomiosta, että pakolaiskriisi on Suomelle vaikeampi ja isompi asia kuin talouskriisi.

Kuukausi sitten me puhuimme tästä. Lehtien mukaan jotkut yrittävät vieläkin selittää, että Somaliasta tulee tänne nyt värillisiä miehiä raiskaamaan koulutyttöjämme.

Ehkä kuvat ja televisio puhuttelevat paremmin. Pakolaisia tulee ainakin 30 000, eivätkä he oikein vaikuta raiskaajilta eivätkä kiihkomielisiltä islamin levittäjiltä.

Tähän kyllä jotkut sanovat, että uutiskuvat ovat manipuloituja – mutta Tornioon tulee joka tapauksessa paljon ihmisiä nyt.

Minä en tiedä enkä ymmärrä, mitä he täällä tekevät. En tiedä, miksi he ovat tulleet tänne. En tiedä, mitä he täällä tekevät.

Jokin osuus on sopuli-ilmiöllä. Ihmisillä on taipumus käyttäytyä niin kuin muutkin ihmiset. Jos Skotlannissa tai Etelä-Pohjanmaalla alkaa esiintyä sellaista ajatusta, että Amerikassa olisi parempi olla, siirtolaisvirta kasvattaa kohta itse itseään. Skotlannissa sitä kiihdytti aikojen alussa uskonnollinen vaino samoin kuin sotien välisenä aikana Puolan ja ennen molempia sotia Venäjän juutalaisten muuttoa.

Tunnetuin esimerkki erittäin suuresta ja lopullisesta pakolaisvirrasta voisi olla hugenottien eli protestanttien siirtyminen Ranskasta naapurivaltioihin. Suuri hyötyjä oli Sveitsi, ja toinen Hollanti. Heitä tuli Ruotsiinkin.

Juuri nyt reaktio näyttäisi olevan tuttu. Pannan silmät kiinni ja kielletään todellisuus. Kun se ei auta, aletaan rakentaa rajoille aitoja.ollanti oli tinen.

 Sitä puuhataan myös Yhdysvalloissa.

Väestönsiirrot, rautaesirippu, konetuliaseet ja miinakentät ovat jo kokeiltuja keinoja. Tiedätte, että ne eivät auta.

Pakolaisleiri on koeteltu keino. Lähi-Idässä on ollut erittäin suuria leirejä monta kymmentä vuotta.

Siis todellisuuden kieltäminen, erimielisyyden kylväminen ja sen jälkeen väkivalta. Tämän kehityslinjan torjuminen on kova haaste.

Hiukan epäilyttää – mutta kehitys lähtee epäilystä.

Tämä kirjoitus on joukko lauseita, jotka kuvaavat etenkin kirjoittajan neuvottomuutta. Samalla ne kuvaavat luuloa, ettei tuo tunne ole erikoisen harvinainen tässä ja nyt.

Lähden junalle. Menen Pohjanmaalle erääseen tilaisuuteen.

Yritän katsoa ympärilleni. Kerron siitä sitten.

Huomenna, sunnuntaina.