Provokaatio

Otsikko tarkoittaa eilistä. Islamin nimissä toimivien ja kristillisten kirkkojen piirissä ammuskelevien tuhotöiden vertaaminen oli koukku ilman syöttiä. Mielestäni sellaisessa vertaamisessa ei ole järkeä.

Vertauksen esittämisen peruste on itsetyytyväisyyden torjuminen. Viimeksi luin (kirjasta ”1946”) yhteenvetoa puolalaisten ja unkarilaisten toiminnasta saksalaisia siviilejä kohtaan sodan päätyttyä. Samoja joukkoteloituksia ja raiskauksia, jotka liitetään aiheellisesti neuvostoarmeijaan.

Radikaalin islamin ja Putinin Venäjän mainitseminen samassa kirjoituksessa johtuu selvästä syystä. Esimerkiksi Tanskassa ei liiku venäläisiä asemiehiä. Ampujat liittyvät niin sanottuihin terroristijärjestöihin. Hyvin pian, muutamassa vuodessa, terroristijärjestöt harjoittavat Putinin keinoja eli myös informaatiosotaa.

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin tämän päivän viralliset suomalaiset tiedotukset. Venäjän valtion poliittinen johto levittää järjestelmällisesti väärää tietoa muun muassa Suomeen. Edistääkseen omia poliittisia päämääriään – itse sanoisin koko Ukrainan valloittamista – Putinin miehet hyökkäilevät myös Suomea vastaan.

Keskeinen keino on aiheuttaa sekaannuksia. Tänään keskiviikkona Putin nimittää televisiopuheessaan Itä-Ukrainassa taistelevia ”Naton joukoiksi”. Venäjä on huolissaan Naton Yhdysvaltojen tukemasta hyökkäyksestä Ukrainaan. Meillä asia nähdään juuri päinvastoin. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan eikä siellä ole Naton joukkoja.

Hauskan sanonnan mukaan ”kauppiaallinen kehuminen” ei ole Suomessakaan vilpillistä kilpailua eikä minkään muunkaan lain mukaan rangaistavaa. Valtionjohdon harjoittama ”kauppiaallinen kehuminen” on O.K. Suomessakin valheiden levittäminen elinkeinotoiminnassa on kiellettyä. S-ketjun edustaja ei saa väittää tiedotusvälineissä, että K-ketjun myymälöissä myydään päntiönään vanhentuneita elintarvikkeita. Tai: jos tällaista väitetään, väite on osoitettava todeksi.

Nyt on herättävä käsittämään, että myös poliittisiin valheisiin on reagoitava. Kun venäläinen virkamies väittää, että Suomessa syrjitään venäläisiä lapsia tai ylimalkaan otetaan aiheettomasti lapsia huostaan, tästä on aina älähdettävä heti.

Ongelma on sekin, että Helsinkiin ei haluta valtion kustantamaa trollitehdasta. Häviämme senkin sodan, jos lähdemme taistelemaan Venäjän väärien tietojen levittämistä vastaan. Valtiolta palkkansa saavat tekevät minkä ehtivät. Sekin oli eilen turhan yleistävä väite, etteivät terroristit ole vielä keksineet kybersotaa. Kyllä sitä käydään YouTuben teloitusvideoilla.

On aika kiusallista käsittää nyt puolustavansa niitä arvoja, joita vastaan on tapellut koko ikänsä, kuten kotia, uskontoa ja isänmaata.

Ennen tällainen tarkoitti pelkästään vanhuudenhöperyyttä. Toisaalta se katosi se maailma, jossa minullekin yritettiin hyvin painokkaasti opettaa, että muun muassa kaikki runous on roskaa, etenkin tämä saarikoskien ja muiden huijaus, ja taulut, jotka eivät edes esitä latoja lehmiä, ja musiikiksi väitetty meteli.

”Me olemme kaikki sotilaiden lapsia”. Te ette ehkä ole. Minä olen. Sotilaiden lapsilla on huono omatunto. Epäilen että minulle tietty käännekohta oli William L. Shirerin ”Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho” (1962). Kun olin Poika Tuomisen kirjojen (etenkin ”Kremlin kellot”) ansiosta selvillä erään ystävälliseksi itseään väittäneet valtion todellisista kasvoista, tarkempi tieto Saksan kolmannesta valtakunnasta aiheutti oivalluksen, että myös hyvin sivistyneissä teollisuusmaissa voi tapahtua aivan hirveitä. Samana vuonna olin kesän Saksassa ja käsitin itse, että saksalaiset eivät halunneet tietää lähimenneisyydestään mitään. Eräät kysyivät, mitä saksalaisista muualla ajatellaan, ja toivoivat, että heille valehdeltaisiin kohteliaasti.

Täten siis tehdään tiettäväksi, että tämä blogi yrittää omalta osaltaan pitää yllä yleistä keskustelua yhteisistä asioista. Kukaan ei ole sellaiseen kehottanut, mutta kun lukijoita on näin paljon ja kommentit noin hyviä, tämä toiminta tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin moni kuukausipalkasta tekemäni asia.

Shirerin ja Poika Tuomisen kirjat muuten ovat edelleen hämmästyttävän totuuspitoisia ja silminnäkijän kuvauksia molemmat, siitä aiheutuvine etuineen ja vikoineen.