Digitaalinen hautausmaa

Jarkko Sipilän dekkarit ovat tervetulleita. Nyt oli vuorossa ”Mies kuumasta”, Takamäki-juttu.

Kehun Sipilää vähästä nokkeluudesta ja paukkutehosteiden puuttumisesta. Tässä kirjan nimessä viitattu hiukan outo Suomessa eläjä tarjoaa poliisiromaanin edellyttämät ruumiskasat. Päähenkilöt ovat kuitenkin täysijärkisiä normaali-ihmisiä.

Koska olen yleisemmin sitä mieltä, että Chandler voitti työtoverinsa Faulknerin jo ennen sotia eli että niin sanottu dekkari on aikamme romaanin perustyyppi, Sipilä on peruskirjailija, jonka teksteistä välittyy tarpeellisen huvituksen lisäksi ehkä enemmän ajan henkeä kuin kirjailija on käsittänyt sijoittaneensa niihin.

Tässäkin kirjassa välillä huokaistaan elektronisen valvonnan monia keinoja ja lainsäädäntöä, joka laahaa perässä.

Onneksi en ole kuullut, joko pätevät rikolliset ovat ottaneet käyttöön huokeat ja toimivat laitteet, joita käyttäen asuntojen tyhjentäminen ja autojen varastaminen on helpompaa kuin koskaan.

”Radiohiljaisuus” on helppo todeta. Autosta ja asunnosta tulee koko ajan viestejä. Sellainen seuraantalaite, josta oli kysymys nyt hovioikeudessa olevassa huumepoliisin ykkösjutussa, on jokseenkin surkea hätäkeino. Auton omaan järjestelmään liitetty laitteisto kuuntelee ja lukee kaiken autossa puhutun eli esimerkiksi puhelinsoitot numeroineen ja sisältöineen ja padien kautta salasanoineen.

Silmiini ei ole sattunut tietoa, ovatko autonvalmistajat panneet tikkua ristiin tämän mahdollisen vuotojen lähteen tulppaamiseksi.

Parin vuoden kuluttua meillä on 5 G eli seuraavan sukupolven tietoliikenneyhteydet. Maapallolla on nyt 7 miljardia ihmistä. Uudessa verkossa, joka on siis valmisteilla eli teollisuutta eikä tulevaisuutta, yhteyksiä tulee olemaan 280 miljardia.

Teollisuuden Internet eli Internet of Things eli Internet 4.0, josta tässä blogissa on ollut puhetta muutamia vuosia, käyttää suuren osan uusista osoitteista muun muassa logistiikkaan. Järjestelmä on pelkästään hyvä. Kampiakseli soittaa Afrikasta dieselin valmistajalle, että kovin on kuuma.

Tietoverkkoja on jo vaikea ajatella vertaamatta niitä suunnattoman hienostuneisiin biologisiin ja kemiallisiin verkkoihin. Viestiyhteyksiä ajatellen jokainen solu on suurkaupunki.

Mutta digitaaliset hautausmaat puuttuvat. Jokseenkin kaikki biologinen ilmenee järjestelminä, jotka hajoavat ja uudistuvat jossain muodossa. Yksikään varpunen, joka putoaa kuolleena puun oksalta, ei joudu hukkaan. Lahottajien alapuolella on järjestelmä, jossa käytännössä ikuiset atomit konfiguroituvat omia aikojaan yhä uudelleen. Helppohan elektronin on elää, kun sitä ei ole olemassa. Onko hiukkasta olemassa, kun sillä ei ole massaa eikä samanaikaisesti paikkaa ja nopeutta, todennäköisyyksiä vain, on maho puheenaihe.

Mutta esimerkiksi ihmistä pitävät hengissä ”tappajasolut”, jotka poistavat toisia liikenteestä. Taudinaiheuttaja, esimerkiksi streptokokkitulehduksen aiheuttava eliö, on vain osa totuutta. Tulehduksena näkyvät ilmiöt ovat oman, hetki sitten terveen solukon muuttuneella tavalla toimivia osia, jotka joko parantavat tulehdusta tai pahentavat sitä.

Ja tuo tappajajärjestelmä on keskeinen. Saamme sisäämme kaikenlaista vaarallista ja haitallista joka sekunti, mutta muun muassa autoimmuunijärjestelmä hoitaa asian, useimmiten.

Cleantech mainitaan hallitusohjelmassa ja se on tämän hetken hirvikärpässana. Kaikki suosivat sitään, koska kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Kukapa ei kannattaisi puhdasta teknologiaa.

Valitettavasti puhtaana pidetty digimaailma on ympäristöriski tai pahempaa. Bittejä luullaan puhtaiksi, koska niitäkään ei ole olemassa. Nekin ovat elektronien tavoin sähköisiä potentiaalieroja. Nykytekniikka muuten vaatii paketoimaan bitit hiukan ongelmallisesti muoveihin ja puolijohteina toimiviin aineisiin.

”Kaikki verkkoon lähetetty säilyy siellä ikuisesti”. Totta ja ei. Tietoturvariski – tällä hetkellä etenkin USB-muistitikku. Toteutus on liian huono. Henkilökohtaisia tietoja ei voi hävittää murskaamatta alustaa (kovalevyä, tietokonetta jne.). Ei oikeastaan totta.

Miksi tappajajärjestelmiä ei mainosteta? Juuri ne ovat sodankäynnin todelliset kohteet. Lamauttamalla vihollisen bitit lamauttaa vihollisen. Sekä ohjus että hävittäjäkone toimivat biteillä. Etälamauttaminen on mahdollista. Miksi olemme niin kiinnostuneita Kreikasta ja oikeudenmukaisuuden ongelmista? Jotta emme ajattelisi tässä kerrotun kaltaisia.