Kova maa

Erinomaisella Ford Mondeolla Isontalon Antin talolta Voltista Rannanjärven tienristeykseen Ylihärmään ajaa viisitoista minuuttia. Isäntäni oli myös Antti ja isosta talosta hänkin, tosin eri vuosisadalta. Hänelle oli uutta, että häjyn jälkeläinen jääkäri Anti Isotalo oli aikoinaan pitkäkripaisen myymälän johtajana Seinäjoella. Eikä hän voinut olla mukana tilaisuuksissa, jotka itse muistan. Kun eversti Laurila tuli sisään, yleisö nousi seisomaan…

Alahärmässä Palmun taululoukun kiersimme, mutta Knuutilan raitilla teimme tuttavuutta kylänmiehen kanssa. Tuskin on mokomaa nähty. Siinä oli pohjalaistalo niin viimeisen päälle kunnostettu ja juuri siihen käyttöön, johon talot on tarkoitettu, nimittäin asumiseen.

Polveni notkahtelivat, kun isäntä murahteli takkakiveltä ja emännältä tuli syvästi aitoa ja elävää murretta tuon hetken tarpeisiin. Aikakone on keksitty! Nyt se oli tuo Antin Mondeo.

Kiusallisen lähellä Kotoluhtaa (Vaasan Jaakkoo), jossa ei ollut enää oikein mitään näkemistä, oli Power Park, joka oli vielä suljettu, ja sen vieressä Lillbackan kuljetusliikkeen ainakin 50 jykevää rekkaa kuljetusliikkeen pihassa. Herra varjele minua pelipuistoilta, mutta kun ne kakaraväkeä kiinnostavat, sekaan vain.

Merkitsin mieleeni paikat, joihin palaan viipymättä valokuvaamaan omaa sielunmaisemaani. Kauhavan Saarimaan tiedän ennestään – näkötornin juurelta luoteeseen – mutta Ylihärmän Kankaankylä ja Lapuan Hellanmaa ovat kovia juttuja.

Sopiva vuodenaika olisi ylimalkaisesti määritellen elokuun 7. tai 10. päivä. Pellon pitäisi olla kellanruskeaa, niukan metsän sammuneen vihreää. Valheellisen kuvan saisi jo toukokuulla, mutta tulos olisi kuin rippikoululaisen uni, kaunis ja kokematon, täynnä kukoistusta kuoressaan.

Voi olla etten jaksa odottaa vaan olen kohta taas junassa. Varsinkin kun paikkakunnalla on käytettävissäni viiden tähden majoitus ja asiallinen kohtelu.

Aivan verraton appsi on ”Maastokartat”. Minulla on se Nokian puhelimessa (Lumia). Kartta seuraa liikettä ihan oikeasti ja kuva suurentuu ja pientyy  nöyrästi. En pidä pahana, että korkeuskäyrien lisäksi kartta näytti talojen nimet.

Jospa muistaisin kysyä Ylikankaan häjyltä Heikiltä, että oliko se hänen kotitalonsa Yli-Kangas vai Ali-Kangas. Ajettiin siitä nurkan ympäri.

Ladot ovat poissa ja kytömajat tietysti. Paikkakuntalaisten sukupuolielämästä en ole enää selvillä. Sen olen kuullut, että ”kyrölle” mentiin nuoren väen voimin yökuntaan ja että ainakin aluksi puhuttiin lenheetiä oikein Kanaatan malliin. Arvelisin että hämärän tullen siirryttiin vapaaseen kansalaistoimintaan. Siellä aukeilla on yritteliäistä väkeä.

Vaasan Jaakoon valmistuttua minulla on kiusaus etsiä jostain pari tuhatta euroa – maakunnan rahasto on nulju – ja lukea äänikirjaksi Paulaharjun ”Härmän aukeilta”. Mielestäni Samuli Paulaharju kuuluu kirjailijana samaan sarjaan kuin Kivi ja Kilpi. Lisäksi hän keksi miten fakta ja fiktio sekoitetaan kokonaisuudeksi. Menneisyys elää ja Rannanjärvi tanssii – mutta ääneen lukien teksti tarttuu, kun taas paperilla se saattaa oudostuttaa äkkinäisempää. Tämä sama koskee erikoisesti Paulaharjun Lapin kirjoja, joissa kieli on avointa kuin aapa ja kauniisti kiertyvää kuin kelon kruunu. Antologiahommassani olen arvioinut parhaaksi Paulaharjun huonoimmaksi nimetyn kirjan ”Tunturien yöpuolta”.

Pohjanmaan rintapitäjät ovat edelleen eräänlaista Kaliforniaa. Tietynlainen etunoja näkyy ja tuntuu, vaikka kuntakeskukset ovat pahan kerran kuolleita ja entiset mahtikylät aivan täynnä komeita taloja, joita ei ole viitsitty edes purkaa. Ajelimme Pernaalla, Klemolassa ja Varpulassa, ja hiukan kieltämättä sydämestä viilsi.

Parituntisen istuin kansankoulunopettajani luona ja arvelin, että hän valmistautuu ensi vuoteen sattuvaan 100-vuotispäiväänsä. Missä vain Suomessa olisi ainutlaatuista, että jollakulla nyt elävällä on hyppysissään 150 vuoden historia, jonka yksi juonne on oman suvun tarina. Yleisesti on unohdettu, että Härmän isojen miesten jouduttua juuri oikeaan paikkaan eli Vaasan linnaan ja Siperiaan, tuli vielä isompia miehiä, joiden saappaan jäljissä levisi valistus. Kauhavalla näitä olivat Gabriel Orrenmaa ja Gregorius Niemi. Lapualle oli Pitkä Ikola, Lagerstedgtin suku otti nimekseen Lahdensuo ja jopa paikkakunnan oppikoulu tuotti mm. professoreita maan kahteen yliopistoon jokseenkin jatkuvasti. Ja Vaasan lyseo on ollut viime aikoihin asti perusvaatimus merkittäviin tehtäviin tietotekniikkaklusterissa. Sieltä Kotoluhdasta Alahuhdan Mattikin taitaa olla kotoisin ja Ollila Kurikasta…