Tiedä huutia, Maija Sakslin

Apulaisoikeusasiamies mokailee laillisuusvalvonnassa. Toivottavasti joku kantelee, oikeuskanslerille. Myös oikeusasiamies ja samoissa hommissa työskentelevä informaatio-oikeuden dosentti Kuopus saisivat hermostua.

Ratkaisu on viraston verkkosivulla. Virhe päätöksen osan salaamisessa käy ilmi Helsingin Sanomien jutusta 10.3.2015, s. A 25.

Puhe on Liechtensteinin veronkiertotapauksista, joiden yhteydessä on mainittu tunnettujen suomalaisten nimiä. Ratkaisun mukaan verohallinnon selvitys kesti tarpeettoman kauan ja henkilöille määrätyt seuraamukset olivat tavanomaista lievempiä.

Laillisuusvalvojan tulee tietää, että tunnetut henkilöt – tämän jutun yhteydessä on julkaistu sukunimet Ehrnrooth ja Paulig – herättävät yleisössä poikkeuksellisen suurta mielenkiintoa, ja jopa rikoslaki ottaa huomioon henkilön näkyvän aseman, joka supistaa hänen yksityisyytensä piiriä.

Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri selittää lehden mukaan, että Internetissä olevasta julkisesta päätöksestä on otettu pois ne kohdat, joita verohallinto piti salassa pidettävänä.

”Tällaiseen ratkaisuun me nyt päädyimme. Olisihan siihen voinut kirjoittaa, että julkisuuslain perusteella on salattu kohtia.”

Entisenä informaatio-oikeuden professorina ehdotan, että laillisuusvalvojien menettelyn laillisuus tutkitaan. Edellä siteerattu virkamiehen selitys on joka tapauksessa pohjanoteeraus.

Ratkaisun on perustuttava lakiin, ei toisen viranomaisen tulkintaan laista. Oikeusasiamiehen virasto käyttää auktoriteettiargumenttia. Toinen argumentti on parempi. Verotukseen liittyvien tietojen julkisuus on tuomioistuimessa ”kiistan kohteena”. Tosin tämäkin päätös on virheellinen. Hallintoriita, joka ei voi johtaa rangaistukseen, ei mahdu ”ei kahdesti samassa asiassa” –säännön piiriin. Kyllä se on päinvastoin. Korkeimman oikeuden ratkaisu, jonka mukaan jo määrätty veronkorotus estää uuden, rangaistukseen ehkä johtavan menettelyn, on yleisen periaatteen mukainen. Siitä ei voi mitenkään johtaa sääntöjä yksittäisen verotusta koskevan tapauksen faktojen salaamiseen.

Verohallinto, johtava lakimies Matti Merisalo, tulee luoneeksi uutta, sananvapautta kuristavaa juridiikkaa uskottelemalla, että verottaja ei saisi ilmaista edes epäsuorasti yksityishenkilön verotusta koskevia tietoja. Tuon ”edes epäsuorasti” Merisalo on keksinyt omasta päästään.

Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta mainitsee ”tunnistettavissa olevaa” verovelvollista koskevat tiedot. Tämä on aivan eri asia kuin ”epäsuorasti”.

Sanomalehden nyt julkaisema päätöksestä salattu kohta osoittaa, että tapaus on ruma. Apulaisoikeusasiamiehen päätöksen lukijalta haluttiin salata tietoja verohallinnon laiminlyönneistä  tapausten selvittelyssä eli laiskuutta ja viivyttelyä. Näkyvissä ei ole edes seikkoja, jotka ”epäsuorasti” viittaisivat verovelvollisiin.

Mainittu Merisalo leuhkaisee, että verohallinnon tulkinta salassapidosta on ollut ”aika laajaa” tulkintaa, siis yleisön vahingoksi ja verovelvollisen eduksi. Myös verottajan olisi toimittava perusoikeuksien edistämiseksi. Yksi perusoikeuksista on kenen tahansa oikeus saada tietoa viranomaisen menettelystä, kuten sen tekemän päätöksen perusteluista.

Eräs ystäväni järjestää koulutustilaisuuksia. Aion ehdottaa koulutusta aiheesta ”verotustietojen julkisuus”. Tässä kirjoituksessa mainituille pitäisi lähettää vapaaliput. En usko, että se toimii. Tuolla laintulkinnan taidolla he väittäisivät kutsua virkamiehet lahjomiseksi, vaikka palkkiota ei luvattaisi eikä osallistumisesta veloitettaisi.

Aavistin että jatkuvat urkintapaljastukset vuotoineen johtavat – ”epäsuorasti” – sananvapauden supistuksiin. Sitä en olisi uskonut, että Eduskunnan oikeusasiamiehen virasto on tuon hyvin ikävän kehityksen kärjessä.

Kirkkonummen kunnan kaavoittaja on nyt uhassa menettää paikkansa maakunnallisesti merkittävänä typerehtijänä julkisuuskysymyksissä. Eräs naapurini kysyi asemakaava-asian yhteydessä tietoja, ketkä omistavat tässä kylällä merkittävästi maata. Kunnan virkamies vastasi, ettei voi kertoa, koska tiedot kiinteistöjen omistajista ovat salaisia, kaavan valmistelu kun on kesken. Kiinteistön lainhuutotiedot salaisia…? Lain mukaan kieltäytyminen tuollaisen julkisen tiedon ilmaisemisesta on virkarikos. Samaa voisi sanoa tässä asiassa apulaisoikeusasiamiehen menettelystä.