Lähdesuoja

 

 

 

Joudun näemme tekemään ilmiantoja itsestäni jatkuvasti. Oma syy.

Kun kukaan kommentoija ei ole huomannut mainita lähdesuojasta, teen sen sitten itse.

 

Viestin julkaisijalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin tarkoittamat tiedot. Lähdesuoja murtuu vasta, kun käsiteltävän on rikos, josta voidaan tuomita enemmän kuin 6 vuotta vankeutta. Toistaiseksi lähdesuojaa ei voi murtaa poliisitutkinnassa.

 

Minulla on oikeus olla ilmaisematta tietolähteitäni; tällaisen blogin kirjoittajana ja moderoijana olen samanlaisessa asemassa kuin sanomalehden päätoimittaja.

Asia on erittäin tärkeä. Viime vuosien ”vuodoissa” on tullut julkisuuteen tietoa mm. viranomaisten harjoittamasta lakiin perustumattomasta urkinnasta. Vuotajia ja julkaisijoita on ahdistettu oikeudessa ja kuulusteluissa. Aivan selvästi on yleisen edun mukaista, että viranomaisten ja poliitikkojen pahat teot tulevat julkisuuteen.

 

Myös lainsäädäntö ottaa huomioon sen, että merkittävää julkista valtaa käyttävät joutuvat tinkimään yksityisyyden suojastaan. Mutta rajat ovat kyllä olemassa.

 

Kymmenen vuotta olen toistellut tässä, että sensuuri tarkoittaa ilmaisun estämistä ennakolta ja että sananvapaus ei tarkoita lupaa sanoa mitä tahansa milloin tahansa seuraamuksitta.

 

Joku kommentoija tekee kategoriavirheen. Toimintani ei edistä sananvapautta eikä ole liberaalia. Havainto on aivan oikea. Olen hyvinkin usein ollut estämässä tekijänoikeuden loukkaamista, kun joku siis julkaisee omissa nimissään toisen tekstiä. Se on leimattu sensuuriksi ja sananvapauden loukkaamiseksi. Olen tuosta tulkinnasta aivan eri mieltä.

Jos viesti on rikoslain mukaan ”laiton uhkaus” (”sinut hakataan”), viesti ei ole sananvapauden suojaama, eikä lähdesuojan liioin.

 

Liberalismi ei tarkoita ”laissez-faire .ajattelua”, jonka mukaan mikä tahansa käy, vaan valmiutta kestää omista poikkeavia mielipiteitä. Näiden päivien keskustelussa useat ovat valittaneet, etteivät muut ole heidän kanssaan samaa mieltä esimerkiksi maahanmuuton rajoista. Ei sellaista sääntöä ole, että pitäisi olla samaa mieltä kuin toinen.

 

Jotkut kommentoijat eivät lue kunnolla. Ilmoitin poliisille yhden viikon kommentit. Normaalisti ilmoituksen tekijää – minua – kuullaan tutkinnan alussa. Tietysti olen kruksannut oman käsitykseni mukaan oikeudellisesti epäilyttävät kommentit. Niitä on yhdeksän. Aineistoa on vähemmän kuin liikennejutussa.

 Ilmoitin luovuttavani tarvittaessa kaikki vanhat kirjoitukset ja kommentit poliisille, vaikka en usko, että niillä olisi asiassa merkitystä. Ne ovat myös verkossa kenen tahansa tarkasteltavissa.

 

Mutta näin en ole paljastamassa tietolähteitäni. Enhän tiedä anonyymien kommentoijien nimiä enkä osoitteita. Aineisto saattaa selvittää kirjoitusten ja kommenttien yleisempää luonnetta. Onhan siellä kovasanaisia hyökkäyksiä muun muassa herraskorskeutta ja virkaröyhkeyttä vastaan.

 Näissä blogeissa muuten on luottamuksellisesti saatua tietoa. Niitä lähteitä en paljasta. Lisäksi on hyvinkin paljon sellaisia asioita, joista en kirjoita. Eräällä ystävälläni on tapana sanoa, että älä sitten pane tätä blogiin. Ymmärtäisin asian kyllä sanomattakin.

 Olen muuten toiminut sensorina puoli vuosisataa yhteistyössä melkein kaikkien kirjankustantajien ja eräiden lehtien kanssa. Linjani oli yleensä että sallin solvaukset mutta poistin herjaukset. Siis sallin ”kapteeni X oli epätavallisen huono upseeri”. Pyyhin pois ”kapteeni X varasti ja käytti kenttäapteekista morfiinia”.

 Tuo ero on nyt poistettu lakitekstistä, mutta ajatus on oikea. Solvaus tarkoitti sellaista tietoa, joka on omiaan saattamaan henkilön halveksimisen alaiseksi. Sellaisia tietoja julkaistaan mm. minusta jatkuvasti. Herjaus tarkoitti henkilön väittämistä syylliseksi rangaistavaan tekoon, siis esim. ”Teosta tuomitun X:n sijasta murhan teki todellisuudessa Y, joka on edelleen vapaalla jalalla.”

 Viimeksi mainittu esimerkki on todellisuudesta. Joskus on pahoja tulkintavaikeuksia.