Konsulentti, konsultti ja konsuli

Se on aivan keskeinen kysymys, miten Suomi muuttui sadassa vuodessa Euroopan taloudellisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti takapajuisimmasta maasta eturivin valtioksi.

Itsenäistyminen 1917 ei ollut avain. Nousu oli alkanut 1870-luvulla. Kansakoulu, joka tosin yleistyi aluksi hyvin hitaasti, ja metsäteollisuus merkitsivät hyvin paljon. Metsäteollisuus tarkoitti tietysti myös raha-ansiota metsänomistajille ja pennosia hevosen omistajille ja jotain pientä myös hakkuumiehille.

Ainakaan suomen kielen turvin se ei tapahtunut. Suomen kielen edistäminen oli, kuten tunnettua, Venäjän keino jarrutella Ruotsin pelättyjä ylivaltapyrkimyksiä, ja siihen rakoon ruotsinkielinen, suomea heikonlaisesti osannut J.V. Snellman iski. Hän tukeutui korkeintaan hollitupatasoisesti suomenkieltä osanneiden sanansepittäjien Runebergin ja Topeliuksen apuun. Kirjalliset mallinsa ruotsiksi omaksunut, päivittäisessä elämässään lähes yksinomaan tuota kieltä käyttänyt Alex. Stenvall lainelautaili nerokkaasti eksoottisen kielemme harjanteella, mutta putosi ja hukkui. Toisesta todella suomenkielisestä runoilijasta, Lönnrotista, väitetään ettei hän lainkaan käsittänyt Kiven kieltä ja asemaa; tätä tulkintaa epäilen. Vitsi kertoo Lönnrotin vipanneen rahaakin ”räätälin poikana kraatarin pojalle”.

Suomen 1860-luvun paha nälänhätä oli lajiaan Euroopan viimeinen. Eräin paikoin kuoli ihmisistä neljännes tai jopa kolmannes. Ilmasto oli vinksallaan, mutta yleinen, ylpeästi ylläpidetty takapajuisuus vaikutti sekin vahvasti. Venäjä yritti avustaa. Henkiin jääneiden jälkeläisistä vikkelimmät muuttivat – useimmat väliaikaisesti – Pietarin seudulle. Heitä oli enemmän kuin olojen elvyttyä Amerikkaan muuttaneita. Pietari oli suotuisa paikka, käytännössä viisikielinen kaupunki. Ne kaksi ylimääräistä olivat vientikaupassa välttämätön englanti ja etenkin kuljetuksissa ja laivan varustamisessa tarpeellinen hollanti. Vielä Nabokov oli lapsesta kolmikielinen samoin kuin oli ollut Tolstoi.

Yllättäen tärkein vientituotteemme on siis ollut ihmiset, työvoima. Se ei tulisi ensimmäisenä mieleen näin pienessä maassa. Konsulteista saadusta hyödystä ei ole lähempää tietoa. Konsuleista mielenkiintoisin oli Eero Lampio, joka Muurmannilla koettujen uskomattomien seikkailujen jälkeen oli tuossa tehtävässä Petsamossa ja siirtyi sitten majatalonpitäjäksi kunnes hukkui Jäniskoskeen näyttäessään, miten taitavasti sen voin laskea. Sitä vastoin konsulenttien tehtäväpiiri oli laaja ja merkitys suuri. Tuota tehtävänimikettä käytettiin naisista, jotka opastivat karjan ja karjataloustuotteiden parissa työskenteleviä. Osa heistä oli opiskellut paikassa, jolla oli todella hieno nimi, juustonvalmistusharjoittelulaitos.