Verkko

ICT-alan portfolioista tiedän edelleen jotain, etenkin patenteista. Siksi en puhu enkä kirjoita niistä.

Uutisissa jätettiin selittämättä, mitä tarkoittaa verkkoyhtiö, siis nyt Nokia ja Alcatel ja samassa yhteydessä mainitut Ericsson ja Huawei.

Näiden firmojen asiakkaita ovat useimmiten operaattorit eli sellaiset kuin Elisa tai Sonera. Ketju jatkuu joskus. Eräät operaattorit eivät omista pätkääkään lankaa eivätkä kaistaa, vaan vuokraavat sitä. Asiakas eli sinä tai minä on tällä kielenkäytön alalla ”loppukäyttäjä”.

Internetin ongelmaa ei mainittu. On vahvoja merkkejä sellaisesta, että hyvin halvan ja riittävän nopean kansalaisten tietoverkon aika voi mennä ohi. Rahalla saisi etuoikeutta, käytännössä esimerkiksi vauhtia eli lisää informaatioyksikköjä sekunnissa.

Internetin ”ilmaisuus” on yksi aikamme ihmeitä. Ei se todellisuudessa ole ilmainen, mutta käytännössä Suomesta katsoen hinnat on paketoitu niin että ainakin 80 prosenttia aikuisväestöstä pystyy hankkimaan älypuhelimen ja käyttämään sitä. Älypuhelin tarkoittaa matkapuhelinta, jossa on verkkoyhteys.

Tuo ilmaisuus toteutui oman käsitykseni mukaan vahingossa. Maailman suuri hyväntekijä oli Yhdysvaltain armeija. Suuria hyväntekijöitä olivat myös ne samat amerikkalaiset yliopistot, joiden kalleutta moititaan.

Tässä maalaillun kehityksen vastustaminen on miljoona kertaa tärkeämpää kuin esimerkiksi ”piratismi”, menneisyyden ilmiö. En ole huomannut mainittavaa liikehdintää tässä asiassa.

Internet of Things eli kaiken Internet eli Internet 4.0 on ollut tässä blogissa vähän väliä puheena jo useita vuosia. Toivon että kun se suorastaan mainittiin nyt Nokian fuusion yhteydessä, asia otettaisiin vakavasti.

Tosin se on väärä kielikuva, että älylaitteet keskustelevat keskenään. Älylaitteet keskustelevat älyttömien kanssa. Voit soittaa hehkulampulle tai rautanaulalle ja kysyä, missä olet – oletko minun. IP-osoitteita riittää nyr.

Verkkoyhtiöt toimivat tyypillisesti rakentamalla ja ylläpitämällä verkkoja eli siis myös keskuksia, tukiasemia, reitittimiä ja muuta, IP-tekniikkaa eli verkko-osoitteita, ja etenkin ohjelmistoja, joita tähän tarvitaan.

Hyvin varovasti ja vähätellen sanoisin että verkko-osoitteiden välinen liikenne ainakin satakertaistuu parissa vuodessa.

Päivän tiedotteissa vaiettiin täysin näkökohdasta, joka ei ole mitenkään yhdentekevä kahden eurooppalaisen verkkoyhtiön fuusiossa. Yhtiöt kyllä sanovat itseään globaaleiksi, mutta tarkoittavat eri asiaa.

Viime vuosina vuodot, urkinta ja tietomurrot on lopulta ymmärretty isoiksi ja vaarallisiksi asioiksi.

Pitäisin järkevänä lähteä siitä, että lankayhteys on helpompi varmistaa kuin langaton yhteys. Tarvitsemme nopeasti ja kipeästi uutta tekniikkaa USA:n hallitusta ja armeijaa, Venäjää, Israelia ja Kiinaa vastaan, vain eräitä mainitakseni, ehkä myös Nokiaa, Googlea, Applea ja Microsoftia vastaan.

USA:n verkkomarkkinat ovat varmasti hyvät. Siellä tarve suojautua USA:n hallitukselta on varmasti kaikkein suurin.

Maapallon laajuisesti rahaliikenne ja logistiikka ovat valtavan suuria aloja osina palvelujen tarjontaa.

Sota on vielä suurempi bisnes. En halua puhua kybersodasta, koska se johtaa ajatukset harhaan. Tämä hetki sissiliikkeineen ja pommituksineen selittyy sillä, että sota on muuttunut tuottoisaksi. Ennen se tuotti rahaa asekauppiaille. Nykyajan aseita ovat valokuitu ja bitit. Niiden kauppiaat menestyvät.

Anteeksi kiivas äänilajini, mutta juuri näitä asioita tein päätyönäni 15 vuotta. Ainakin se mielipidesuunta on nyt ohi että tekniikka ja sen mahdollistama ”sisältö” (informaatio) olisivat muka eri asia.