Ajatusten on kuoltava

Edge.org on kovan tason verkkopaikka. Pääpaino on tieteenfilosofia. Erikoisharrastus on toisinajattelu. Hyvinkin huomattavassa asemassa olevat tutkijat esittävät tulkintoja sanoja säästämättä. Huomattavalla asemalla tarkoitan, että joku on esimerkiksi Royal Societyn (aikaisempi) puheenjohtaja ja Cambridgen yliopiston tähtitieteen professori. Muuan toinen on Cal Techin fysiikan professori.

Minuun sellainen tekee vaikutuksen. Berkeleyssä kerrottiin professoreiden pöydässä kahvin (double espresso) ääressä, miten jossain vaiheessa vanhempi kollega oli ärähtänyt, että turpa kiinni kaikki joilla ei ole henkilökohtaista Nobelin palkintoa. Fields-mitali katsottiin kuitenkin samanarvoiseksi.

Kuvan kirja on Edgen sarjaa. Sarja on erittäin hyvä. Älkää antako raflaavien nimien johtaa harhaan. Se myös koostuu hyvin lyhyistä teksteistä. Ei ole siis olemassa pätevää syytä olla ostamatta tätä kirjaa Kindlenä puhelimeen ja pädiin ja lukematta sitä huolellisesti esimerkiksi tärkeiden kokousten aikana.

Neurotieteet ja taisteleva biologia saavat suuren osuuden itsestään selvien kosmologian ja alkeishiukkasten ohella. Erityisen voimakkaasti painottuu ajatus, että mitään Jumalaa ei ole olemassa. Kuten tiedetään, persoonallisen Jumalan perässä menee myös persoonallinen ihminen. Richard Dawkinsia ei ole olemassa. Stephan Jay Gouldia ei missään tapauksessa ole enää olemassa.

Viime aikoina olen kirjoittanut pari kertaa myönteisesti Yhdysvalloista. Hiukan se kaduttaa. USA on kuitenkin länsimaisen kulttuurin suurin uhka, ei niinkään Putinin Venäjä. Yhdysvalloissa yli puolet mielipidetiedustelujen vastaajista uskoo jyrkästi persoonalliseen Jumalaan, Jumalan ohjaavaan vaikutukseen elämässä, ruumiin ylösnousemukseen, neitseestä sikiämiseen ja niin edelleen.

Yli puolet amerikkalaisista pitää niin sanottua darwinismia eli kehitysoppia eli lajinvalintaa hävettävänä virheenä. Tuo enemmistö on sitä vastoin vakuuttunut siitä, että Jumala loi koko roskan kuudessa päivässä, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Voi olla että noin suuri enemmistä ei kuitenkaan ota noita ”päiviä” aivan kirjaimellisesti; en ole tästä varma.

Evoluutiota saa vastustaa vapaasti. Todisteet löytyvät nopeimmin alueelta, joka ei taida kuuluu ala-asteen opetukseen, nimittäin hyvin pienistä eliöistä ja etenkin bakteereista. Muuntumista sekä perinnöllisesti että ”vaakasuoraan” perintötekijöitä vaihtaen voi suorastaan seurata mikroskoopilla, ja jos bakteeripuuro on sopiva, myös mutaatioita tulee vastaan.

En ole viitsinyt hankkia tietokoneeseen liitettävää 200 kertaa suurentavaa mikroskooppia kannettuani vanhan koulumikroskoopin kierrätykseen. Mikroskooppi voisi vaikutta omistajansa maailmankuvaan samaan tapaan kuin keskinkertainen teleskooppi. Mieleen voisi suorastaan juolahtaa, ettei kaikkia oli pelkästään sitä, minkä aina näkee.

Puheena oleva kirja nautiskelee erikoisesti monin kokein todistetulla tiedolla, että ainakin 50 prosenttia aikuisen ihmisen valveillaoloaikaa mieli vaeltelee ja leijuu täysin holtittomasti. Puhe ajattelusta ja myös tunteista on turhan epämääräistä. Lisäksi tiedämme, että esimerkiksi karvas lääke tai makoisa suupala alkavat aivojen tarkassa kuvassa maistua ennen suuhun panemista.

Eilen vierailulla oli tarjolla muun muassa lumesuklaata. Näissä ajatuksissa tunsin raakasuklaan maun, vaikken pistänyt sitä lainkaan suuhuni, koska en erikoisemmin välitä makeista.

”Minuus”, jota kirjallisuustieteessä ennen pohdittiin, on erehdys ja ”minuuden rakentaminen” pelkkää hullutusta. Persoonallisuuden paikalla on todellisuudessa kolmiulotteinen tilkkutäkki, joka muuttuu. Virheelliseksi osoittautunut jako lyhytkestoiseen ja ”pysyvään” muistiin sisälsi myös sen erehdyksen, että eräitä muistikuvia pidettiin pysyvinä. Todellisuudessa ”aivot” prosessoivat muistikuvat palauttaessaan ne mieleen. Muistikuvat ovat siis vääriä.

Varustin toisin kuin tämä kirja ”aivot” lainausmerkeillä. Nyt alkaa olla selvä, että ”aivojen toimintaan” eli siis esimerkiksi henkisiin häiriötiloihin vaikuttaa sisäerityksen lisäksi suolen sisältö. Henkilö joka sanoo toisen ajatuksesta, että se on ihan perseestä, ilmaisee toisin sanoen itseään tieteellisesti ja kaikin puolin asiallisesti.

Kirjassa on mukana erittäin tähdellisten juttujen lisäksi muutama railakas provokaatio. Muuan kirjoittaja ilmoittaa kysymyksen vapaasta tahdosta ratkaistuksi tyrmäyksellä. Hänen esimerkkinsä mukaan et päätä itse, otatko vaniljajäätelöä vai suklaata. Elimistösi verkot ovat tehneet päätöksen pari sekuntia ennen kuin se muodostuu sinulla mielikuvaksi ja sitten toiminnaksi. Jatkopäätelmä onkin sitten todella kiinnostava: kaikkia murhamiehiä olisi käsiteltävä oikeudessa samalla tavoin kuin ymmärrystä vailla olevia eli syyntakeettomia. Kukaan ihminen ei ole selvillä tekojensa seurauksista eikä siis vastuussa käyttäytymisestään. Havainto on kirjoittajan mukaan rohkaiseva. Ryhmäpaine ja jäljittelytaipumus pitävät huolen henkirikollisuuden tasosta. Lisäksi rangaistuksia päästään viimeinkin räätälöimään tekijän ja yhteisön suurimmaksi hyväksi.

Koska en pane juurikaan painoa opinkappaleille, kristillinen fundamentalismi on silmissäni samanlainen uhka kuin islamin fundamentalismi.