28. maaliskuuta 2015

Niin toinen kuin kukaan





Pyydän anteeksi että palaan asiaan.

Luen nyt uusien kirjojen lisäksi vanhoja, kuten puheena olleita Huovista ja Paasilinnaa. Tämä huone on kooltaan tavallinen, vajaat neljä kertaa neljä metriä, ja tavanomaisten lisäksi on kaksisataa kirjaa, joista osa on Varastokirjastosta, sata vuotta vanhoja. Niiden lukeminen jättää oudon tunteen ja aiheuttaa ajatuksia.

Ajatus on haukka. Yhdessä luonto-ohjelmassa asiaa selitettiin taas. Maailman nopein eläin. Syöksyssä melkein 400 km/h. Heti ajattelin tällaista kirjoittamista, ehkä etenkin runoja. Uhkarohkea, hurjapäinen syöksy, isku ja – huti.

Kirjoittajan ei tarvitse olla oikeassa. Väärät poliittiset kannat ja virheelliset odotukset ovat OK. Jos joku ihminen osuisi oikeisiin valintoihin, tämä ei olisi maailma eikä kysymyksessä olisi ihminen. Siis: Huovisen ja Paasilinnan perustellut, pätevät arviot asioiden menosta, ovat nyt usean vuosikymmenen jälkeen monin kohdin täysin vääriä, jopa kun ottaa huomioon Neuvostoliiton romahtamisen, jota juuri kukaan ei arvannut eikä osannut ottaa huomioon.

Turha sanoa, että jälkiviisaus on imelää. Tietääkseni muuta viisautta ei ole olemassa. Anteeksi, kollegat tulevaisuudentutkijat, mutta tiede yrittää selvittää menneisyyttä. Siitä huolimatta että jopa elektronin liikkeitä osataan nyt kuvata tosiaikaisesti ja siitä on annettu Nobelin palkinto, myös fysiikka tutkii menneisyyttä eli tapahtunutta, vaikka se menneisyys saattaa olla vasta attosekunnin päässä.

Yleisemmällä tasolla 1970-luvun oikeiston ja vasemmiston keskeiset analyysit muun muassa työstä ja pääomasta ovat menettäneet osan merkityksestään. Jo ennen tiedettiin, että pääoman käsite on vaikea sekä vasemmistolaisittain että oikeistolaisittain selitettynä. Nyt tiedetään, että myös työn käsite on etenkin arkikäytäntöön tuotuna ongelmallinen. Ainakaan Marxin harjoittama työn käsitteen peräyttäminen lihastyöhön ei ole käyttökelpoinen, paitsi ehkä vankileirillä.

Työ tarkoitti energian riistämistä torpparin käsivarsista ja selkälihaksista rahapösön lapionvarressa. Tällä hetkellä eli ydinenergian aikana mielenkiintoinen eikä teoriassa edes tavoittamaton energian lähde on esimerkiksi antimateria. Gramma sitä annihiloi ja vapauttaa törmätessään grammaan ainetta kahden atomipommin energian. Ja alkemia puolestaan on täydessä vauhdissa nanosfäärissä. Elektroneja myydään ja ostetaan ja tuloksena on vakaita tai epävakaita aineita, piankin myös biomolekyylejä.

Tästä kertovat vanhat kirjani, kun yritän ymmärtää tunturimaan luontoa. Se on jo selvä ja sai eilen taas vahvistuksen Tieteessä tapahtuu –lehden arvioinnissa (2/2015 s. 60 ss. – myös verkossa), että näillä sivuilla tuoreeltaan ylistämäni Timosen – Valkosen ”Sienten biologia” esittää käsityksen, joka poikkeaa edukseen paljon entisestä. Sellaiset ilmiöt kuin metsä, maannos ja suo aukeavat uusille suunnille, kun nyt tiedetään, että lapiollisessa rapaa on tuhat tai kymmenen tuhatta erilaista paljaalle silmälle erottumatonta, biosysteemille välttämätöntä sientä. Niiden salakähmäiset puuhat bakteerien ja levien kanssa ovat pökkelöpesijöitä verrattomasta tärkeämpi osa ”luontoa” eli siis elämää.

Itse olisin tosin taipuvainen suojelemaan sienten, soiden ja puiden lisäksi kiviäkin, mutta taidan olla poikkeava.

Huoviselle kylmä sota ja Paasilinnalle rahavallan röyhkeys, etenkin kirjan- ja lehdenkustantajien loputon rikastuminen työtätekevien kirjoittajien kustannuksella olivat kestoaiheita. Toinen kylmän sodan osapuoli kaatui ja toinen muuttui, sillä peilikuvia ne monessa mielessä olivat. Peilin kuvassa oikea käsi on vasen. Kustantajien kova rikastuminen ei tunnu olevan aikamme ongelmia. Yllättäen ongelma ei liioin ole kaiken kirjallisuuden viihteellistyminen eikä painavan kirjoituksen puute.

En irvistele edes Ernon hienoja termejä – firmat ”omistavat varahaston”. (Omistaminen on oudosti sanottu, ja vararahasto pienensi taseen näyttämää voittoa ja tarkoitti varoja, joita ei saanut jakaa omistajille.)

Ihailen hänen vielä hienompia termejään ja myös niihin sisältyviä ajatuksia. Nytkin on pian vaalit ja uusi ”kustantaja” Yle, jonka taloudellinen pohja on järjestetty erikseen, panostaa tosissaan vaaliohjelmiin. Taso onkin oikein hyvä, mutta valitettavasti vastaajat eli ehdokkaat ovat vanhoja, myös nuoret.

Tuurin siteeraama ilkikurinen vastaus kysymykseen heidän, Ernon ja hänen eli siis viisaiden miesten jonkin keskustelun lähemmästä sisällöstä on edelleen ajankohtainen ja tosi:

”Ei järjen sanaa.”




21 kommenttia:

  1. Mistäpä muusta kirjailija kirjoittaisi kuin tuntemastaan ja tärkeänä pitämästään, ellei sitten ole tieteiskirjailija tai satujen kirjoittaja? Siitä saamme olla kiitollisia. Ilman Päätalon tai Haanpään kaltaisia kirjoittajia olisi helppo kuvitella, että 1930-luku oli pelkkää olavipaavolaista imukesavukkeen polttelua ja aatteiden pohtimista satiininen tupakkatakki päällä. Ja kirjasi Huovinenkin muutamia tärkeitä tunnelmia 70-luvun Kainuusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin tieteiskirjailijan ja satujen kirjoittajan kirjoittavan tuntemastaan ja tärkeänä pitämästään.

      Romaanikirjallisuuteen luonnehdinta sopii mielestäni kehnommin.

      Poista
  2. Plus ça change, plus c'est la même chose

    Työtä ja pääomaa saa kutsua miksi hyvänsä, mutta tosiasia kuitenkin on, että ainakin "länsimaissa" kukkoina tunkiolla olevat ovat pulskistuneet muiden laihtuessa.

    Pikkutullia kutsutaan nykyään arvonlisäveroksi. Rälssille on välimiesoikeudet.

    VastaaPoista
  3. Ihme eläin on myös kalasääski. Taivaalla näkyy piste. Silmänräpäyksessä se on napannut läheltäsi kynsiinsä hauen, jota nostaa rimpuilevana korkeuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilda ja Vasuri lienevätkin jo tähyspisteelleen hankkiutuneet?

      www. natureit. fi tai sinnepäin, Seilin linjaloiston päälle.

      Haukia istutellessa on kuin perunoiden kanssa pelaisi, ne koko tarkkaan jäävät siihen lahteen johon ne makkarasta hulautetaan. Se kuljetus on komeeta menoo! Takana lukee julma sana:

      Elävää kalaa.
      Samma på svenska.

      On kuin pommikoneen jyrinää, tarttis löytää pientareelta pikkunen istumasija...

      14 litran Scania sanoo Murr!

      Niitäpä onkin isommassa veneessä kaksi.

      Poista
    2. Vaan ei nosta aina.

      Eräänä kesänä Pyynikin teatterin harjoituksissa joku nöösipoika (en kumminkaan minä) huusi rannalla että "tulkaa kattomaan!" Se huusi sellaisella äänellä että porukka heti juoksi rantaan, "mitä ny, mitä ny"... Sitä vaan että kalasääksi oli iskenyt haukeen, mutta se ei saanu nostettua sitä ilmaan. Siivet vaan viuhtoivat hirmuisesti, ja se hauki (pakkohan se hauki oli olla?) veti sitä kauemmaksi rannasta. Ei kala saanut sitä pinnan alle mutta ei saanut lintukaan sitä ilmaan. Se oli hurjan näköistä kamppailua, ja kerrankin näyttelijät olivat hiljaa, katseltiin vaan. Kunnes niistä näkyi vaan kaukana epämääräinen piste. Joka sekin sitten hävisi.

      Poista
    3. Kuka muistaa Lintukalan mainoksen!
      Patovesi piippuineen , kelmi biologikseen. Onhan noita kulumia sanoi ku kävellessä naksu, raksu, kolisi ja narisi. Letkeä latinaksi?

      Poista
  4. Vaikka olisi syytä varoa Kempin tahallista koukkua, on kaltaiseni pikkusielun pakko oikaista: Kommentin "Ei järjen sanaa" sanoi Haanpää naapurilleen rupateltuaan useita päiviä Arvo Turtiaisen kanssa Piippolassa. Kylläkin Ernon kertomia mielijuttuja, ainakin jos uskomme Tuurin kirjaa Lähikuvassa Erno Paasilinna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuurin siteeraama ilkikurinen vastaus kysymykseen heidän, Ernon ja hänen eli siis viisaiden miesten jonkin keskustelun lähemmästä sisällöstä on edelleen ajankohtainen ja tosi:

      ”Ei järjen sanaa.”

      Haanpäältähän nuo sanat on, mutta tarkoittiko Kemppinen "Tuurin siteeraamalla" juuri sitä, että Tuuri siteerasi Haanpään sanoja. Haanpää ei ollut niitä miehiä, jotka uskottelivat päissään puhuvansa viisaita. Häntä harmitti oma ryyppäämisensä senkin vuoksi, että oli nuuka mies. Selvin päin Haanpää ei muuta puhunutkaan kuin järjen sanoja.

      Vesa

      Poista
    2. Isävainaani tapasi sanoa ryypiskelyreissujensa toverikeskusteluista että "puhuttiin vähän, mutta järkeviä".

      Poista
  5. "En irvistele edes Ernon hienoja termejä – firmat ”omistavat varahaston”. (Omistaminen on oudosti sanottu, ja vararahasto pienensi taseen näyttämää voittoa ja tarkoitti varoja, joita ei saanut jakaa omistajille."
    Epäilen kolumnistin nyt menneen Ernon termin tulkinnassaan - toiveensako mukaisesti? - 1960 - 2000 luvulla eläneiden kustantajien arvostelijoiden fölissä. Jotenkin minulla on tuntemus, näkemys, ja nyt minulla vanhana oivallus: Erno oli lahjakas, mutta hän näki vain "tämänpuoleisen". Ei lainkaan "taivasta".

    VastaaPoista
  6. J. Donner: "..paskanjauhantaa."

    Päivän anti materialisoitui.

    VastaaPoista
  7. Höpötystä sano mummo ku täytti veroilmotusta.

    Höpön pitän höpönä.
    Anna-Stina Kropsu

    VastaaPoista
  8. Tuurin merkittävin kulttuurillinen ansio saattaa olla hänen saagakäännöksensä. Ehkä sillä muullakin tuotannolla on jokin arvo.

    VastaaPoista
  9. Auktoriteeteista joihin professori Jukka Kemppinenkin lukeutuu halusi hän sitä tahi ei Erno lohkaisi: "Auktoriteeteille on oltava armoton. Heidät on imettävä tyhjiksi ja heitettävä pois. Heitä on vaihdettava kuin hevosia pitkällä matkalla. Emme matkusta hevosten vuoksi, meillä on joku päämäärä, jos on."

    Aika aina näyttää, minkä lajin auktoriteeteissa imettävää kauimmaksi riittää. Mm. Staliniakaan ei ole muumionkuivaksi vielä ryystäneet vaikka häneltä ei ole perittävissä mitään muuta kuin väkivalta ja sen toteuttamismenetelmien kirjo.

    VastaaPoista
  10. Vuoden -08 rupsaduksen ennustanut taloustietomies katsoi ajan olevan kypsä kertoa julkisesti että kuulkaapa, Marx oli oikeassa, kapitalismiin on sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. Kuukeloin aikani kuluksi capitalism will destroy itself.

    Jänskä juttu. Tienaakohan se hyvin luennoimalla? Luulis ettei ainakaan tartte kerätä tyhjiä ajatuksia ja lunastaa niiden pantteja. Vaikka mistä senkään voi varmasti tietää että uskaltaako sitä edes luulla että raha on vielä kahdenkymmenen vuoden päästä olevainen keksintö. Jospa käykin niin että suahhaan aivan järkevä väline siihen aikaiseksi. Ei sitä voi tietää.

    VastaaPoista
  11. "Ainakaan Marxin harjoittama työn käsitteen peräyttäminen lihastyöhön ei ole käyttökelpoinen, paitsi ehkä vankileirillä."

    Lukisit jo sen Pääoman. Luulisi eläkeläisukolla olevan aikaa. Vaikka onhan tämä olkiukko, tämä "Parta-Kalle", tietysti myös ihan hauska. Sellainen veijarimainen retorinen konstruktio.

    VastaaPoista
  12. Tuurin Ikitie on ihan kelpo kirja.
    Tuurin ja Saagojen lakoninen, toteava huumori taas sopivat hyvin yhteen.
    Erkki Reenpään muuten hilpeässä muistelussa Vaeltava lokikirja, käydään myös Piippolan hautausmaalla Haanpään kanssa. Sinne Haanpää sitten parin viikon päästä haudattiinkin, ei kiviröykkiön alle kotipihalle, kuten hän itse oli toivonut vähän aikaisemmin. Sankarihaudoilla Haanpää oli saanut oudon raivonpurkauksen, ehkä Kentän ja kasarmin kohtaloa muistellen. EG

    VastaaPoista
  13. Oikeen hellyyttävästi meinaten ruikuttas näes nin ei kukaan ei oo pyytäny ketään hautaansaatettavaksi prutsahdustarpeiden tuhontamontulla. Enpä vain usko. Muutama t. kaikkea kerroskakkua että sais paineet koestetuksi? Vla Bllaaamhhhh...

    Silleet rässit.

    Kun on kaiken maalimman irtopäiden kryotankkeja.

    Pysys pää kylmänä!

    Marx kärsi syyhystä, kylvyssä lilli kuin vaivaisen onni tikunnokassa. Entäs se sikareiden laatua koskenut valitus!

    Ei-ei, salladia ja porkkanoita, tohvumakkaroita, taikoi noita. .

    F
    enno
    vegaani Marx!

    Kaikki margariinipaketista siinneet, liittyykö teillä ego ja ai dii yhteen?

    Saisko miehen teotorantti olla hiki, viski ja paska?

    Kiverö kiekerö sano. Pelkkä kippurahännän höllööys kun kakit puttoo ku täit Äirrestä!

    Sen verran siinä. Nethän typistyskiellot mennee uusiksi kun koirat kulkee kierrellen asutusta ensimmäisenä sodan jälkeisenä talvena. Luppakorvaisuus karsiutuu.

    Lakia säätämmään tämän varalta, hus-siitä-mettään.

    Pyhän rannan hiljaisuuden kappeli.

    Oliko mitä päällimmäisiä.

    VastaaPoista
  14. En ole arxia pahemmin lukenut, mutta tuo ei tainnut olla Marxin käsitys. Vai minkäikäisestä Marxista puhut?

    VastaaPoista