Tämä on ensimmäinen mainos.
Näitä konsertteja on ollut aikaisemmin useita, viimeksi
Munkkiniemen kartanossa ja Didrichsenin museossa Kuusisaaressa.
Yritän pakottaa suulaiset, ystävät, tuttavat ja valikoiman
vihamiehiä paikalle. Tämä mainos on osa hanketta.
Nytkin musiikista vastaavat erittäin korkean tason
ammattilaiset. Ravel oboelle on aivan mainio. Marimba on jännittävä.
Samaan tapaan kuin taannoin eräässä toisessa tilaisuudessa
yhdistämme musiikkiin runon. Lausujat ovat kokeneita. Dramaturgia on mietitty.
Tuo Meilahden kirkko valikoitui perinteiden ja sopivan
suuren tilan perusteella. Älkää jättäkö kättänne jouten, vaan naputelkaa
verkosta lippupalvelu.
Se on pitkä tarina että tuemme kiinalaista pienten lasten
koulua. Kysymyksessä ovat siirtotyöläisten lapset, jotka jäisivät pudokkaiksi.
Kukaties huomio kääntyy muukalaisuuteen, josta leviää tätä
nykyä omituisia ajatuksia.
Suomensin tätä varten joitakin kymmeniä runoja
kirjallisuudesta, jonka vanhastaan tiedän omaamme verrattuna ällistyttäväksi.
Tässä on kirjoituksia yli kahden tuhannen vuoden takaa ja sitten tietysti T’ang-kaudelta,
jolloin jättiläiset kulkivat maajalassa – Li Po, Tu Fu, Wang Wei, Po Chü I.
Kun en kiinaa osaa, käytin eurooppalaisia käännöksiä, kuudesta
kielestä, joissakin tapauksissa yli kolmeakymmentä eri versiota samasta
tekstistä. Ajatuksena ei tietenkään ollut etsiä ”oikeaa” merkitystä, vaan
ihminen, yksilöllinen taito, yleinen tunne, yhteys vuosisatojen, vuosituhansien
yli.
Laitan tähän tänään ennakkonäytteen, jatkossa ehkä lisää.
Eilen muuten lensi matalalla kurkiaura tästä yli, kun tulin illalla kotiin.
Po Chü I
Muuttohanhi
Kymmenes talvi Yhdeksällä joella,
vesi hyytyy jääksi, metsä menee rikki
lumessa, ja linnut, sata lähtee länteen.
Ylimmäs yltää muuttohanhen huuto.
Lumen alta syötävää, iljanteella unta,
kohmettunein siivin ei lento etene.
Sitten hanhi takertuu veden yllä verkkoon ja
kannetaan kaupunkiin saaliina myytäväksi.
Minäkin olen pohjoisen pakolainen täällä,
myyty mies kuin lintu muiden armoilla.
Kävelen kaupunkiin, maksan hanhen
hinnan ja lasken sen lentoon.
Minne kiidät, lintu? Älä lähde luoteeseen,
älä lennä sinne, ei Huai-hsihin.
Siellä on kapina, miljoona miestä
ikääntyy aseissaan turvatta ja turtana.
Siellä sinut syödään, villihanhi.
Siipisulat katkotaan sotilaiden nuoliin.
Tsekatkaa myös Kiinan laivasto-osasto. Huomenna päästävät vieraitakin. Toistaiseksi harvinaisia vieraita.
VastaaPoista
VastaaPoistaDandelion-konsertti, Dandelion-koulu. Dandelion = Taraxacun Officinale = Voikukka.
Tuli halu tietää enemmän koulusta, jolla on tuon yleisen kasvin nimi. Aika niukasti tietoa siitä Google tarjosi. Jotain kuitenkin, samaa mitä kerrotaan konsertin mainoksessa, vähän laajennetuna. Ja mikä parasta: kuvan tästä koulusta. Kuva ikäänkuin täydellisti asian, teki sen konkreettiseksi.
Kaiken kaikkiaan: Hyvällä asialla ollaan. Halutaan auttaa sisäisiä pakolaisia. Sisäisiä? - Täytyi miettiä, mitkä ovat sisäisiä, mitkä ulkoisia pakolaisia. No sehän selvä. Sisäisiä ovat jo jonnekin vieraaseen ympäristöön sijoittuneet, ulkoisia vieraaseen ympäristöön tulevat pakolaiset.
Tällä hetkellä erittäin ajankohtainen asia.
Mutta tuo runo. Se nousi päällimmäiseksi ajatuksissa. Tämän kirjoituksen tähdeksi. Siihen sitoutuu kaikki. Se kuvastaa hämmästyttävällä tarkkuudella tilannetta tällä hetkellä. Samalla se yhdistää tämän hetken koko maailmaan, menneeseen ja tulevaan; aikaan, joka on ollut ja on nyt. Se on kuin läpileikkaus ihmiskunnan historiasta, kollektiivisesta tunteesta ihmisen sisällä. Siitä, miltä tuntuu ihmisestä joka kokee itsensä vieraaksi, joka näkee tapahtumia ympärillään ja peilaa niihin omia tuntojaan.
Lisää näitä runoja! Tämä tässä on valtavan hieno valinta juuri tähän hetkeen. Millaisia ne muut runot ovat? Ne kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin Suomeen tulevat pakolaiset. Siihen tilanteeseen on jo ennättänyt tottua ajattelemaan, että jotain kummallista on tekeillä. Ketjureaktio, joka on alkanut mistä. Ja päättyy mihin.
Monitasoinen runo. Suomalaiset pitävät näistä metsä-puu-lumi-joki-lintu-kuutamo -runoista. Tuttuja asioita, vaikkei kiinalaisen runouden metaforista ja käsitteistä tietäisikään.
VastaaPoistaSen sijaan nämä turvapaikanhakijat ovat vähän peloissaan, kun joutuvat täällä metsään, miljoonakaupungeista tulijat. Sairaalat ja opistot nyt vain laitettiin aikoinaan metsiin, puhtaaseen ilmaan järven rannalle. Eilen kyllä oli jo kaupassa vilkkaita tummasilmäisiä lapsia vanhempineen, selvästi muukalaisia. Ehkä nuo hoitavat meitä vielä, kunhan kasvavat, sanoi tuttava. Pikkukaupungin unelias ilmapiiri terästyy.
Sopiva aika runoille ja konsertille lauantaina iltapäivällä, siihen aikaa ei ole muita tapahtumia. Kuulostaa ihan houkuttelevalta. EG
Toivotan onnea konsertille! Jotkut länsimaalaiset väheksyvät muunmaailman kulttuureja. Ranskalaisen säveltäjän Camille Saint-Saensin mielestä kiinalainen laulu muistuttaa koiran ujellusta ja heidän insrumenttinsä ovat varsinaisia kidutusvälineitä. Myös Matti Norri on kanava-lehdessä esittänyt samanlaisia käsityksiä kiinalaisesta, ja muustakin ei-länsimaalaisesta taiteista.
VastaaPoistaOnhan se hyvä, että on pelastettu kunnon koulutukseen edes pieni sirpale Kiinan 60-miljoonaisesta lapsijoukosta, joka kasvaa ilman pakkosiirrettyjä tai muuten kaupunkien tehtaisiin työvoimaksi muuttaneita vanhempiaan. Heistä oli maininta eilisessä lehdessä kiinalaisen taiteilijan Ai Weiwein näyttelyn avajaisten yhteydessä. Weiwei on rekonstruoinut puusta jätelaatikon, jollaisen sisään oli kuollut viisi tällaista lasta häkämyrkytykseen tehtyään sinne tulen. Muuttohanhia, pohjoisen pakolaisia on nyt kaikkialla.
VastaaPoistaMiten nykyisin varakkaaksi mainitulla Kiinalla voi olla varaa olla huolehtimatta lapsistaan ja samalla tulevaisuudestaan?
Komee runo, joku olis tehnyt tarinasta romaanin, mestari selviää vähin sanoin.
VastaaPoistaOn hieno asia tukea köyhiä kiinalaisia lapsia.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu kuitenkin omituiselta, että pienenpienen Suomen, joka elää itse ja elättää tulevat pakolaisetkin velaksi, kansalaiset keräävät köyhäinavustusta 250 kertaa meitä väkirikkaammalle jättikokoiselle diktatuurivaltiolle, joka törsää asemenoihinsa viisi kertaa Suomen valtion budjetin verran.
Ihmisluonto on kuitenkin omituinen. Se haluaa auttaa.