Poliittinen tyhmyys

Tätä teidän ei tee mieli lukea, vaikka aiotte puhua asiasta läpiä päähänne ennen kuin kukko on kolmasti kiekunut ja kahvi kiehunut.

Poliitikot osoittavat tänään puheillaan huono perustuslain ymmärtämistä. Eilen kohdatut kuntauudistuksen ongelmat koskevat päätöksentekoa. Ongelma on sama kuin yhtiökokouksessa. Riittääkö enemmistöpäätös vai tarvitaanko määräenemmistö, kuten 2/3? ”Kunnallinen itsehallinto” tarkoittaa lähinnä, että se päättää, joka maksaa. Perustuslakiin kuuluvat ihmisoikeudet. Sellaisista ei ole tässä kysymys. Perustuslakiasioissa olemme toistaiseksi aika huonoja.

Omasta puolestani ja itse kohdaltani kuitenkin varoitan: etenkin liittovaltioissa (USA, EU) perustuslakikysymyksistä tahtoo tulla byrokratiaa ja kustannuksia suuresti lisäävä ihmetiede. Kun Kaliforniassa opettajien ruokalan pöytään tuli perustuslakiproffa, muut yrittivät vaihtaa paikkaa.

Meillä vanhimmat professorit, kuten Tuorin Kalle, ovat taistellen saavuttaneet asemansa ja ovat käsitykseni mukaan järjestään tolkun miehiä ja naisia. Toivon hurskaasti, että perässä tuleva sukupolvi ei koostuisi kikkailijoista.

Jokainen tuomioistuinjuristi on tyytyväinen Ulvilan murhajutun ratkaisuun. Jotkut meistä muistavat – minä – ja jotkut ovat kuulleet isiltään, jotka ovat kuulleet luennolla, että syyllisyyskysymyksiä törkeissä rikosasioissa ei ratkaista lehdestä luetun perusteella Teboilin baarissa huoltoasemalla huutamalla määkyvällä äänellä.

Juuri tämä asia erottaa meidät diktatuuri- ja väkivaltajärjestelmistä.

Oikeudenmukaisuuden harrastajat unohtavat melkein aina, että oikeudenmukaisuus on kallista. Se käy kukkarolle. Ajatelkaa – miten verrattoman paljon veronmaksajat säästäisivät, jos joku ampuisi rikoksesta epäillyn rikospaikalle, ja varmuuden vuoksi pari poliisia päälle. Miten merkittävä budjettietu olisi saavutettavissa niin yksinkertaisesti, että poliisit ja heitä avustavat vapaaehtoiset saisivat lopettaa rattijuopot ja sellaisiksi luullut niskalaukauksella maantienojaan.

Tämäkään ei ole kannanotto murhajutun ratkaisuun. Tämäkin on kannanotto, että näin on toimittava. Olen kuullut kymmeniä kertoja tuomarin suusta repliikin: selvästi tuo on syyllinen, mutta kun näyttö ei riitä. Joskus tuo tuomarin suu on ollut oma suuni.

Lehtien ja etenkin kirjojen oikeudenmukaisuuspaatoksessa on sama vika. ”Syyllistä on rangaistava.” Totta. Tämä on tavoite, eikä se toteudu aina. Tavallisen syy rankaisematta jäämiseen on ”syyllisen” kuolema. Etenkin perheväkivallassa ampuja surmaa usein itsensä.

Rankaisemisen peruste ja perustelu ovat pysyvästi epäselviä. ”Koska on rikottu” ja ”ettei enää rikottaisi” ovat vaikuttaneet rinnan tuhat tai viisi tuhatta vuotta. Joskus tavoitteet vaihtuvat. Varoituksella päästetään se, joka olisi ensimmäisestä rikoksesta naulattava pää alaspäin ladon oveen. Lukkojen taakse joutuu se, joka jo otti opikseen.

Missä viipyvät biologiset rangaistukset? Miksi joudumme yhä odottamaan pyövelilääkäreiden ammattikuntaa?

Törkeä pahoinpitely – toisen silmähermon vaurioittaminen; toisella kerralla toinenkin silmä. Lievä pahoinpitely – toisen polvilumpion poistaminen. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäminen – esimerkiksi trigeminus-kasvohermon vaurioittaminen. Väkisinmakaaminen – virtsanpidätyskyvyn vieminen.

Lääketiede etenee odottamattoman nopeasti. Keihäänkärki ei ole niinkään tekniikka vaan biologinen perustutkimus. Hyvän olon hysterian vallattua osan rikkaimpien maiden kansalaisista taitavien terapeuttien määrä kasvaa jatkuvasti. Miten kauan näppärältä fysioterapeutilta menisi naksauttaa paljain käsin kiinni saadun terroristin välilevy paikaltaan?

Moni myöntää, että rankaisemisen tarkoituksena on muun ohella kärsimyksen aiheuttaminen rangaistavalle. Järkeistämisessä ei ole edistytty. Ruumiillisten ja, kiitos kovien huumeiden, henkisten kärsimysten aiheuttaminen on nykyisin täysin hallinnassa. Kiinteistöt, kuten nyt esimerkiksi vankilat, tulevat kovin kalliiksi, eikä kukaan edes kysy, minkä verran esimerkiksi remonttiin menevässä talossa majailevien 200 kansanedustajien työtä jouduttaisi kokoontuminen vaikkapa entisen kuritushuoneen tiloissa, kernaasti höyläämättömästä laudasta kootuilla penkeillä. Vaikka ei heitä tässä tarvitse rangaista.

Siltä varalta, ettei joku sitä ymmärtäisi, edellä esitettyä ei ole kirjoitettu kansalaisaloitteeksi eikä oikeastaan muutenkaan aloitteeksi. On muuten vain hauskaa sekoittaa yhteen asiaa ja asiattomuutta.