Metsään meni

Paluumatka metsästä oli mielenkiintoinen. En ole ennen ajanut maastoautoa. En ainakaan muista. Neliveto päälle, ja mielenkiintoinen tunne ajaessa sellaisten roudan nostelemien kivien yli, joista jo silmä sanoi, että nyt paukahtaa. Kun ei paukahtanut. Ei sitä ollut kahtakaan kilometriä. Sitten tie muuttui henkilöautollakin ajettavaksi, vaikka olisi siinäkin ollut tilaisuus suistuttaa kuorma koskeen. Sitten oltiin keskellä villeintä Veikkolaa.

Kuvan kirja ISBN 976-952-10-4532-5 oli eilisenkin rikki louhitun Hiipinätunturin kuvan lähde. Tästä tulee sisältöä antologiaani. Parempaa en ole löytänyt aiheesta.

Kun siis eilen kuulin, että tuon kirjan ennakkomyynti kirjakaupoille on jo yllättänyt ja kustantaja hymyilee, jouduin kahta kauheamman innon valtaan. Siellä metsässä, salomökillä johon on tästä linnuntietä vain toistakymmentä kilometriä, sanoin sisäänostajille jotain Lapista ja Venäjästä.

Vanhojen ja vakiintuneiden antologioiden viesti oli selvä. Suomen Lappia uhkaavat vain puutavarayhtiöt ja niiden takana piileksivät riistäjäkapitalistit. Vastakkainen, vanhempi ajatus oli että kyllä kirveen on jumahdettava puuhun ja lohi on keinoteltava virtapaikasta kuivalle maalle parempiin suihin syötäväksi.

Sanoin että rajan tarkistuksia Karjalan kannaksella ei tällä kertaa vaadita, koska raja on jo tarkistettu. Sieltä tulee seuraavaksi tieto, että nyt Venäjä tarvitsee tosissaan Suomen Lapin ja aikoo ottaa sen pois kuljeksimasta. Tuon Turjanmaata eli siis Kuolaa kuvaavan kirjan kertoman mukaan Venäjä ei suosi amatööriretkeilyä niemimaalla. Arvaan että se pitää myös Suomen Lapin asutusta amatööriretkeilynä.

Lappia, joka siis minullekin alkaa Jakob Esaias Fellmanista, M.A. Castrénista, A.J. Sjögrenistä ja tavallaan huipentuu T.I. Itkoseen, uhkaavat Vienanmeren ja Kuolan eli Murmanskin sotilastukikohdat, jotka tiettävästi ovat tällä hetkellä maailman suurimmat ja erittäin vahvoin ydinasein varustettuja.

Siellä paloi ydinkäyttöinen sukellusvene tällä viikolla. Onneksi tapauksesta ei ollut vaaraa, ilmoitettiin virallisesti. Tulipalo sammutettiin upottamalla alus. Siellä on tiettävästi meren pohjassa enemmänkin taistelualuksia luukut auki, ja erikseen reaktoreita.

Suomessa luonnonsuojeluväki keskustelee mielellään esimerkiksi lahnan kudun onnistumisesta tässä tai tuossa lammikossa. Kuolasta on jo kadonnut suurin osa jäkälästä, melkein kaikki mustikka ja vähäkin varsinainen puusto. Seudun kaivokset ansaitsivat ennen Putinin Krimin seikkailua uskomattomat kaksi prosenttia maan BKT:sta. Kaikki kalliit metallit, kuten nikkeli ja etenkin lääketieteelle ja tietoliikenteelle hyvin tärkeät raskasmetallit, esimerkiksi myrkyllinen ja radioaktiivinen tallium, esiintyvät runsaina. Oletettavasti niitä on raudan, nikkelin ja kuparin lisäksi myös Sodankylän soiden turvekerroksen alla, mutta asia ei näytä ylittävän uutiskynnystä.

Fennoskandian kilven totesivat ja nimesivät suomalaiset geologit 1800-luvulla ja heidän seuraajansa selvittelivät sitä ansiokkaasti. Syystä tai toisesta tämä työ on jäänyt ainakin yleisestä tietoisuudesta täysin pois.

”Luonto on tuhoutunut”, kirjoittavat yliopiston nuoret tutkijat kerran toisensa jälkeen. Valokuvista näkee, ettei luonnehdinta ole liioiteltu.

Kuola ei ole yleensä ollut kenenkään kaipuun kohde. Tosin sinne kulki fiskuuseen miehiä tuhansin, joskus kymmenin tuhansin, mutta Ruijan ranta oli vielä parempi ja helpompi kohde.

Silti kevyemmästä kirjallisuudesta ei löydy ja harvoin painavammastakaan sitä ajatusta, että Suomen Koilliskaira on luontoalueena puolikas. Poliittiset haaveilijat hyrisivät kauan sitten piirtävänsä rajan Vienanlahdesta Laatokkaan. ”Kuolan niemimaasta” ei olisi sopinut laulun sanoihin. Nyt kuitenkin alue on poliittisesti ja sotilaallisesti samaa luokkaa kuin Pietari. Vienanlahdelle ei ole menemistä, ja Stalinin kanava on tiettävästi kiellettyä aluetta. Mikä sen käyttötarkoitus on, siitä ei ole lähempää tietoa. Seudun Gulagien ja vankileirien kartta kyllä löytyy.

Lapista saa sen vaikutelman, että tärkeimpiä kysymyksiä olisivat poronhoiti ja hiihtohissien lukumäärä. Voi olla, että todellisuus on toinen.

Suomen historian harhaluuloista yksi on suomalaisen talonpojan ikimuistoinen omistusoikeus maahan ja yhtä ikiaikainen vapaus. Molemmat opinkappaleet ovat perusteettomia yleistyksiä. Maanviljely tarkoittaa orjuutta, joka on sotilaallista, oikeudellista tai tosiasiallista. Näin kai on edelleen. Jos elinkeino on esimerkiksi sikatila, ei siinä pahemmin lomailla eikä kuljeskella.

Joidenkin aatemaailmaan kuuluu vapaus. Suomessa todella on edelleen lupa ja oikeus eli vapaus mennä metsään, juosta suolle, nousta tunturiin. Vaihdoin nelivedon pois päältä ja tulin metsästä. Outo kokemus.