Tykit ja teräs

Mitä historiassa ei tapahtunut? Helsinkiä ei ammuttu tuusan nuuskaksi huhtikuussa 1918? Saksalaiset lähestyivät kaupunkia Turun rautatietä myöten. Venäläiset olivat viivytelleet Viaporin eli myöhemmän Suomenlinnan riisumista, ja kaupungin satamissa oli sotalaivoja vaikka kuinka. Eräällä laivalla poistui kansanvaltaiskunta ilmoituksen mukaan tutkimaan Pietarissa taistelun jatkamisen mahdollisuuksia, joita sitten ei ollut.

Konepajateollisuuden suora osuus maan historiaan ei ole kirjoissa eikä kansissa, paitsi ehkä sotakorvauksia selostettaessa.

Kone ja Silta Oy:n Allan Staffans (1880 -1946) oli maan etevimpiä insinöörejä ja yrittäjiä. Toimialan oli Venäjän sotateollisuus, myöhemmin telakat. Firman kyljestä muuten versoi nykyinen Kone Oyj.

Staffans keräsi työnjohtajiaan ja ammattimiehiä ja toteutti uskomattoman urakan. Erilaisin verukkein hän kulki maaliskuusta 1918 Helsingin edustan eli merilinnoituksen saarilla hyvin sekavassa tilassa olevan Venäjän laivaston ja erittäin arvaamattoman Helsingin punakaartin seassa ja teki toimintakelvottomiksi käytännössä kaikki linnoitusten tykit, ainakin 54 putkea. Osa niistä oli aikakauden suurimpia yli 200- ja 300-millisiä. Osassa oli koko ympyrän kääntyvä lavetti eli ne oli tarkoitettu tulittamaan myös kaupunkia. Ammuksia oli runsaasti.

Suurimpien tykkien lukko sulkukoneistoineen painoi 250 kiloa. Koko maassa ei ollut monta miestä, jotka olisivat sekä osanneet että jaksaneet käsitellä sellaisia järkäleitä.

Osa lukoista purettiin ja pakattiin järjestelmällisesti sikin sokin pakkilaatikkoihin. Kaikkein tärkeimmät pikkuosat vietiin mukana maihin ja pantiin piiloon. Punaisille valkeni vasta muutamia päiviä ennen lopullista tuhoa, ettei tykeillä voinut ampua. Silloin saksalaiset sotalaivat lähestyivät jo Kruunuvuorenselkää ja alkoivat ampua Kauppatorin seutua rikki. Päävartion rakennuksesta lentelivät tiilet. Nykyisen Korkeimman oikeuden talon ullakolta surmattiin kiväärimiehet lahdelta käsin sota-aluksen konekivääritulella.

Syy ei ole tiedossa, mutta selostuksissa ja mielikuvissa saksalaiset liikkuvat vain kaduilla ja kiskovat kuularuiskuja mukanaan. Staffansin miehet siirsivät omin neuvoin jopa toimintakykyisiä tykkiveneitä Sörnäisistä Eteläsatamaan ja saivat apua vielä hengissä olevilta venäläisiltä upseereilta. Itämeren laivaston matruusit olivat työntäneet jo aikaisemmin osan upseereista avantoon Katajanokan rannassa. Katajanokan yleisilmeestähän näkee edelleen, että se on rakennettu parempien venäläisten upseerien asuinalueeksi ja seassa on muutamia suomalaisen sivistysporvariston taloja.

Suomenlinnan kohtalo jatkui hyvin kolkkona. Sinne alettiin välittömästi koota vangiksi otettuja punaisia, ja se tarina on hyvin tiedossa.

Nyrki Tapiovaaran elokuva ”Varastettu kuolema” perustuu Runar Schildtin novelliin ja on siirretty vuodesta 1918 runsaat kymmenen vuotta taaksepäin suurlakon tapahtumiin. Kysymys on kuitenkin aktivistien toiminnasta. Kertomuksia Viaporin sabotaasista ilmestyi jo 1920 (O.V. Itkonen, Sankareita, sotavankeja seikkailijoita – Pohjolan Gibraltarin valloittajat). Miksi tämä kaikki kuvitellut seikkailukirjat ylittävä tapahtumasarja on käytännössä unohdettu, sitä en tiedä.

Kaikki tietävät Helsingin ympäristön patterityöt. Kaivantoja ja bunkkereita on edelleen esillä vähän joka puolella; isoisäni oli valamassa betonia Puotilassa ja Pukinmäessä. Mutta maalinnoituksessa oli siis myös tykit. Sitten tuli vallankumous ja Brest-Litovskin rauha Venäjän ja Saksan kesken.

Ennen sanottiin, että Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden. Väite ei ole väärä, koska Svinhufvud ja kumppanit jonottivat Venäjällä itsenäisyyden tunnustusta vuodenvaihteessa 1917-1918, kun oli käynyt ilmi, että länsivallat pitivät sitä välttämättömänä. Oikeistolaisesti ajattelevat tapasivat sanoa, ettei Lenin tarkoittanut itsenäisyydellä riippumattomuutta bolshevikkipuolueesta. Kaikkien kirjojen mukaan venäläisten apu punaisille jäi hyvin pieneksi.

Miksi kukaan ei sano suoraan, että Lenin aiheutti Suomen punakapinan? Osa vasemmistostamme tiesi jo tammikuun lopulla 1918, että aseellinen kapina on kohtalokas virhe. Leninin todelliset ja väitetyt sanantuojat yllyttivät kapinaan.

Kehissä olleet, etenkin Stalin, saivat opetuksen ja painoivat sen mieleensä. Saksa marssii Salpausselkää pitkin ja sen Pietarin kaupungille aiheuttama uhka on vakava. Kuten tunnettua, ajatus oli vahvasti esillä Talvisodaksi nimitetyn selkkauksen yhteydessä, ja merilinnoitus vielä Porkkalan vuokra-alueen muodossa 1944. Historia toistaa itseään, mokoma.

Mutta Staffansille pitäisi pystyttää patsas.