Niin toinen kuin kukaan

Pyydän anteeksi että palaan asiaan.

Luen nyt uusien kirjojen lisäksi vanhoja, kuten puheena olleita Huovista ja Paasilinnaa. Tämä huone on kooltaan tavallinen, vajaat neljä kertaa neljä metriä, ja tavanomaisten lisäksi on kaksisataa kirjaa, joista osa on Varastokirjastosta, sata vuotta vanhoja. Niiden lukeminen jättää oudon tunteen ja aiheuttaa ajatuksia.

Ajatus on haukka. Yhdessä luonto-ohjelmassa asiaa selitettiin taas. Maailman nopein eläin. Syöksyssä melkein 400 km/h. Heti ajattelin tällaista kirjoittamista, ehkä etenkin runoja. Uhkarohkea, hurjapäinen syöksy, isku ja – huti.

Kirjoittajan ei tarvitse olla oikeassa. Väärät poliittiset kannat ja virheelliset odotukset ovat OK. Jos joku ihminen osuisi oikeisiin valintoihin, tämä ei olisi maailma eikä kysymyksessä olisi ihminen. Siis: Huovisen ja Paasilinnan perustellut, pätevät arviot asioiden menosta, ovat nyt usean vuosikymmenen jälkeen monin kohdin täysin vääriä, jopa kun ottaa huomioon Neuvostoliiton romahtamisen, jota juuri kukaan ei arvannut eikä osannut ottaa huomioon.

Turha sanoa, että jälkiviisaus on imelää. Tietääkseni muuta viisautta ei ole olemassa. Anteeksi, kollegat tulevaisuudentutkijat, mutta tiede yrittää selvittää menneisyyttä. Siitä huolimatta että jopa elektronin liikkeitä osataan nyt kuvata tosiaikaisesti ja siitä on annettu Nobelin palkinto, myös fysiikka tutkii menneisyyttä eli tapahtunutta, vaikka se menneisyys saattaa olla vasta attosekunnin päässä.

Yleisemmällä tasolla 1970-luvun oikeiston ja vasemmiston keskeiset analyysit muun muassa työstä ja pääomasta ovat menettäneet osan merkityksestään. Jo ennen tiedettiin, että pääoman käsite on vaikea sekä vasemmistolaisittain että oikeistolaisittain selitettynä. Nyt tiedetään, että myös työn käsite on etenkin arkikäytäntöön tuotuna ongelmallinen. Ainakaan Marxin harjoittama työn käsitteen peräyttäminen lihastyöhön ei ole käyttökelpoinen, paitsi ehkä vankileirillä.

Työ tarkoitti energian riistämistä torpparin käsivarsista ja selkälihaksista rahapösön lapionvarressa. Tällä hetkellä eli ydinenergian aikana mielenkiintoinen eikä teoriassa edes tavoittamaton energian lähde on esimerkiksi antimateria. Gramma sitä annihiloi ja vapauttaa törmätessään grammaan ainetta kahden atomipommin energian. Ja alkemia puolestaan on täydessä vauhdissa nanosfäärissä. Elektroneja myydään ja ostetaan ja tuloksena on vakaita tai epävakaita aineita, piankin myös biomolekyylejä.

Tästä kertovat vanhat kirjani, kun yritän ymmärtää tunturimaan luontoa. Se on jo selvä ja sai eilen taas vahvistuksen Tieteessä tapahtuu –lehden arvioinnissa (2/2015 s. 60 ss. – myös verkossa), että näillä sivuilla tuoreeltaan ylistämäni Timosen – Valkosen ”Sienten biologia” esittää käsityksen, joka poikkeaa edukseen paljon entisestä. Sellaiset ilmiöt kuin metsä, maannos ja suo aukeavat uusille suunnille, kun nyt tiedetään, että lapiollisessa rapaa on tuhat tai kymmenen tuhatta erilaista paljaalle silmälle erottumatonta, biosysteemille välttämätöntä sientä. Niiden salakähmäiset puuhat bakteerien ja levien kanssa ovat pökkelöpesijöitä verrattomasta tärkeämpi osa ”luontoa” eli siis elämää.

Itse olisin tosin taipuvainen suojelemaan sienten, soiden ja puiden lisäksi kiviäkin, mutta taidan olla poikkeava.

Huoviselle kylmä sota ja Paasilinnalle rahavallan röyhkeys, etenkin kirjan- ja lehdenkustantajien loputon rikastuminen työtätekevien kirjoittajien kustannuksella olivat kestoaiheita. Toinen kylmän sodan osapuoli kaatui ja toinen muuttui, sillä peilikuvia ne monessa mielessä olivat. Peilin kuvassa oikea käsi on vasen. Kustantajien kova rikastuminen ei tunnu olevan aikamme ongelmia. Yllättäen ongelma ei liioin ole kaiken kirjallisuuden viihteellistyminen eikä painavan kirjoituksen puute.

En irvistele edes Ernon hienoja termejä – firmat ”omistavat varahaston”. (Omistaminen on oudosti sanottu, ja vararahasto pienensi taseen näyttämää voittoa ja tarkoitti varoja, joita ei saanut jakaa omistajille.)

Ihailen hänen vielä hienompia termejään ja myös niihin sisältyviä ajatuksia. Nytkin on pian vaalit ja uusi ”kustantaja” Yle, jonka taloudellinen pohja on järjestetty erikseen, panostaa tosissaan vaaliohjelmiin. Taso onkin oikein hyvä, mutta valitettavasti vastaajat eli ehdokkaat ovat vanhoja, myös nuoret.

Tuurin siteeraama ilkikurinen vastaus kysymykseen heidän, Ernon ja hänen eli siis viisaiden miesten jonkin keskustelun lähemmästä sisällöstä on edelleen ajankohtainen ja tosi:

”Ei järjen sanaa.”