Korsi kekoon

Sydäntä kouristi, kun toimittaja kirjoitti lehdessä saamastaan kirjeessä. Totisen kilvoituksen jälkeen kirjoittaja oli tullut siihen tulokseen, että lapsi oli päässyt kouluun. Kirjeessä mainittiin lähikoulu ja ne lait ja asetukset, joihin tämä korkea asia perustui, nimittäin oppivelvollisuus.

Toimittaja hyväkäs kehtasi samassa yhteydessä siteerata amerikkalaista kirjettä, jossa asia oli juuri sama. Mistä lienee saanut käsiinsä.

Suomalainen kirje oli minun mielestäni täysin tavallinen, muotoa ”sen johdosta että… lain… asetuksen… ilmoitetaan… minkä vuoksi… ja kun…” Amerikkalainen kirje alkoi jotenkin niin että ”Hienoa! Jack tulee meille kouluun. Olen varma, että tästä tulee hienoa… Osoite on… Soittakaa ihmeessä tai laittakaa meili… Jill (rehtori)…”

Niin kauan kuin muistan on ollut virkakielikomiteoita, jotka ovat aikanaan julkaisseet virkakielellä mietintöjä, joissa on käynyt ilmi ja havaittu, että virkamiesten ja virastojen kirjoituksissa kukaties saattaisi olla parantamisen varaa, siis selkeyden ja ymmärryttävyyden kannalta.

Erinäisiä tutkimuksia tehdessäni kävin lopulta läpi paksun pönäkät kirjaluettelot, joita hallussani oli ainakin vuodesta 1809. Niistä havaitsin, että samanlaisia toimikuntia oli istunut pohtimassa tätä asiaa ainakin tuosta vuodesta alkaen.

Kun muutaman kerran juttelin aiheesta Nikulan Paavon kansa, joka oli ottanut esimerkiksi johonkin vetämänsä ryhmän paperiin minun kirjoittamaani tekstiä, siis näytteeksi siitä, miten ei missään tapauksessa pidä kirjoittaa, tulimme alustavasti siihen tulokseen, että vuoden 1734 lain selkeys oli tapaturma. Tarton hovioikeus oli jäänyt työttömäksi, koska Itämeren itäranta oli siirtynyt toisten valtiaiden alaisuuteen, ja hovioikeudenneuvokset pantiin muun toimen puuttuessa kasaamaan valtakunnalle lakikirjaa.

Näistä tapahtumista on kirjoitettu väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, mutta arvoitus pysyy. Työ onnistui! Ehkä kirjoittajat olivat niin ikävissään, että aikansa kuluksi kirjoittivat niin kuin ihmisen kuuluu ja yhteisen kansan etua ajatellen.

Varastakaapa jostain sellainen vihreäkantinen lakikirja. Niitä ajelehtii siellä täällä. Siinä sisäkannessa on ne tuomarinohjeet, jotka omaksuttiin jo 1734 ikään kuin lain veroisiksi, vaikka ne ovat noin 200 vuotta aikaisemmin keräiltyjä lainopillisia aforismeja enimmäkseen luterilaisuuden hengessä, vaikka mukana on myös keskiajan parhaita perinteisiä lausahduksia. Ei niitäkään lukija ymmärrä, mutta tulee juhlallinen olo.

Tätä nykyä tuomioistuinten ratkaisut kirjoitetaan useimmiten hyvin, mutta ne ovat tolkuttoman pitkiä ja niin sanottu punainen lanka on välillä vaikea löytää. Eikö tällainen olisi hyvä päätös pahoinpitelyjutussa.

”Ei kuule Janatuinen käräjäoikeus usko sinun juttujasi. Nyt tulee linnaa. Me tuomitsemme sinut kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen, mutta ehdollisena.

Emme usko selityksiäsi. Sinä löit sitä toista juoppoa turpaan Museokadun taksijonossa, vaikka et tunnusta. Se taksimies näki ja kävi täällä todistajana. Toinen todistaja oli kyllä kännissä, mutta me uskomme häntä enemmän kuin sinua. Toisen miehen leukaluu murtui, ja sinulla on lyömisen jäljet oikeassa kädessä niin että tämä on selvä juttu. Jos olisi viitsitty suorittaa perusteellinen tutkinta, niin kyllä sinun käsistäsi olisi löytynyt nämä DNA-merkit lyödyn ihosta.

Kun rangaistus on ehdollinen, pääset nyt vapaaksi. Älä luulekaan, ettei tullut mitään rangaistusta. Auta armias, jos jäät kiinni uusista rötöksistä. Silloin joudut istumaan tämänkin rangaistuksen, vaikka se asia ratkaistaan sitten erikseen. Ja jos heittäydyt muuten aivan mahdottomaksi, voi tästäkin vielä tulla linnareissu.

Kaksi kuukautta vankeutta ei ole erikoisen paljon eikä vähän. Se on normirangaistus ja sopii mielestämme sinulle. Pahoinpitelystä pääsee joskus sakolla, mutta päähän lyöminen on vaarallista. Jos lyöty kaatuu, niin kuin usein käy, siinä ei ole aina hengen meno kaukana, ja pysyviä vammoja tulee aika usein.

Maksat uhrille korvaukset. Se tekee yhtensä 10 000 euroa. Siinä ovat mukana hoitokulut ja kipu ja särky. Ellei rahaa rupea löytymään, ulosottomies tulee. Kun sinulla ei kuitenkaan ole noin suurta summaa, juttele tämän uhrin tai ulosottomiehen kanssa. Yleensä järki voittaa näissä asioissa. Voi olla että sinulle tehdään maksuaikataulu. Ihme kyllä, sinulla ei ole toistaiseksi luottotiedoissa vikaa. Me tarkastimme sen asian. Ellet maksa tätä, luottotiedot menevät, ja siitä on sinulle paljon hankaluuksia ja harmia niin että kannattaisi nyt kerrankin miettiä ja ottaa asia vakavasti.

Lainkohdat on lueteltu eri lapulla. Tästä päätöksestä saa valittaa hovioikeuteen. Ohjeet saat tästä suoraan käteesi. Toivottavasti emme tapaa näissä merkeissä.”