Tietokoneen osto II

Kenenkään ihmisen ei pidä ostaa muuta tietokonetta kuin Acerin tai Asusin toissavuotinen malli Anttilan tarjouksesta. Siinä voi saada virtajohdon kaupan päälliseksi.

On siis tuotteena käytössä myös MacBook Pro. Yllättäen niitä oli tarjouksessa, kun on tullut taas uusi malli. Runsas tonni. Se kauppa, joka on Kampin keskuksessa lähellä Espoon bussien laitureita.

Meriselitys: näyttö. Yksi huonekuntamme ongelmista on silmäviat. Itse olen pärjännyt isolla ja hyvätasoisella pöytäkoneen näytöllä (HP Envy). Muutoin olemme todenneet Padeistä, että Macin Retina-näyttö on parempi eli käytännössä silmille armeliaampi.

Ei sekään ole miinus että suoritin on vakuuttavat Intelin iCore ja akunkestonkin väitetään parantuneen.

Oma muutamia vuosia palvellut läppärini hengästyy, täyttyy ja kaatuilee. Samoin tahtoo kyllä käydä pöytäkoneellekin, vaikka tämä on aika järeä ja takana on iso verkkolevy. Tallennustilaa löytyy, varsinkin kun lopulta huomasin kopioineeni levylle ”turvaan” myös roskakorin sisällön, joka kasvaa huimasti etenkin isoja kuvatietoja siirtäessä ja järjestäessä. File History on sekin silmitön. Kun joutuu käsittelemään todella suuria tiedostoja, sitä saa siivota käsin.

Oma ongelmani on nykyisin kirjojen toimittaminen. Suoraan sanoen alan ymmärtää kokemuksen kautta, miksi toimituksissa näkee yleensä Mäkkejä. Tämä tekeillä oleva kirja teettää päivittäin skannauksia. Isän kuvia on aika monta gigaa. Lisäksi on hanke, jonka yhteydessä vanhempieni asunto kaikkine tavaroineen inventoitiin kuvaamalla ja äidin käsityöt valokuvaamalla, osittain ihmisten päällä.

Tuo on hanke, josta kuuluu aikanaan. Uusia, ammattimaisesti aseteltuja, valaistuja tarkennettuja valokuvia on noin kymmenen tuhatta.

Ja on hanke, jota varten olemme äänittäneet ja valmistaneet kaupalliseen kuntoon 90 lukemaani juttua. Nämä Ylen käyttämät wav-tiedostot ovat jokseenkin suuria. Äänentoista on nyt hoidettu sen mediaserverin avulla. Tietokoneiden oma äänentoista ei yleensä kestä kehumista.

Kaksi syntiä joista kuitenkin olen vapaa ovat videoiden editointi ja tietokonepelien pelaaminen. Säästyy rahaa. Molemmat vaativat koneita, joita kirjoittamiseen keskittyvät ei kuvittelekaan.

Silti, ellei joku sitä tietäisi, Adoben ohjelmat Phtoshopista Indesignin kautta Acrobatiin ovat ahneita muistisyöppöjä. Ylipainoisuus on aikamme ongelmia.

Se ei ollut totisesti tarkoitus, mutta erilaisia vanhoja cache-tiedostoja eli välimuistin sisältöjä näyttää tallentuneen vaikka mitkä määrät siitä huolimatta, että alkuperäisetkin tiedostot ovat tallella.

Hyvin tahmeasti on tullut se käsitys, että autoihin verraten tietokoneissa on henkilöautoja, pakettiautoja, kuorma-autoja ja kilpa-autoja. Mikä on mikin, siitä voi olla eri mieltäkin. Mutta jos isotätinne on päättänyt tehdä hiukan kirjallisia merkintöjä menneisyydestä ja lisäksi lähetellä sähköposteja ja kukaties katsella joskus jotain vaatimatonta verkkosivua, hänelle kannattaa ostaa tarjouksesta halvin kannettava. Isotädin käytössä akun kestokaan ei ole mikään kysymys.

Aivan kuin autoja tietokoneita mainostetaan tarpeettomilla tehoilla. Itse en enää ymmärrä, miksi auton pitäisi olla hyvä kiihtymään. En itsekään kiihdy liikenteessä, vaikka sellaiseen olisi joskus syytä.

Kuorma-auto ei ole mukava maitokauppamatkoilla. Pakettiautoa tarvitsisi joskus, mutta onneksi muutamalla ystävällä on sellainen, kirjalaatikkoja varten. Tietokonemaailman kilpa-autot ovat minulle vieraita ja saavat jäädäkin sellaisiksi.

Apple on kuuluisa käyttöönoton helppoudesta. Ei se helppoa ole. Vähän kaikki on tehtävä verkossa ja perusteltava sekä Applelle että Microsoftille uusia tilejä. Silti tarvitun Wordin asentaminen Mäkkiin oli vaikea ja lataaminen kesti tunteja. Käyttöjärjestelmä tietenkin on parempi kuin Windows, melkein mihin tahansa. Saa nähdä. En mene varmaksi vannomaan, ettei tämän koneen seuraaja voisi olla iMac – se kallein Pro on tarkoitettu paikkoihin, joissa koneen ja ohjelman maksavat muut, ei omistaja eläkkeestään.

Niin, oli minulle Macin PowerBook. Lappeenrannan virassa pelaaminen eri liittimillä ja ohjelmilla osoittautui hiukan vaivalloiseksi. Espoossa laitoksella ei loppuaikoinani enää huomannut eroja. Kauan sitten siellä oli sellainen henki, että tosi mies ei Appleen alennu.