Vesi ei ole märkää

Selitystä odottaa, miksi niin monella meistä on todistuksessa huono numero kemiasta. Olen kuullut hätätapauksista. Joku ei pääse korkeakouluun tai karsimaan, kun koulutodistuksen keskiarvoa vetää alaspäin kirottu kuutonen kemmasta.

Viimeksi kuluneen vuoden tai kaksi olin harrastanut älyttömiä ongelmia. Ne ovat osoittautuneet älykkäiksi. Sellaisista on joukko aivan erinomaisia verkkopaikkoja ja muutama mukava kirja.

Mielikuvani kemiasta on sen suuntainen, että sekoitellaan nesteitä, jotka sitten muuttavat väriä, ja opettajan pöydän suunnasta pöllähtelee höyryä tai kaasua. Poikia kiinnostaa rikkivety, jonka haju on itse asiassa hyvin tuttu.

Tieteellisen urani kiinnostavin havainto on peräisin Orrenmaan matkustajakodin takaa Luumyllyltä. Nikkarinlakka jakautui tahmeaksi mönjäksi ja juomiseen kelpaavaksi alkoholiksi, kun pulloon oli pantu suolaa ja sitä oli ravisteltu aikansa, mielellään mölisten samalla jotain sopivaa hengellistä laulua. Muistan kemistin nimenkin. Taisi olla Sauli, tämä kiinnostava henkilö, joka honotti puhuessaan.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin tiedän että pullon ravistelu on energian lisäämistä nesteeseen ja että ruokasuola, natriumkloridi, oli katalyytti.

Taannoin puheena oli kysymys, onko näkemämme maailma käytännöllisesti katsoen tyhjä. Vastaus oli että kyllä on. Ilma on molekyylejä ja ilman koostumus kuului siihen kemian kurssiin, typpeä, happea ja vähän muuta. Ja molekyylien väliin ja etenkin niiden sisään jää hurjasti tyhjää tilaa.

Tiede ei ole alaani; tarkoitan luonnontieteitä. Asioiden selittäminen on. Luulen että yhteiskuntatieteiden opettaminen on erikoisen työlästä. Lainoppi on sanojen selittämistä sanoilla. Osa tästä alasta, esimerkiksi se kysymys, millä ehdoin vaikkapa asunnon kauppa voidaan purkaa ja miten on maksettava vahingonkorvausta, on selvästi tärkeää, arkista asiaa mutta valitettavasti vaikeampaa kuin käyttöohjeet. Ainakaan itse en ole keksinyt parempaa keinoa kuin opettaa itsepäisesti ja yksitoikkoisesti sanoja eli käsitteitä ja niiden merkityksiä ja keskinäisiä suhteita. Vaikeissa asioissa luulen tehneeni samoin kuin muutkin alani professorit eli petkuttanut. Vaikea käsite on esimerkiksi ”tahallisuus”. Uskottelin että se on opittavissa siinä kuin muutkin termit ja jätin mainitsematta, että luennoilla oppii vain perinteen eli ne määrittelyt, jotka kelpaavat tuomioistuimissa. Se olisi sitten oikeusteoriaa, jos kerrottaisiin, että kaikissa tämän käsitteen kuvauksissa on omat, joskus kohtalokkaat puutteensa.

Luonnontiede, tässä esimerkkinä fysiikka ja kemia, tuntuvat verrattomasti helpommilta, koska käsiteltävänä ovat kovat tosiasiat ja keskeinen menetelmä on koe, jonka on oltava toistettavissa.

Tuossa on perinteisen koulukurssin heikkous. Opetetaan se tarpeellinen osa, joka uppoaa helposti päähän tai toisin sanoen vaatii vain ahkeruutta. Vaikeat asiat mainitaan ohimennen tai sivuutetaan vaieten. Ristikkäisiä ilmiöitä ei käsitellä, koska tieteenfilosofia ja tieteenhistoria eivät kuulu kurssiin.

Otsikon lapsen kysymys ei ole lapsellinen. Vesi ei ole märkää. Se tuntuu märältä. Ilmiö on samalla tavalla aivojen synnyttämä ja aika pitkälle oppimisen varainen kuin näkö ja kuulo.

Vesi koostuu hyvin pienistä kiinteistä kappaleista, jotka eivät nekään ole todellisuudessa kiinteitä, ja sähkömagneettisista kentistä. Tavanomaisen kielenkäytön sääntöjen mukaan hiukkaset (elektronit ja ytimet) ja niihin vaikuttavat voimat eivät mitenkään voi olla märkiä tai kuivia eivätkä liioin jonkin värisiä tai värittömiä.

Vesi tuntuu märältä mutta juokseva öljy ei tunnu, siis esimerkiksi nestemäinen käsisaippua. Silti molemmat ovat nesteitä eli termi ”neste” on mutkikas. Elohopean nestemäisyyttä huoneenlämmössä ei pidä kokeilla.

Hiukan parempi perehtyminen alaan tuo näkyviin ihastuttavan, pyörryttävän pienmaailman, jossa ”esineiden” muoto on käsittämättömän tärkeä. Katalyytit, etenkin entsyymit, kirjaimellisesti mahtuvat toiseen molekyyliin täsmälleen samalla tavalla kuin avain Abloy-lukkoon. Oikeastaan mekanismi on vielä paljon hienompi, koska ne aukot (huokoset), joihin molekyylin on mahduttava, muuttuvat muodoltaan reaktion aikana. Luonto itse on siis keksinyt ”kumisen avaimen”. Sekä avain että lukko muuttuvat. Vieras eli väärän mallinen molekyyli ei mahdu.

Tällaisiakin tohtii kirjoitella, kun muutkin kerran. Tekniikan Maailma on satsannut tieteen havainnollistamiseen. Uudessa numerossa on aivan uutta tietoa mikrobeista ja aineenvaihdunnasta. Minulle oli uutta, että eräät hermostolliset ja mielialan häiriöt näyttävät suorastaan johtuvan suoliston virhetoiminnoista eli esimerkiksi väärästä bakteerifaunasta. Kiinnostavaa. (Kuvassa entsyymi – Wikipedia.)