Provokaatio siis

Ilmoittamalla kiireesti, että Nemtsovin murha oli provokaatio Putin tunnusti tietävänsä, mikä oli teon syy ja kuka sen oli tilannut.

Valehteleminen on vaikea taito. Tällä kertaa se ei onnistunut.

Venäjällä ja venäjän kielessä sanaan ”provokaatio” lienee vivahteiltaan hiukan erilainen kuin lännempänä. Ajatus näyttää kuitenkin olevan sama. Provokaatiolla yritetään saada joku toimimaan halutulla tavalla tai vaihtoehtoisesti luoda tietynlainen yleinen mielipide.

Nemtsovin murhalla haluttiin Putinin mukaan saada huonoon huutoon Venäjä, etenkin maan johto. Putin täydensi televisiossa, että nyt on korkea aika poistaa tapahtuneen kaltaiset murhenäytelmät ja häpeä, siis poliittiset murhat.

Ainakin venäläisille Putin osoitti sanoman, että teon takana oli joku toinen tai vieras, joka oli liikkeellä pahoissa tarkoituksissa. Venäjää ja sen yhtenäisyyttä ja yksimielisyyttä uhataan. Kuulija osaa jatkaa ajatusta: tätä valtion johto ei tule sallimaan. Nyt on otettu kiinni ihmisiä. Heidän osuudestaan ja todisteista ei ole kerrottu. Se ei ole sinänsä poikkeuksellista.

Shakkipelin logiikalla: jos Putin ei tiennyt, kuka oli ampuja ja kenen asialla tämä liikkui, miten hän siinä tapauksessa osasi väittää, että tapaus oli provokaatio?

Vaihtoehtoja olisivat tavallinen murha usein esiintyvistä syistä, kuten mustasukkaisuudesta, peliveloista tai vanhoista vihoista, ja poliittinen attentaatti Nemtsovin raivaamiseksi tieltä. Viimeksi mainitussa tapauksessa tekijä olisi voinut olla yhtä hyvin kilpailija kuin vihollinen.

Provokaatio on järkevä selitys. Kiova, EU, Nato tai Yhdysvallat olisi aikonut langettaa Putinin itsensä ylle murhamiehen varjon edistääkseen näin omia päämääriään kylvämällä sekasortoa.

Jos Putin tiesi, kuka on syyllinen, hän saattoi turvallisin mielin väittää tekoa provokaatioksi. Tieto syyllisestä tarkoittaa, että tämä joko on varmasti saatavissa kiinni ja siis vaiennettavissa, tai taatusti vaikeneva oma mies tai joukko.

Jos tekijät saadaan kiinni, he osoittautuvat sopiviksi. Tätä kirjoitettaessa niin näyttää jo käyneen. Murhaaja oli asianmukaisesti sotilaallisesti koulutettu tsetseeni. Pian tekijät tunnustavat ja kertovat motiiveista, Venäjän poliittisen johdon mustamaalaamisesta.

Tämä kirjoitus voi olla turha. Tapaus saattaa olla sellainen kuin virallisesti ilmoitetaan. Tämä kirjoitus ei ole turha. Pohjimmiltaan kysymys on sananvapaudesta. Suomessa voi vapaasti kirjoittaa, että tapahtumasarja saattoi olla valtionjohdon sallima. Suomessa riittää, ettei mene väittämään vieraan valtion presidenttiä tekijäksi tai osalliseksi henkirikokseen. Sellainen väite pitäisi pystyä todistamaan. Läntisen oikeuskäsityksen mukaan ”kummisetä” ei ole tekijä. Kummisetä on henkilö, joka esimerkiksi sanoo, ettei vuodattaisi kyyneleitä, jos joku nimetty henkilö katoaisi hänen silmistään.

Oikeudella ei ole keinoja löytää tällaisia vivahteita. Luultavasti oli ihmisiä, jotka ajattelivat juuri näin Kennedystä ennen kuin hän sai surmansa; Rooseveltia vihattiin syvästi ja hänelle toivottiin kaikkea pahaa.

Sananvapausnäkökohta on helppo. Erässä mielessä, jyrkästi ajatellen, Venäjän meiningit eivät kuulu meille eikä niiden arvioiminen suomalaiselle bloggaajalle. Itse ajattelen toisin. Mielestäni asiain yleinen laita on kehittynyt koko elinikäni lähialueellamme, jolla tarkoitan Länttä.

Turvallisuutemme on toiminut, vaikka se on aina ollut kuin muutaman millin lasin suojassa. Nyt radikaali-islamistit ovat huomanneet, miten helppoa on rikko lasit. Heitä ei kiinnosta, että lasin korjaaminen on käytännössä mahdotonta.

Venäjän johto toimii edistäessään omia, minulle arvoitukseksi jääviä päämääriään, hyvin pahasti. Putinin esiintyminen tämän murhan yhteydessä on mielestäni provokaatio, joka on suunnattu myös länteen. ”Meillä pannaan toisin toimivat kuriin, tarvittaessa kovalla kädellä. Nenällemme ei hypitä.”

Juuri tuota oppia nykyisin tarvitaan kaikkein vähiten. Murhia ja attentaatteja tapahtuu, mutta niihin voi vaikuttaa vain rajallisesti. Murheen ja häpeän pyyhkiminen pois kuulostaa pahasti samalta kuin uhkaus, että syyllinen löydetään aina. Oikeusvaltiossa syyllinen jää joskus löytämättä. Joku ajattelee Suomesa nytkin, että jos Putin saisi päättää, Ulvilan murhat olisi selvitetty ajat sitten. Tuota ajattelutapaa kavahdan.