Deniability

Kommentoijan hyvä kysymys: miksi edes neuvotella diktaattorin kanssa, kun hän joka tapauksessa valehtelee.

Näinä kesäviikkoina on saatu valehtelemisen, harhaanjohtamisen  ja lisäksi jylisevän vaikenemisen lyhyempi oppimäärä suoraan tiedotusvälineistä.

Ainakin kertoilevissa lähteissä merkittävä hanslankkari kysyy välillä presidentiltä, kun tämä tiukkaa jotain asiaa:” Tahdotteko todella tietää?”

Kysymys tarkoittaa kiistämismahdollisuutta, joka on siis tämän kirjoituksen otsikon käännös. Tilanteet ovat niin vaikeita, ettei joku surkea tasavallan presidentti välttämättä muista mikrofonilla uhattaessa, mitä siis ei saanut kertoa.

Tämän jutun kuvassa eräs eläkkeellä oleva professori pitelee nenäänsä. Syy voi olla kuvassa esiintyvä myöhempi laamanni, tai sitten orrella kuivuvat turskat. Ollaan 50-luvun puolella, koska tuon Jäämerentien retkeilyn muissa kuvissa on isäni ensimmäinen Citroen ID. Seuraava Citroen sitten ajoittaa sen hiljan löytyneen 16-millisen värifilmin Lapin vaelluksesta Muorravaarakan taakse vuoteen 1961. Yksi näistä autoista meni päreiksi, kun Sääksmäellä tuli 1965 mäen harjanteella vastaan traktoria ohittava Mosse.

Jotkut kokeneet automiehet pitivät parempana ajaa ala- ja ylämäet vasenta eli vastaantulevan liikenteen ajorataa. Siitä näkee ojan paremmin. Hämeenlinnan – Tampereen valtatiellä ei kuitenkaan minun aikanani ollut enää yleensä lehmiä eikä veräjiä, toisin kuin Kortesjärvellä. Kukaan ei enää ymmärrä, kun sanon joskus rautakauppaan lähtiessäni ajavani varovasti näin iltalypsyn aikaan. Termiä luullaan tulopoliittiseksi. Itse asiassa kantturat hätisteltiin ulkolaitumelta lypsettäväksi navetan luo, sinne missä siivilät ja separaattorit jo odottivat.

Mielestäni herrasväkeä voi tutkia arkeologian keinoin. Me olimme herrasväkeä. Sitä ei nähnyt autosta, vaikka se olikin ihmeellinen. Uljaita autoja oli entisillä mustan pörssin kauppiailla ja lisäksi Kanadasta kotimaahan pistäytyneillä ja merimiehillä.

Kotimme oli kivitalossa, jossa oli keskuslämmitys, vesi ja vessat. Joku voisi selvittää minun puolestani, oliko se pitäjän ensimmäinen, ja oliko Lapuallakaan vastaavaa. Ehkä säästöpankin talo oli vanhempi? Ilmasotakoulun alueelle valtio rakennutti betonista asuinrakennuksia, esikunnan tilat, kasarmin ja sairaalan ennen talvisotaa. Meidän talo valmistui 1938.

Etenkin Turun sosiologit ovat julkaisseet tutkimuksia ”luokkaretkistä”, nyt kadonneeksi luullun luokkayhteiskunnan uudesta löytymisestä. Olen samaa mieltä. Nyt meillä alkaa olla taas yläluokkaa. Ennen tärkeä oli liike alemmasta ylempään keskiluokkaan, joka siis on oma kokemuspiirini. Isäni nousi.

Ilmiö on niin vaikea hahmottaa, etteivät sosiaalidemokraatit vieläkään ymmärrä, mikä heihin osui, ei Tuomiojakaan. EU:n jatkuva kriisi on pankkikriisi, jonka ytimessä näyttää olevan amerikkalaisen Lehmanin kaatuminen ja luottojärjestelmän vakava horjuminen. Sosiaalidemokraatit ja heidän perässähiihtäjänsä – kuten minä – eli ”hyvinvointiyhteiskunnan” kannattajat eivät suostu uskomaan, että myös Kreikan kriisi on köyhyyskriisi.

Jo ennen Marxia puheeksi tullut ”luokkataistelu” ymmärretään vanhastaan väärin. Jokaisen rikkaan linnoituksen ympärillä on aina kyyhöttänyt köyhiä odottamassa tilaisuuttaan. Suosituin tulonjakomenetelmä on ollut ryöstö. Ryöstetyt on ollut yleensä tapana tappaa. Se on keino sulkea heidän suunsa. Pyhimykseksi julistaminen on sekin ollut suosittu keino johtaa huomioitsijat harhaan. Tätä nykyä tuon tehtävän hoitavat historiantutkijat ja media.

Luokkataistelu käydään todellisuudessa luokan sisällä ja kahden luokan välillä olevassa saumassa. Osa professoreista saattaa kuulua eliittiin, etenkin sosiologian professoreista. Jokaviikkoinen puukkotappelu kuuluu alan keskeisiin kokemuksiin, samoin kuin monimutkaiset initiaatioriitit, kuten tohtorinväitökset. Jotkut professorit sanovat ajavansa köyhien asiaa. He valehtelevat. Se on suuri muutos muinaisten Veblenin päivien jälkeen, että pelkkä raha ei nosta yläluokkaan. Pohjoismaissa rikas hampuusi ei erotu edukseen. Sitä vastoin ovet aukeavat ihmiselle, joka on esimerkiksi akateemikko, tosin vähätuloinen. Jääkiekkoilijat ja muut urheilijat eivät nouse, vaikka heillä on valtavat tulot ja kaikki rikkauden merkit.

Sosiologi Bourdieun vanha matriisi on muuttunut. ”Kulttuurinen pääoma” on korostunut taloudellisen pääoman kustannuksella. Esimerkilläni haluan ärsyttää: luulen ettei A. Stubb ollut erikoisen rikas; ei kai se hänen isänsä IFK:sta vaurastunut. Mutta hyvä koulutus ja loistava kielitaito nosti miehen yläluokkaan ennen ministeriyttä. Samoin on käynyt T. Soinille, joka onkin enimmäkseen lakannut näyttelemästä kansanmiestä. Herrat, ja Sipilä, ovat muuten hoitaneet päällä olevaa kriisiä kiitettävän taitavasti.