Vihavainen

 

Professori Timo Vihavaiselle on sattunut vahinko. Hän on kirjoittanut asiasta, josta hän ei tiedä tarpeeksi, ja vielä aika hyökkäävästi.

Hyökkäys kohdistuu minuun. ”Joka tapauksessa on yleisesti ottaen hätkähdyttävää, millaiseen halpamaisuuteen ihminen saattaa alentua silloin, kun voi selittää nojaavansa lakiin tai haluavansa tutkia, onko laki hänen puolellaan. Tuntuu, etteivät minkäänlaiset normaalin häveliäisyyden säännöt tällöin pidättele juristia. Hänhän ratsastaa lailla, joka on, ellei nyt samaa kuin oikeus, niin perinteisesti kunnioitusta nauttiva asia ja välttämättömäksi ymmärretty.” (timo-vihavainen.blogspot.fi 23.8.2015)

Suuttumusta aiheutti että ”ilmiannoin lukijani” – en ole varma, mitä Vihavainen tarkoittaa tällä.

Kävikö, Vihavainen, mielessäsi, ettei ongelmasi tällä kertaa ollut teksti vaan oma koulutuksesi, johon juridiikka ei taida kuulua?  

Rikosilmoitus, jonka julkaisin blogissani, ei ole sama asia kuin ilmianto. Se on tutkimuspyyntö. Rikostutkimusten tekeminen on poliisin tehtävä, pyynnöstä tai pyynnöttä.

Vai onko niin, että jos näet tutun rattijuopon ajavan toisen ihmisen päälle, suljet suusi etkä ilmianna tekijää poliisille? Jospa sinulla on sellainen omatunto?

Kirjoitat ”laista kiihotuksesta kansanryhmää vastaan”. Sellaista lakia ei ole. Kuten blogistani ilmenee, kysymyksessä on rikoslaki, sen 11 luku, sama luku, jossa on säännökset muun muassa joukkotuhonnasta ja kansanmurhasta. Ja rikoslaki on sama laki, jossa on määräyksiä murhasta, maanpetoksesta jne. Kiihotuspykälän rangaistusmaksimi 2 vuotta vankeutta osoittaa, ettei lainsäätäjä pidä tekoa pikkuasiana.

Onko laki minun puolellani? Miten niin? En minä ole kysymyksessä olevan rikoksen asianomistaja (uhri). Mitä tulee ”lailla ratsastamiseen”, se on ollut ammattini ja elinkeinoni vuodesta 1967. Meitä on kolmatta tuhatta virkatuomaria, jollainen itsekin olin 25 vuotta, kunnes sorruin professoriksi.

Ehkä vihjaat että hankin itselleni jotain etua rikosilmoituksellani? Mitä se voisi olla? Haittaa ja epämukavuutta on riittänyt.

Pitäisikö minun normaalin häveliäisyyden nimissä vaieta Euroopan Neuvoston ja Suomen eduskunnan säädöksistä? Niitä olen esitellyt ja parhaani mukaan selittänyt yliopistolla ja blogissa.

”Paavo Rintala-vainaa aikoinaan piti tapanaan silloin tällöin letkauttaa juristeista, joita hän piti todellisuudelle vieraana ja haitallisena joutoväkenä.” Näin kirjoitat. Minä muistan asian toisin. Olisit voinut myös kysyä Kimmo Nuotioilta, joka on Paavo Rintalan tyttären aviomies ja rikosoikeuden professori HY:ssä ja tiedekunnan dekaani. En huomannut koskaan karsautta apen ja vävyn välillä.

Vertaat rikoslain tekstiä Wire-Tuomisen ”rauhanlakiin” 1970-luvulta. Mielestäni vertaus ontuu. Rauhanlaissa oli – propagandistisesti – kysymys sodanlietsonnasta, tässä syrjinnästä. Et liioin huomaa, että tämä teko on vain tahallisena rangaistava. Huolesi rikoslain ongelmallisuudesta on aiheellinen. Juuri nyt suuria ongelmia aiheuttavat rikoslain terroristeja koskevat pykälät.

Ei terrorismirikoksia jätetä tutkimatta siksi, että Sinä et ymmärrä niitä tai näet niiden soveltamisessa vaikeuksia. Niin nimittäin kaikki muutkin näkevät. Kyberhyökkäys on sekin erittäin vaikea kysymys, eikä syyllisiä juuri saada selville. Kyberhyökkäys on esimerkiksi identiteettivarkaus, jonka turvin jonkun onnettoman pankkitili puhdistetaan. Kybersodasta tiedät toivottavasti enemmän kuin minä.

Minä en tiedä kommentoijieni henkilöllisyyttä enkä ole siitä kiinnostunut. Sitä vastoin toivon, että sorron keinoja hillitään. Mielestäni tuntemattomiakin ihmisiä olisi kohdeltava asiallisesti, vaikka maahanmuuttokysymyksissä Suomi ei pysty mihin tahansa, kun EU:n rajat ylittävä ja EU:n sisäinen maahanmuutto ovat nyt juuri menneet käsistä.

Jos ymmärrän kirjoituksesi oikein, viittaat sosiaalietiikan klassiseen sääntöön, jonka mukaan lakia on joskus rikottava, jos laki on väärä ja epäinhimillinen. Tiedät varmaan, että tämä sääntö on Suomen perustuslaissa?

Kirjoitat: ”Normaali, säädyllinen ihminen ymmärtää jopa John Stuart Milliä lukematta, miten tärkeää on sananvapauden mahdollisimman täydellinen salliminen ja miten törkeää on sen rajoittaminen oman mielipiteen suojelemiseksi ja toisenlaisten mielipiteiden tukahduttamiseksi.

En vihjaile, etteivät juristit tai edes joku tietty juristi lainkaan kuuluisi normaalien, säädyllisten ihmisten joukkoon, mikäli he tai hän haluaa tutkittavan, mitä laki kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta oikeastaan tarkoittaa. Tämä sillä edellytyksellä, että tavoitteena on mahdollisimman suuren sananvapauden turvaaminen ja sen estäminen, että tuota vaarallisen kuminauhamaista lakia käytettäisiin sananvapauden rajoittamiseen.

Mikäli sen sijaan kyseinen henkilö toimii tavoitteenaan vain oman turhamaisuutensa pönkittäminen tai toisenlaisen ajattelun kieltäminen, ansaitsee hän tietenkin kaikkien ylenkatseen.

Ihmisten motiivien lopullinen löytäminen edellyttää ydinten ja munaskuitten tutkimista, johon ei ihminen kykene. Päätelmiä voi jokainen toki tehdä sen perusteella, miten asia toteutetaan. Ilmianto ihmisistä, jotka ovat tulleet bloginpitäjän vieraiksi ja ovat siis tavallaan kestiystävän ominaisuudessa, on tässä maassa ymmärtääkseni jotakin aivan uutta…”

En siis ole normaali enkä säädyllinen ihminen. Mielestäni sananvapautta on rajoitettava ja sitä on aina rajoitettu. Esimerkiksi tekijänoikeus ja yksityisyyden suoja rajoittaa sananvaputta. Eilen luin selostusta kahdenkin tunnetun henkilön mielisairaalareissuista ja paheksuin kirjoittajaa. Enkä sanoisi kestiystävikseni henkilöitä jotka kaupittelevat vihaisuuttaan blogissani. Kuten tutkijana tiedät, ”kesti” tarkoitti kielessämme ennen kauppiasta. – Sananvapauden analyysisi siirsi muuten huomion vähemmistöjen ahdistelusta.