Arvo ja arvoitus

Eräs kielivirhe on nyt muotia. Saa sitä sanoa myös ajatusvirheeksi.

Jotkut äänestäjät ovat arvoiltaan konservatiivisia ja jotkut taas haluaisivat edistää liberaaleja arvoja.

Konservatiivinen tarkoittaa säilyttävää. Säilykerasia on suunniteltu esimerkiksi sardiinien säilyttämiseen. Joskus mennään pidemmälle. Konservoiminen tarkoittaa palauttamista entiselleen. Vahingoittunut taideteos konservoidaan.

Liberaali liittyy jollain epäselvällä tavalla vapauteen. On vapautta jostakin ja on vapautta johonkin. Suomi on vapaa esimerkiksi ryssän vallasta, laulettiin sata vuotta sitten. En tiedä, lauletaanko enää. Sinulla on vapaus mennä kaupunkiin junalla tai bussilla. Jos satut omistamaan auton, olet vapaa käyttämään sitä.

Konservatiivinen arvo tuntuu tarkoittavan vakiintuneita eli havaittuja, huomattuja, huomioon otettuja arvoja. Liberaali arvo tuntuu vihjaavan sääntöjen ja määritelmien vähyyteen ja kuiskaavan: päätä itse.

Tämä kuulostaa kirjoitettuna idioottimaiselta. Älkää kuitenkaan antako pettää itseänne. Tämä on idioottimaista!

Yritetään silti. Erilaisissa listoissa ja luetteloissa sekoitetaan joskus konservatiivisia sääntöjä liberaalien harkintaperusteiden kanssa. Sääntö on esimerkiksi ”alkanutta ihmiselämää ei saa tuhota tietoisesti” (esimerkiksi abortilla). ”Ulkomaalaisia ei saa suosia työllistämisessä” ei ole luonteeltaan sääntö. Sääntöjä käytetään epäselvien tilanteiden ratkaisemiseen. Tuo ”suosia” ei toimi sääntönä. Olisiko sellainen suosimista, että kaikki marjanpoimijat ovat aasialaisia, jos palkan maksaja todistaa, ettei muita ollut saatavissa tai että suomalaiset tarjokkaat halusivat paljon parempaa palkkaa?

Onko se suosimista, että Raumalle palkataan amerikkalainen jääkiekkoilija, vaikka omissa junioreissa olisi tarjokkaita? Sana on liian yleiskielinen toimiakseen ilman täsmennyksiä ja määreitä. Olen opettajan suosikki…?

Säännön ja harkintaperusteen sotkeminen toisiinsa merkitsee menneisyydestä saatujen perusteiden yhdistämistä tulevaisuudessa käytettävien kanssa. Epäilen onko jako järkevä.

Eräitä konservatiivisia arvoja on turha sanoa arvoiksi, kun ne on kirjattu lakiin, etenkin perusoikeuksissa. Kuolemanrangaistusta ei saa käyttää. Tunnustukseen ei saa kiduttaa. Ylimalkaan kajoaminen toiseen ihmiseen on kielletty; poikkeuksia on, esimerkiksi kohteen suostumus vaikkapa hammaslääkärin käsittelyssä.

Muuan luettelo ”konservatiivisista arvoista” on rikoslaki. Toinen, laajalti kansainvälinen luettelo löytyy perustuslain alusta. Mutta oikeutta ja arvoa ei yleensäkään pidä luulla samaksi asiaksi. Rakennusoikeus ei ole arvo vaan lupa toimia tietyllä tavalla.

Mielestäni liberaaleja sääntöjä ei ole olemassa. Sellaista mielipidettä voisi luonnehtia liberaaliksi, että jumalan pilkan rangaistavuus olisi poistettava laista. Itse käyttäisin perusteluna, että ”jumala” on nykymaailmassa rangaistavien tekojen luettelossa vaarallisen epämääräinen käsite.

Lukija saa kysyä, miksi kirjoitetaan taas kerran tällaista vedellä jatkettua oikeusfilosofiaa. Puheenaiheena ollut kupla ja”tavallisen kansan” oudostelu jauhettiin jo ruumeniksi. Ehkä ei aivan. Kokoomuksen ja sosialidemokraattien johdolla se kulttuurielämä, joka sattuu olemaan minulle henkilökohtaisesti läheinen, päästettiin pahenevaan kuntoon. Mainitsin eilen kirjastot. Esimerkkejä on monta.

Poliitikot jättävät huomiotta ne asiat, joiden he eivät arvele kiinnostavan asiakkaitaan eli äänestäjiä. Nähdäkseni meillä ei ole monta ihmistä, joilla olisi pohjaa puhua kulttuurin ja opetusalan puolesta.

Lehtiä tulee luetuksi ja televisiotakin seuratuksi. Aika on kulkenut niin nopeasti, että kukaan ei tunnu muistavan epäillessään perussuomalaisia turhan kovasta kansallismielisyydestä ja yleisestä epäluulosta vieraita asioita kohtaan, sikäli kuin ne eivät kuulu ”arvokonservatiivin” valikoimaan, kuka oli maamme suurin satiirikko.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen loi ja ikuisti ne hahmot, jotka edelleen kiinnostavat. Ero Hesarista tuli peittelemättömän rasismin merkeissä, mutta osansa saivat myös risupartaiset taiteilijapellet, hyysätyt rikolliset ja hyvin laajasti kaikenkarvaisten epäkansallisten liberaalien edustajat. Katsokaapa joskus niitä piirroskokoelmia ja uskokaa silmiänne. Populistisiksi väitetyt asenteet ovat todella vanhaa perua. – Enkä ollenkaan väitä, ettei Kari olisi ollut nerokas pilapiirtäjä.