Das ID

Ensin vastaus asialliseen kysymykseen. Miksi rettelöin asiattomista kirjoituksista sen sijaan että jättäisin ne julkaisematta?

Siksi että osallistun julkiseen keskusteluun kirjoittamalla; olen osallistunut jo 55 vuotta. Haluan tukea ihmisoikeuksia, mutta pidän vihapuheen rangaistavuutta ongelmallisena. Tarvitaan ennakkotapauksia eli prejudikaatteja. Halusin hankkia niitä ja siirtää puolestani asian sitten viranomaisille. Poliisin on aika vaikea puuttua sanomalehtien tai Ylen yleisökirjoituksiin juuri siksi, että julkaisijakin on niistä vastuussa.

En halua rinnastaa itseäni sankareihin, mutta eikö kukaan enää muista, että kirjoitin välittömästi ennen näitä tekstejä kamaeriherra Linderistä, joka sai vuonna 1918 kokea kovia vaadittuaan sanomalehdessä punavangeille siedettävää kohtelua.

Haluan rinnastaa itseni niihin ihmisiin, joiden mielestä välittömässä hengenvaarassa oleva ihminen on pelastettava vaikka Välimerestä, ja hyväksikäyttäjät ja huijarit on paljastettava kansallisuuteen ja ihonväriin katsomatta.

ID tarkoittaa henkilöllisyyden selvittäviä dokumentteja. Teoriassa ajokortti ei kelpaa. Käytännössä se kelpaa. Psykoanalyysin myötä latinan ”se” eli ”id” tuli piilotajuisen ja vietinomaisen nimitykseksi, Freudilla das Es. ”Se” en ole minä.

Luultavasti tuo ID on se, joka raivoaa liikenteessä ja tietoliikenteessä.

Mikä muuttuisi, jos ihmisten olisi pakko toimia samoin kuin poliisien ja armeijan kantahenkilökunnan eli kantaa näkyvillä nimellä ja kuvalla varustettua henkilökorttia?

Olen kantanut korttia runsaat 10 vuotta ollessani korkeakoulun kirjoissa. Sitä edelsi kulkukortti jota edelsi pieni avaimena toiminut laatta jota edelsi avain. Avainta ei kuljetettu kaulassa. Kauan sitten olen kyllä kulkenut vinossa, koska tasku on ollut täynnä Abloy-avaimia. Asianajotoimistoon niitä tarvittiin yhteensä viisi.

Älkää ymmärtäkö väärin. Kannatan blogin kommentoimista nimettömänä. Usein on hyvää käytöstä, ettei kommentoija sotke työyhteisöään keskusteluun, joka ehkä koskee yleisiä asioita. Tunnen poliiseja, jotka keskustelevat mielellään kirjallisuudesta, jopa runoudesta. He keskustelevat ihmisinä, eivät poliiseina.

Mutta kiristyskirjeet ja tappouhkaukset ovat aina nimettömiä. Nimettömyys on noissa tapauksissa välttämätöntä. Kai naapurin nimellään allekirjoittaman uhkauksen saaja menisi soittamaan ovikelloa tai ottaisi yhteyttä poliisiin.

Marketin parkkipaikalla kamera tai kännykän kamera voi olla sumutteen veroinen ase. Pari kertaa olen seurannut raivonpurkausta – joku on ajanut jonkun mielestä liian lähelle pysäköintiruudun reunaa. Eräässä tapauksessa uhri väitti toisen kolhaisseen oman autonsa ovella hänen autoaan, mutta jälkeä ei löytynyt raivoajan ponnisteluista huolimatta.

Kuvan ottaminen voi kyllä aiheuttaa uuden raivokohtauksen. Pysäköintipaikalla saa valokuvata, mutta sitä eivät kaikki usko. Se on eri asia, että mielestäni ihmisen kuvaamiseen on pyydettävä lupa.

Mitä vaikuttaisi vakaviin suojatiejuttuihin ja törkeisiin ylinopeuksiin auton kuljettajan nimen pitäminen näkyvillä? Tiedän vastauksen – urkintayhteiskunta. Mutta kun kuka tahansa saa nykyisinkin hankituksi minuutissa auton omistajan ja haltijan nimen rekisterinumeron perusteella.

Syyllistyvätkö firmojen autot muita harvemmin liikennerikkomuksiin?

Ennen Ranskassa takseissa oli kuljettajan nimi ja kuva esillä näkyvästi. Lieneekö sääntö enää voimassa. Mielestäni Englannissa pubissa anniskelulupa oli ainakin esitettävä vaadittaessa. Suomessa monilla henkilöillä on tapa ilmoittaa sukunimensä asuntonsa ovessa.

Mitä perua ovat Karhukoplan (The Beagle Boys) numerolaatat? Miksi Ruotsin armeijassa annettiin ennen asevelvollisille numerot ja sitä ennen sotilasnimet (”Numero 15 Stolt”).

Menisittekö lääkärille, joka kieltäytyisi ilmoittamasta nimeään? Mitä lääkäri tekisi potilaalle, joka ilmoittaisi tulleensa anonyymisti valittamaan vaivojaan? (Muistelen että lääkärin etiikka edellyttää potilaan henkilöllisyyden selvittämistä, koska lääkärillä on velvollisuuksia mm. epidemiatapauksissa.)