Turjan mielipide

Ei kukaan lue tällaista jankutusta. Taannoin todella kirjoitin, miten virheellisesti eräs poliitikko käytti suomea kirjoittaessaan tuomioistuimen päätöksestä ”mielipiteenä”. Nyt joku viittasi valistumattomuudestaan kuuluisaan Ilmari Turjaan, joka pani kirjoituksensa henkilön huokaamaan, ettei oikeustiedettä ole, ja että sitä on turha etsiä myöskään tuomioistuimista.

Ensin mainittu esimerkki on mielestäni vähättelevä ja harhaanjohtava. Kuvailumielessä voi sanoa, että ulosottokelpoinen verotuspäätös on verottajan ”mielipide”, mutta koska pankkitilit tyhjenevät ja talot ja tavarat menevät, on se sitten ainakin epätavallisen vaikuttava mielipide. Kai sekin on mielipide, että poliisi hakee sinut raudoissa Vantaan vankilaan, kun poliisin mielipiteen mukaan oikeusministeriön asianomaisen osaston edelleen toimittaman tuomioistuimen mielipiteen mukaan sinun on kärsittävä vapausrangaistus.

Itse käyttäisin tässä sanoja ”tuomioistuimen päätös” tai lyhyesti ”tuomio”.

Lakimiehistä varmaan vain Ilmari Turja on harhautunut hakemaan ”oikeustiedettä” tuomioistuinten ratkaisuista. Kaikki muut ovat käsittäneet, että tuomioistuimia tarvitaan, koska ratkaisutoiminta ei ole tieteellistä eikä voi sitä olla. ”Ratkaisuteoria” (decision theoryd) tarjoaisi keinoja ratkaisujen analysointiin. Tiede kohdistuu usein ei-tieteellisiin ilmiöihin. Esimerkiksi tällaista kirjoitusta voidaan tutkia kielitieteen keinoin, joista osa on ”tieteellisiä”.

Asiayhteys osoitti, että mukana oli myös luonnontieteitä koskeva erehdys. Esimerkiksi teoreettisen fysiikan tutkimustulokset ovat tieteellisiä, mutta ne eivät ole aina tosia. Fysiikan lähihistoriakin sisältää runsaasti esimerkkejä tieteellisistä tutkimustuloksista, jotka ovat pian osoittautuneet vääriksi. Luonnontiede on sarja menetelmiä ja käytäntöjä, joita käyttäen on tapana pyrkiä lähestymään totuutta, ja totuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa monien alaa tuntevien henkilöiden yksimielisyyttä ratkaisuehdotuksen oikeaperäisyydestä.

Asiaa sekoittavat aksiomaattisten järjestelmien totuudet, jotka ovat tosia. Kun jokin matematiikan osa määrittelee terminsä ja järjestelmä on suljettu, tulos voi olla tosi. Tosi tulos on myös tautologinen. Ratkaisu sisältää saman kuin kysymys. Aivan kuten matematiikan kokeissa kysymys sisältää oikean vastauksen, joka on johdettava sovituin säännöin. Ja yritykset matematiikan perusteiden eli matematiikan ja logiikan yhteyden todistamiseksi ovat epäonnistuneet. Ja sitten on Gödelin toinen lause, jonka mukaan voidaan todistaa, että on matemaattisesti tosia lauseita, joita ei voi todistaa.

Keskustelu oikeustieteestä ja yhteiskuntatieteistä on ollut enimmäkseen harmitonta mutta hyödytöntä. Esimerkiksi minua ei liikuta, onko juridiikka tiedettä. Hyvin paljon minua liikuttaa se, onko jokin päätelmä tai ratkaisu ”juridisesti oikea”. Empiirisesti tämä tarkoittaa, että satunnaisella otannalla umpimähkään valittujen lakimiesten (ei työmiesten) joukko lukisi esimerkiksi tuomioistuimen päätöksen, ja merkittävän suuri osa näistä lukijoista merkitsisi rastin ruutuun ”olen samaa mieltä”.

Tuossa on sanan ”mielipide” muuan erikoinen merkitys. Tuomiosta äänestävä tuomari kirjoittaa ”eriävän mielipiteen”, ja se tarkoittaa ratkaisua, joka poikkeaa toisten (enemmistön) ratkaisusta. Kysymys ei siis oikeastaan ole mielipiteestä. Erilaisia lakimiehiä on kutsuttu ainakin kaksi tuhatta vuotta neuvonantajaksi, iuris consultus. Toinen käännös olisi ”mielipiteen esittäjä”.

Turjan tekstissä päivitellään samaa kuin lehdissä: miten on mahdollista, että alioikeus, hovioikeus ja korkein oikeus päätyvät eri ratkaisuihin samassa asiassa. Turja vihjaa, että tuomareissa on vikaa. Tuota hän vihjaili mielellään. Tunsin miehen, myös henkilökohtaisesti, vaikka en hyvin.

Ei se ole noin. Eri aikoina tuomareita on sijoitettu eri tehtäviin. Korkeimmasta oikeuksista on menty runsaiden sivutulojen toivossa alioikeuksiin. Hovioikeudesta ja alioikeudesta on menty korkeimpaan. Ei se ole ihmisistä kiinni.

On tapana puhua yhden oikean ratkaisun harhasta. Läheskään aina oikeusjutulle ei ole olemassa yhtä eikä edes kahta oikeaa ratkaisua, vaan useita. Testamentin muodosta ja sisällöstä on laissa kireät vaatimukset. Kerran olin mukana jutussa, jossa pohdittavana olevan asiakirjan otsikko oli ”välikirja”. Se oli maaseutua ja vanhan ihmisen tekstiä. Katsoimme että asiakirja oli kuitenkin testamentti, vaikka siinä ei sanottu niin. Siinä määrättiin omaisuuden jakamisesta allekirjoittajan kuoleman jälkeen. Vaikeampi oli tapaus, jossa eräs luovutti omaisuutensa toiselle lisäyksin: saa pitää myös kuoltuani. Oliko luovutuspaperi testamenttina pätevä vai mitätön? Sanoisin että mitätön ja tehoa vailla, koska kuoleman varalta voi omaisuudestaan määrätä vain testamentin muodossa, todistajien läsnä ollessa. ”Lainan” taas tulkitsisin velaksi eli luotoksi, vaikka juridiikassa laina tarkoittaa esineen antamista väliaikaisesti toisen käytettäväksi. Jos pitää maksaa myös, termi on ”vuokra”. Joku toinen juristi voisi olla hyvin perustein eri mieltä. Itse asiassa pyysin kerran viisaalta veljeltäni rahaa lainaksi, Ateenan tetradrakmaa. Hänellä ei sattunut olemaan sopivaa, kolikkoa siis. Ja omistan rahan, 20 dollarin kultarahan. Jos haluatte lainata sitä, ei tipu.