Järjen evoluutio

Vilkaisin vihoviimeisen vedoksen patenttitutkielmasta. Asia on niin keskeinen, että EU antoi siitä erillisen säädöksen. Sellaista ei tehdä aivan usein perinteisen siviilioikeuden piirissä. Kun tuo juttu ilmestyy englanniksi ja kirjassa, väitöskirjan tekijät ja vastaavat joutuvat huomauttamaan, että nyt Suomessa on kaksi ja Pohjoismaissa neljä tulkintaa, joilla on eroa.

”Ekvivalenssitulkinta” on yhtenä kysymyksenä melkein aina, kun riidellään patenteista tai keksinnöistä. Asian löytää kaikista käsikirjoista, varsinkin jos muistaa, että sana kirjoitetaan eräissä kielissä ä-kirjaimella tai ae-kirjainmerkillä. Yleinen ohjeeni on, että tanskankieliset kirjat ja artikkelit ovat keskimäärin parhaita. Kööpenhaminan yliopisto on näissä asioissa ykkönen.

Tämä kirjoitus on kohtelias huomautus kolmelle ministeriölle, valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Nämä ja lisäksi Suomen akatemia ja Sitra pyrkivät edistämään innovaatioita. Täysin perustellusti on tapana jättää täsmentämättä, mitä innovaatiolla tarkoitetaan.

Tutkimuksen maailmassa on pidetty vanhastaan hyvin hankalana ICT-alaa eli tieto- ja tietoliikennetekniikkaa. Tärkeäkin se on. Nokian ”patenttiportfolio” esiintyy jopa uutisissa vähän väliä. Yhtä usein esiintyvä ”clean tech” eli uudet ympäristön tilan kohentamiseen tähtäävät menetelmät tähtää innovaatioihin. Viime vuosien tärkeimpiä ja edistyneimpiä innovaatioita oli Talvivaaran kaivos. Siellä käyttöön otettu menetelmä oli todella hieno ja edistynyt. Vaikka menetelmä on sinänsä hyvä, tuloksena oli kuitenkin lähes katastrofi. Saatu opetus on kyllä kuulunut peruskurssiin vuosikymmeniä: innovaatio ei riitä. Patentti ei riitä. Patenttiportfolio ei riitä.

Vain lievän ironisesti: maailman toiseksi paras tuote on parempi vaihtoehto kuin maailman paras. Pioneerit menehtyvät melkein aina matkalle. ”Perässähiihtäjät” saattavat päästä omilleen. Jäljittelijät voivat tehdä rahaakin. Tämä on yksinkertaistettu Piilaakson versio ”kuoleman laaksosta”, joka teknisesti edistyneimpien olisi ylitettävä hengissä matkallaan kohti käyttökelpoista tuotetta.

Maailman suurimpien yhtiöiden patenttisalkut ja niiden perässä tekijänoikeudet ovat juuri nyt menettämässä dramaattisesti arvoaan. Syy ei ole tämä usein esitetty järjestelmän monimutkaisuus ja kalleus.

Niille noin kymmenelle lukijalle, jotka osaavat seurata ajatusta tässä asiassa, joudun nyt sanomaan, että tarkoitus on kirjoittaa asiasta seuraava englanninkielinen referee-juttu – mutta aikaa menee väkisinkin paljon ennen kuin se on luettavissa. Käytän tätä blogiani viittausten välittämiseen.

Sekä patenttioikeus että tekijänoikeus perustuvat järkevään ja käyttökelpoiseen ajatukseen ”uuden” tai ”persoonallisen” ajatusrakennelman suojaamisesta. Tätä on tehty jo 150 vuotta. Liikeyritysten lisäksi eräät maailman suurimmat instituutit, kuten Fraunhofer ja Bell, perustavat toimintansa tähän. Myös häviävän pienet ilmiöt, kuten esimerkiksi peliteollisuus, nojautuvat samaan asiaan. Kaikki tämän kirjoituksen lukijat käyttävät kymmentä tuhatta patenttia, joita on tarvittu tietokoneen tai älypuhelimen toteuttamiseen. Taustakeksintö transistori muutti maailman-

Vähäkin pohja tältä oikeudelliselta perinteeltä on nyt pudonnut pois, ja se tuntuu kaupankäynnissä ja näkyy markkinoilla.

Rahassa mitaten tämän hetken suurin uusiin tuotteisiin tähtäävä teollisuus lienee farmakologia, etenkin se epämääräistä nimitystä ”biotekniikka” kantava kokonaisuus, jossa on mukana lääkkeiden lisäksi terapeuttisia eli ihmisten ja eläinten terveyteen vaikuttavia asioita ja vielä laajemmin ympäristön hallintaa eli myös viljely – agribisnes – ja ilmasto. Perinteinen konepajateollisuus tehtaineen ei sekään ole millään muotoa edes laskussa. Robotiikka ja muu automaatio muuttaa koneistuksen kotona ja kaukana.

Ensin molekyylitutkimuksessa ja sitten yleisemmin on jouduttu luopumaan ”tiedon puun” kielikuvasta ja samoin erilaisista pyramidimalleista. Matka uusiin ja omaperäisiin sovelluksiin ei ole havainnollisesti esitettävissä. Matemaattinen malli soveltaa useita ulottuvuuksia, jopa tuhansia. Vakiintuneesti on ajateltu että laite tai aine on ikään kuin kuutio, josta yhden askeleen päässä ovat lähimmät kuusi kuutioita jne. Yhtä hyvin voi kuvitella biljardipöydän, joka on täynnä palloja.

Ajatus on väärä. Nyt jo hyvin monin kokein on todistettu, että esimerkiksi aminohapolla voi olla yhden askeleen päässä esimerkiksi tuhat naapuria ja kolmen askeleen päässä triljoona. Hämmästyttävästi esimerkiksi iso molekyyli pysyy toiminnaltaan eli teholtaan samana, vaikka sen rakennetta muutetaan kokeellisesti kerran toisensa jälkeen. Rikkiatomit esimerkiksi vaihdetaan fosforiin ja fosfori edelleen typpiyhdisteeseen. ”Kirjaston” valtava laajuus ja askeleiden vähyys liittyvät kolmea useampaan ulottuvuuteen. Tämä ei ole teoria vaan kokeellisesti toimivaa todellisuutta.

Johtopäätös on hankala. Esimerkiksi patentoitua keksintöä kehitettäessä oikea ja toimiva ratkaisu ei ole ainoa lajiaan eikä edes yksi harvasta. Oikeita kehitelmiä on tyypillisesti kymmeniä tuhansia. ”Kehitelmät” ja ”samanarvoiset” molekyylirakenteet on unohdettava. Mukana menee patentoinnin periaate.