3. heinäkuuta 2015

Hyvä veli



En malta vetää tätä blogia maalle, vaikka olen tästä runsaan viikon vaikeiden ja hitaiden yhteyksien päässä. Lieneekö näköharhaa, mutta julkinen tapahtuminen tuntuu vilkkaammalta kuin koskaan.

Kissinger sanoo Kiinasta selostaessaan keskusteluja Tshou Enlain ja Maon kanssa, ettei Kiinassa ole ilmennyt periaatteellisia yhteiskunnallisia muutoksia viimeksi kuluneiden 3 600 vuoden aikana. Sellainen muutos ei ollut esimerkiksi niin sanottu kommunismi. Siinä olen eri mieltä Kissingerin kanssa, että mielestäni Mao oli Hullu keisari.

Oikeus- ja työministerimme vaikuttaa esiintymisissään sympaattiselta. Siksi riennän esittämään pari ajatusta, joista voisi olla hänelle hyötyä.

Kännyköiden aikakaudella moni muukin on unohtanut, mikä on tärkein oikeuslähde ja menestyksen avain. Puhelinluettelo.

Tämä on vanha lakimiesvitsi.

Jos kysymys ei ole oikeusjutusta, on aivan erinomainen asia, että voi soittaa tuomarille tai professorille tai lakiasiainjohtajalle. Moni oikeusministeri ja kansliapäällikkö on tavannut kutsua ihmisiä kahville. Se näet on vaikea ongelma, että jos vaikkapa tuomareita kootaan keskustelutilaisuuteen lainvalmistajien kanssa, keskustelua ei synny.

En tiedä syytä tähän. Olen ollut tuomarikursseilla Yhdysvalloissa, ja siellä on aivan erilaita. Olen ollut EU-tuomareiden kokouksissa. Yleisöpuheenvuoroissa esiintyy oikeastaan vain tyhmiä kysymyksiä. En ymmärrä miksi. Kun istuin 15 vuotta läheisesti tekniikan aloihin liittyvissä kokouksissa, käytäntö oli aivan toinen.

Hyvät repliikit esitetään käytävällä, liian varhain tai liian myöhään.

Valvoessani erästäkin väitöskirjatyötä sain yhdeksi ennakkotarkastajaksi päätoimisesti patenttilisenssejä myyvän ja ostavan juristin. Kuuntelin tarkoin, kun asianomainen kävi väitöskirjaluonnosta läpi kirjoittajan kanssa ja sanoi ainakin sata kertaa, että tämä on aivan oikein ja juuri noin laissa, kansainvälisissä sopimuksissa ja Yhdysvaltojen asianomaisen viraston (FCC) ohjeissa sanotaan. Kuitenkin käytännössä tämä asia sovitaan ja tehdään juuri päinvastoin…

Tämä siis toistui sata kertaa. Väitöskirja sai brittiprofessorin aloitteesta arvosanan laudatur.

Puhelinluettelojen katoaminen näkyy surullisesti talouselämässä ja hallinnossa. Täysin aiheellinen herraviha ja jatkuva puhe hyvä veli –renkaista on aiheuttanut turhaakin pelkoa.

Oikeusministerin piti aikaisemman perustuslain mukaan olla lakimies. Nimitysasioissa ja armahtamista koskevissa asioissa tuollainen tausta oli tarpeen. Lakeja on muutettu. Itse olen sitä mieltä, että muu kuin lakimies voi olla mainio valinta oikeusministeriksi.

Edes oikeusministeriön asioissa ei ole mahdollista että kukaan lakimies olisi edes pintapuolisesti selvillä kaikista asiapiireistä. Ja aivan yllättävän viattoman tuntuisiin kohtiin saattaa kätkeytyä koukkuja tai salahautoja, jotka on oikein hyvä selvittää etukäteen.

Rangaistuksista puhuttaessa – edesmennyt ystäväni Aimo Myllylä, joka oli kiertänyt vankiloita ja kouluttanut niiden henkilökuntaa iät ajat, sai nuhteita ministeriltä sanottuaan radiohaastattelussa, että vankiloissa istuvista yhdeksän kymmenestä on väärässä laitoksessa ja yksi kymmenestä on ihmisiä, joita ei saisi enää koskaan päästää vapaaksi – mutta kumpaakaan ei laki salli.

Tähän ongelmaan ei tietääkseni ole käyttökelpoista ratkaisua.

Ilahtuisin jos tuomareita kiusattaisiin keskustelemalla pitkästä aikaan tuomioistuimen määräämän ja todellisen rangaistuksen eroista. Nykyinen järjestelmä on selvästi huono. Monissa maissa tuomitaan esimerkiksi törkeästä pahoinpitelystä ”vähintään kaksi ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta”-

Kokemukset lautakunnista – vankilaoikeus oli sellainen – jotka ”päivittävät” rangaistuksen, ovat valitettavasti aika huonoja.


Suomessa lainsäädäntötyön yksi helmasynti on näperteleminen. Kannan kaunaa niille 1930-luvun tyypeille, jotka kehittivät rangaistusten yhdistämisen. Menetelmä oli lopulta erittäin mutkikas ja sen käytännön vaikutukset olivat olemattomat. Mutta kuten moni kommentoija on sanonut, keino liian lievien rangaistusten välttämiseen on muuttaa eduskunnassa rangaistusasteikkoa. Sitä tehdään jatkuvasti, ja on tehtävä. Tuomioistuimet ottavat varmasti onkeensa.

24 kommenttia:

  1. "jos vaikkapa tuomareita kootaan keskustelutilaisuuteen lainvalmistajien kanssa, keskustelua ei synny."

    Onko syynä se, että kutsutaan korkeimman oikeuden jäseniä, joista ei koskaan irtoa mitään suullisesti oman porukan ulkopuolella, tai hovioikeudenneuvoksia, jotka ovat varovaisia. Jos kutsuttaisiin käräjäoikeuden tuomareita, keskustelua kyllä syntyisi kun haukkumiset on haukuttu. Itse olen kyllä kokenut niin, että oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lainsäädäntöneuvokset eivät keskustelua eivätkä neuvoja kaipaa, heillä kun on jo kaikki tieto norsunluutornissaan. Lausuntomenettelykin on enempi muodollisuus.

    VastaaPoista
  2. "Itse olen sitä mieltä, että muu kuin lakimies voi olla mainio valinta oikeusministeriksi....Edes oikeusministeriön asioissa ei ole mahdollista että kukaan lakimies olisi edes pintapuolisesti selvillä kaikista asiapiireistä."

    Periaatteessa olen samaa mieltä, prosessi-insinööri, joka pakottaisi lakimiesvirkamiehet perustelemaan miksi näin, voisi olla virkistävä poikkeus. Ei lakimiestausta idea ole siinä, että ministeri ymmärtäisi koko substannssin vaan että hän ymmärtäisi mitä hänelle siitä sanotaan. Paperimies-laboranttitaustalla on vaarana, että ministeriön virkamiehet vievät kuin laskiämpäriä, semminkin jos oma mielenkiinto kohdistuu työministeriön asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väittämättä ollenkaan, että sen kummemmin alustajalla kuin kommentoijallakaan olisi mielessä nykyinen hallituskokoonpano, itse mietin tällaista:

      Nykyministereistä Jari Lindström vaikuttaisi persoonaltaan sopivimmaksi oikeusministerin toimeen. Tai mihin hyvänsä ministerin toimeen.

      Hänen vikansa ei ole tämä skandaalimainen ajatus siitä, että olisi jotenkin järkevää pärjätä yhdellä ministerillä kahden ministeriön johdossa. Skandaalimainen on ihan liian sivistynyt ilmaus. Kusipäistä ja oikeistolaista se on. Ei siis hän.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Kylä Lintsrömistä tulisi tehdä pääministeri!

      Poista
  3. "Kokemukset lautakunnista – vankilaoikeus oli sellainen – jotka ”päivittävät” rangaistuksen, ovat valitettavasti aika huonoja."

    Kyse on pohjimmaltaan siitä, ettei toistaiseksi ole olemassa luotettavaa menetelmää, jolla yksilötasolla voitaisiin ennustaa kuka tuomittu on vapauduttuaan vaarallinen ts uusii vakavan seksuaali- tai väkivaltarikoksen.

    Se on sitten toinen, oikeuspoliittinen juttu pitäisikö henkilöt, jotka ovat toistuvilla hyvin vakavilla em. rikoksillaan osoittaneet olevan potenttiaalisesti hyvin vaarallisia toisten turvallisuudelle sijoittaa hyvin pitkäksi ellei elinkaudeksi johonkin suljettuun laitokseen.

    VastaaPoista
  4. "rangaistusten yhdistämisen. Menetelmä oli lopulta erittäin mutkikas ja sen käytännön vaikutukset olivat olemattomat."

    Menetelmä oli vaan siitä hyvä, että se saattoi rikoksen tekijät samaan asemaan riippumatta siitä, missä järjestyksessä heidän rikoksensa tulivat ilmi ja pakotti miettimään kunkin yksittäisen rikoksen rangaistusta. Nykyinen yhteisen rangaistuksen määrääminen ja aikaisemman rangaistuksen huomioon ottaminen ("kohtuullistaminen") on omiaan johtamaan epämääräisiin "mutu"-kokonaisrangaistuksiin, joihin hovikaan ei pysty hevin puuttumaan kun yksikkörangaistukset eivät ole tiedossa.

    Tuomarille yhdistäminen antoi tyydytystä, kuin osasi virkasyytteitä hallita teknisesti monimutkaisen järjestelmän sekä piirtää yhdistämistaulukon oikein. Millaista olikaan piirtää kunnon taparikollisen sakonmuuntojen yhdistämistaulukko, se oli kuin hämähäkinseitti.

    VastaaPoista
  5. "keino liian lievien rangaistusten välttämiseen on muuttaa eduskunnassa rangaistusasteikkoa."

    Se on vain mielikuvituksen ja uskalluksen puutetta. Anglosaksisessa maailmassa sentencing guidelines -järjestelmät ovat saaneet suomalaisia monin verroin jukuripäisemmät tuomarit kuriin.

    Suomalaiseen järjestelmään sopisi parhaiten se, että asteikkoja kavennettaisiin reippaasti ja säädettäisiin kullekin rikokselle normaalirangaistus, josta saisi poiketa vain perustelemalla. Ihmisen luontainen laiskuus hoitaisi homman.

    Kohtuuttomuuksia varten on nytkin olemassa asteikon alennussäännös, jollaisen käyttämistä tuomarit luonnostaan välttävät.

    Asia johon ei taannoisessa Tapanilan jutun keskustelussa puututtu on ehdollisen rangaistuksen lähes automaattisesti varsinkin nuorilla. Ei tarvitsisi kuin säätää lakiin, että ehdollista rangaistusta saa vakavassa seksuaali- tai väkivaltarikoksissa käyttää vain erityisen painavista syistä, jotka on mainittava tuomiossa. Näin henkilö, joka päättää aloittaa rikollisuransa väkivaltarikoksella, esim. puukotuksella tai raiskauksella, tietäisi, että häkki heilahtaa heti eikä toisella tai kolmannella kerralla. Uskon, että tieto menisi läpi ja vaikuttaisi alitajuisesti, harva rikoksentekijä kun sittenkään on ns hulluna humalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rangaistuksista monella ellei jokaisella on mielipide. Näin ollut Hammurabin ajoista asti. Kokemusta on kertynyt vuosisatoja. Monia systeemejä on kokeiltu eri maissa, USA:ssakin useaan kertaan. Monien mieeipiden perustuu omaa maailmankuvaan, liian harvoin vaikkapa kriminaalipolitiikan oppikirjaan tai alan ammatttilehtien seuraamiseen.

      Poista
  6. Kirjoitat viisaasti, eli olen samaa mieltä.

    Vankila on huono rangaistus.

    Ehdollinen on vielä huonompi rangaistus, koska nykyaikana sitä ei enää pidetä rangaistuksena.

    Siksi kirjoituksesi johtaa dilemmaan, kun tarkastelemme asiaa siinä kontekstissa joka vielä tässäkin kirjoituksessa häilyy.

    Yksi oikeuden tehtävä on yhteiskunnassa paitsi jakaa rangaistuksia, myös signaloida siitä mitä ei kertakaikkiaan hyväksytä.

    Jos teosta annettu tuomio tarkoittaa käytännössä kaikkien mielestä vapautusta tosiasiallisesta rangaistuksesta, tällöin oikeuslaitos antaa signaalin, että kyseinen teko on hyväksytty. Tämä on se, mistä ihmiset ovat raivostuneet.

    Raivoa ei lievennä se, että uhrin kokemusta vähätellään. Mitä olen naisten kirjoituksia tuosta Tapanilan jutusta lukenut, minusta vaikuttaa siltä että uhrin näkökulmasta lienee sama onko penetraatio tapahtunut sormella vai peniksellä. Kyseessä on seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen. Se, että penistä ja sormea pidetään yhtä on miehen ja tekijän näkökulma: onko tekijä saanut väkisin seksiä vai ei. Ei ihme että kohu nousee, jos oikeuslaitos perustelee asiaa tekijän ja miehen eikä uhrin näkökulmasta. Se kertoo tuomarin empatian puutteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se, että penistä ja sormea pidetään yhtä on miehen ja tekijän näkökulma: onko tekijä saanut väkisin seksiä vai ei." po. "Se, että penistä pidetään vakavampana loukkauksena kuin sormea on miehen ja tekijän näkökulma: onko tekijä saanut seksiä vai ei."

      Poista
  7. Muistaakseni se oli pakinoitsija Origo, joka esitti, että elinikäisiä rangaistuksia kovennettaisiin pidentämällä elinikää lääketieteen keinoin...
    Hyvää lomaa vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska ajatus, mutta ei vastaa Suomen todellisuutta. Meillähän aikuisiässä murhansa aloittava ehtii kärsiä elinaikanaan neljä viisi elinkautista, välillä siis rikoksensa sovittaneena vapautuen.

      Oikeastaan tappajat olisi pakotettava osallistumaan uhrinsa hautajaisiin ja katsomaan ne myöhemmin nauhalta kerran viikossa koko ikänsä. Toisen invaliidiksi hakanneet saisivat toimia uhrinsa hoitajina samoin koko ikänsä. Näkisivät ja kokisivat, mitä ovat tehneet.

      Mutta ei, meillä tappajien aika kuluu vankilaoloista valittamiseen. Ei voi kuulemma elää normaalia, ihmisarvoista elämää.

      Poista
  8. Kiinasta puhuttaessa: Arthur de Gobineau sanoi Kiinan kulttuuria ja yhteiskuntaa kommunistiseksi jo 1800-luvulla. Jospa hän tässä asiassa - vaikka ei juuri missään muussa - oli kaukaa viisas. On toisaalta vaikea nähdä kuinka äärimmäisen kilpailuhenkinen Kiinan yhteiskunta olisi ollut Qing-dynastian aikaan kommunistinen, mutta ehkä Gobineau ja Kissinger tarkoittivat yhteiskunnan kollektivismia korostavaa keskusjohtoisuutta ja perhemetaforiin verhottua hierarkisuutta (taivaan poika, vanhemmat veljet ja toverit),

    VastaaPoista
  9. Ainoa rikoslaji, jossa koko asteikkoa käytetään, on huumausainerikokset. Ja niissä on vielä sekin erikoisuus, että näyttökynnys on hyvinkin kohtuullinen. Mistähän tämä rikoslaji on saanut tämän erikoisstatuksena verrattuna esim. väkivaltarikoksiin tai talousrikoksin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin erikoista. Tuomarien ja yhteiskunnan mielestä on raskaasti pahempaa auttaa ihmisiä tuhoamaan itse oma elämänsä kauppaamalla huumeita kuin tuhota toisen elämä joko tappamalla tai raiskaamalla. Arvovalinta, mikäs siinä. Ei tosin vastaa minun arvojani.

      Poista
    2. Kerrottakoon syy tähän: huumausainerikoksista tehtiin rangaistustaulukkoja. Koska huumeita oli Suomessa aluksi vähän, jo vähäisestä määrästä tuli ankarahko rangaistus. Kun huumausaineiden määrä sitten aikaa voittaen lisääntyi, rangaistuksia piti korottaa. Nykyisillä määrillä ollaan siksi jo asteikkojen yläpäässä. Varallissuusrikoksissa on osattu tehdä "inflaatiotarkistus" (ks KKO:n uusin törkeästä petoksesta).

      Poista
  10. Neljä ensimmäistä kommenttia ovat selvästi yhden ja saman anonyymin väsäämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh ! mitä niissä sanottiin ?

      Poista
    2. Miksi sei saisi olla? Sillä saavutetaan lyhyt ja napakka kommentti juuri siihen asiaan, jota halutaan kommentoida pitkän jaarittelun sijaan, jota kukaan ei viitsi lukea.

      Poista
    3. Noh, eihän näitä muutenkaan kukaan oikein viitsi lukea.

      Poista

  11. Pankkikortit toimivat Kreikassa. Maan rajojen yli ne eivät toimi, noita maksuja koskee rahansiirtokontrolli. Lisenssivirasto.

    Toisekseen ihmiset eivät seiso tumput suorina. Yritykset tekevät omia maksulippuja, sopivat keskenään niiden kelpoisuudesta ja maksamisesta oikeammalla rahalla jahka ajat selkiytyvät. Näin esimerkiksi palkansaajan lappu työnanajansa allekirjoituksella kelpaa marketissa. Paikallisrahoja joilla suojellaan omia yhteisöjä toimii pitkin maailmaa vaikka kuinka.

    Tästä pääsisi Jari Lindströmin puheluun Kemppiselle. Yksi huono homma ovat tullit. Tai siis kun niitä ei ole. Mitä tehdä ? Olisit soittanut aikoinasi, olisi helppo vastaus mutta ei auta tähän hätään. Eihän täällä voi elvyttääkään kun lisäraha valuu Kiinaan ja Brasiliaan ja Saksaan tuontitavaramaksuina. Näin on. Ei voi kuin kaivaa ojaa ja peittää. Mutta joka kaivannonkin kulmalla jyrisee kauhuri korealaislogoin, kuskikin joko metsänomistaja tai Latviasta. Toisella on tilit täynnä rahaa ja maha, toinen säästää kotiin -missä ay-euro onkin iso ostovoimainen raha. Kuten on thaipoimijankin fyrkka vaikka mustikkalitra myytäisiin ihan ministerikukkarolleni sopivaan, käsittämättömän halpaan hintaan.

    L.A. Puntila harasi vastaan Eftaan menoa. Hän tiesi kuinka Huhtamäen kävisi jos tullit madalletaan. Niin kävikin. Kulttuurirahastolle pelastus löytyi mielekkyydestä vapautetun kapitalismin seuraavasta kehityksestä muuttaa firmat osinkokoneiksi. Alkuun tehtaat aikoinaan tekivät tavaraa kansanjoukoille, sitten ne hyvinvointi-työllistivät ja nyt ne tienaavat pääomatuloa.

    Suomessa oli vanha systeemi vatupassissa. Kun tullit suosivat kotimaisia tehtailijaperheitä, niin saalistamisviettiä hillittiin kovalla ja harkitulla verolla. Tullit eivät olleet yksien helkamien rahantekosuoja, vaan yhteisen työn ja omavaraisylpeyden asia.

    Höh, miksi se purettiin? ,oi Sosialistinen internationaali ja Kalevi Sorsa, Unescon perintökultti! Entäs nyt kun EKP alkaa ostaa velkaa pois myös vesilaitoksilta ja sähkölaitoksilta kautta Euroopan jos vai julkisen sektorin alaa -ja kohta myös yritysten velkaa jos eilisen Financial Timesin uutisointia on uskominen. -Niin mitä vastata jos Lindström soittaa ? En tiedä. Eilinen uutinen sisälsi joidenkin italialaisten firmojen nimiä kuten Enel, Terna, SNAM (FT 3.6. s.24). Eikö tasapuolisuuden nimissä suomalaistenkin vuoro tule (ja meidän ministerikaudella mieluimmin)? En tiedä, se taitaa se EKP nähdä Eurooppansa yhtenä ja kansallisten näkökohtien varteenottaminen on suorastaan kielletty, paitsi tuossa sanktiopuolessa. Ja että ei parane järjestää referendumeja, nehän ovat käkikelloa. Paitsi jos sitten ketjussa kunnes tulee se täysosuma. Siis kova probabilistis-pytharoralainen logiikka eikä mitään politikkaa. Samalla lujuudella voittaa Ruletissakin. Tuplaat aina ja kerran voitat vanhat tappiot kuitaten ja vielä ylikin jos hyvin sattuu. Panosrahasälää saa esimerkiksi Nordeasta, missä Ruotsissa korkotaso pankille on miinus 0,35 % Tai siis yrittäjää kannustetaan, hyvä veli Jari.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Nykyinen ja edellinen oikeusministeri ovat hyvin sympaattisia ja nopeaälyisiä, vaikka koulutusta ei pahemmin ensinmainitulla ole. Mies ja nainen rehellisimmästä päästä. Kiitos heille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta. On jotenkin huvittavaa, että herranketkut hännystelijöineen repivät pelihousunsa heti, kun oikeusministeriksi nimitetään rehellinen työmies, mutta eivätpä korvaansa lotkauttaneet, kun taannoin työministerinä oli runoilija, joka ei koskaan, ei siis ilmoisna ikinä, ollut tehnyt oikeaa työtä!

      Sitten vasta hieman kulmia kohoteltiin, kun hänet keplokoplattiin pääkaupungin johtoon, ohi kokeneen ammattimiehen, hoitamaan asioita, joihin hänellä ei ole minkään valtakunnan osaamista, pätevyyttä tai kokemusta. Paljailla suhteilla.

      Obs. Tarkoitukseni ei ole mollata Annia, sillä hän on epäilemättä fiksu likka ja nopea pätevöitymään, vaan niitä säälittäviä tolvanoita, jotka pilkkaavat työmiehen näköistä työmiestä, joka nimitettiin herrojen hommiin.

      Poista
    2. Heh, heh, rehellinen ja typerä.

      Poista