23. helmikuuta 2015

Nuotinkääntäjä



Lupasin jatkaa pianistin nuotinkääntäjän uraani. Se keskeytyi koulua kädessäni 1958, vaikka menestyi tässä ammatissa hyvin. Tehtävä on istua pianistin vieressä ja kääntää plaria. Siihen tarvitaan kohtalainen nuotinlukutaito tai sen puuttuessa päättäväinen pianisti, joka osoittaa pienellä nyökkäyksellä, milloin sivua käännetään.

Tätä ihmettä ei näe konserteissa, koska tapana on, että pianistit soittavat ulkoa, ilman nuotteja. Olen kuunnellut koko ikäni vertahyytäviä tarinoita unohtamisista. Itse S. Richter kuului kerran Helsingissä unohtaneen, miten esitettävänä oleva kappale menee, mutta ei sitä ollut huomannut kuin 52 ihmistä. Yleensä juuri Richter ei unohtanut koskaan ja Cortot unohteli aina.

Kun siihen tarjoutui tilaisuus, meillä on pieni kotikonsertti. Kuulemaan mahtuu tietenkin väkeä vain vähän. Kaksi hyvää ammattilaista esittää Schubertin Winterreisen kokonaisuudessaan. Pianonvirittäjä on jo tulossa.

Tässäkin asiassa Schubertin helppous ja koruttomuus on harhaluulo. Aukeaman alalaidassa on hälyttävän paljon murtosointukulkuja, ja se tarkoittaa virassa, johon minut määrättiin, nopeaa toimintaa. ”Gefrorne Tränen” on esimerkki.

Niille jotka nyt luulevat, että ei kiinnosta: olette väärässä. Tavallinen rokin ystävä ei tajua, millaiset kiksit livenä esitetty lied (laulu + piano) antaa. Se että tuon mahtavan mielihyvän saavuttaminen vaatii vähän työtä, ei ole paha asia, vaan hyvä asia.

Tiedän hyvin ja olen itse kokenut saman kyllin monta kertaa; erittäin hienon tunteen saa hiihtämällä tai juoksemalla kaksi tai kolme tuntia todella räkä poskella ja aina välillä hämärän rajamailla. Se tunne tulee noin puolen tunnin kuluttua lopettamisesta ja se tulee, vaikka ei olisi yhtään hyväntahtoista henkilöä kehumassa suoritusta.

Koska olin oppikoulun aloittaessani liian hintelä ja lisäksi jokseenkin sairas, lääkäri määräsi joka päivä uinnin tietylle, meidän molempien tuntuvalle Evijärven karille ja takaisin. Sairaudet vaivasivat sydäntä ja olivat reumaattisia, ja oli siinä muutakin. Uin aamuisin, ja oli se vastenmielistä, etenkin kolealla säällä. Kuukauden kuluttua huomasin, ettei minun tarvinnut laskea levähtääkseni sitä peltistä ämpäriä välillä maahan vajaan kilometrin matkalla kaivolta. Se oli kumma tunne. Urheilijaa minusta ei tullut.

Ilman lääkärin määräystä ja tuon aikakauden oppia, joka esti edes epäilemästä kenenkään käskyjen järkevyyttä, en tietenkään olisi edes ajatellut tuollaista. Toisaalta juuri tämä lääkäri oli hyvin pätevä. Häneltä opin vähän myöhemmin polttamaan tupakkaa.

Kun moni tietenkin ihmettelee, miksi Martti Talvelasta kohkattiin, vaikkei hän kaikin ajoin pysynyt edes äänessä, ei edes sävellajissa, kuunnelkoon hänen ja Gothonin Winterreise-levytyksen. Kun teos on tuollainen – vivahteiden vivahteita ja tietenkin koko ihmiselämä ja Euroopan historia laulusarjana esitettynä, on siinä esittäjillä kattaus. Ja Talvelan äänen kauneus, sointi, on tässä vaniljaa.

Liikkuessani eilen luvallisilla asioilla kaupungilla muistin mennä kirjakauppaan ostoksille. Joku sellainen Juha Hurme tulee vastaan milloin missäkin yhteydessä. Olin luullut, että hän on teatterialalla, ja teatterissa en yleensä käy, koska siellä takapuoli puutuu, usein aivotkin.

Sitten kävi ilmi, että tämä ”Nyljettyjä ajatuksia” on kaikilla mahdollisilla palkittavien listoilla.

Luin kirjaa jonkin aikaa kaupassa ja ostin. Paluumatkalla poikkesin kahdesti huoltoasemalle lukemaan lisää.

Sellaista ei tapahdu nykyisin kovin usein. Mutta mitään näin hyvää en ole lukenut, suomeksi. (Tarkoitan siis uutuuskirjoja.)

Ilmaisen ihastukseni siitä, että tuo henkilö on ratkaissut ongelman, joka osoittautui monille, esimerkiksi Hirnille, Donnerille ja Paasilinnalle ylivoimaiseksi: miten yhdistää rytmisesti (sinfonisesti) essee ja novelli eli tietoperäinen ja kuviteltu aineisto sekä mahdollisesti mausteena pieni määrä hihasta vedettyä hölynpölyä.

Raportoin. Kirja on paksu. Äsken kävi hakemassa kirjastosta Hurmeen muut teokset. Voi yhden kerran!



28 kommenttia:

  1. Ammatista on tehty komea ranskalainen elokuva.

    VastaaPoista
  2. Olin aivan hämmästynyt Talvela kyvyistä tämän radio -ohjelman kahdessa ensimmäisessä kappaleessa (Schumannia).

    http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2542916

    VastaaPoista
  3. Miksihän tuo laulusarja on niin suosittu kahden muun rinnalla? En ole niistä löytänyt selittäviä vikoja.

    VastaaPoista
  4. Nyt veli todistaa ihanasti Hurmeeseen liittyen. Minulla on ajatusten nyljentä jo kohta puolivälissä menossa ja kädet ovat aika rakoilla...

    VastaaPoista
  5. Oikein, Kemppi!
    Se on "Paimjom poikki" tämä Hurmeen Juha. Sieltä Veikkarin periltä. Tämä "nyljetyt" on viimeisin ja mielestäni toistaiseksi paras. Kun luet "Hullun" ja "Volvo Amatzonin" saatat havaita, että "konsti hieman näkyy", kuten pappa-Salmelainen saattoi sanoa teatteritouhuissa aikoinaan. Vaan kaikki kunnia fyysiselle, älykkäälle ja ahkeralle monialataiteilijalle. Harva meistä on... soutanut Kustavista Kemiin!
    riuskin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  6. Ennenku musta oli pakko tulla mä mulla oli aina koko ajan korvatulehdus. Isoisä sai inspiksen ! Otti mut syliin takaa mahasta ja istu keinutuoliin, näytti kuinka letkuvarsipiippua täytetään, sytytti ja puhalsi savua korviin. Se toimi !

    I. H.

    VastaaPoista
  7. Tunnen monia advokaatteja, jotka olisivat saaneet aikaan jotain konkreettista nuotinkääntäjinä kuin "konserttimestareina".

    VastaaPoista
  8. Kauhavalla oli kerran yksi karjalainen, joka tykkäsi praatata pohojalaasella parrella. Hän oli oikein kirjurina
    käräjilläkin. Hän epääli, että yksi mööbeliporvari oli teheny suuren rikoksen Suupohojan pitäjehillä. Mutta kun ei ollu suurta varmaa mistään! Sitten tämä Pullero näki tähären meleko parahin Untamalan päällä. Unessa Pullero näki, jotta pitää lähteä oikeen ulokomaalle kattomahan mitä mööpeliporvari siellä teköö....
    jatkuu seuraavas bloogis

    VastaaPoista
  9. Jotkoa seuraa mööpeliporvarin kauhiasta rikoksesta, kun suuri kotrolleeri on tutkaillut värkkäystäni. Pullero velootti palijon, kun kotona on "näläkääsiä kersoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainekiriootuksen ohojehet

      Aine alakaa suoraan asiasta.

      Ei mitään alkulirutuksia.

      Eikä mitään loppusätkähdyksiä.


      Ilmari Turja, Se kuusi ja se kivi

      Poista
  10. olen aivosolujani myöten samaa mieltä Hurmeen kirjoittamista vaikken vielä ihan kaikkia ole käsiini saanut. Hurme on meidän ikioma Shakespeare.

    Vanhat kirjat, ne vasta kiinnostavia ovat; mitä vanhempia sen parempi. Niitä haen tutkallani divareista ja kirppareilta. Roskakirjat eivät kelpaa mutta monet muut menevät. Mahtavia aarteita!

    puolestani en voi liikaa korostaa liikunnan tärkeyttä. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tärkeämpää. Valtava energia virtaa siitä. Jokainen nuorikin pitäisi opettaa rakastamaan liikuntaa koska siitä saatava energia kattaa elämän kuoppia ja suojaa kolhuilta. Voi niitä jotka vaan sohvalla makaavat ikänsä, ja kärsivät ja kärsivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikutusta, mikäs jottei sitä lääkärikin vois määrätä. Se on tehty ihmiselukka käydä köpöttelemään loppuun saakka vaan jos voimia on enää jalkojen heilutteluun sängyn laidalla niin voisiko kokeilla sen sängyn herkellistä poisottoa niin heräisi ja huomaisi että ei sekään tapa ole kovin vanha, nukkumustyylinä?

      Monta miestä, monta mieltä.
      Nömät yhdet vaan että parempi tuuletus vanhainkoteihin. Saisivat olla yksinensä näine julmine kiireineen. Velottasivat tuplasti niin pääsisivät nopeammin ite samaan jamaan, mun ei sellanen hoppu oo eikä sitä soppaa kaveritkaan sorki. Mitä se on että muutamalle miljoonat ja voitto kotiutettaan ulkomaille? Eikä nämät kuule miten typerältä se kuuluu, ite? Myisivät kaiken ja vaihtasuvat planeettaa?

      Poista
  11. On valitettavaa, että kirjailijan pitää olla ensin palkittu ennen kuin lukijat kiinnostuvat hänen kirjoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on parikin oikeaa sankaria noin kavereina ja semmosta ja mikäs siinä on että ne ei kirjota kirjoja? Oisko se sitten siinä että mö oon semmosta haamukaveria...

      Poista
  12. Ei yhden kerran! Yhen kerran!

    Hurmetta sopii suositella itse kullekin vilpittömästi. Oman kappaleeni Hurmeen Hullusta tulin hankkineeksi Harjutorin laidalla sijaitsevasta loistoluokan kirjadivarista. Kirjaa kysyessäni paikan isäntä Elmeri alkoi kakoa vaivaantuneena. Selitti, että kyllä hänellä tätäkin uutuuskirjaa yksi kappale on, mutta oli ajatellut pitää sen itsellään muistona. Hurmeen kirja nimittäin alkaa siten, että Hurme astelee kyseiseen Harjutorin kirjadivariin, ostaa sieltä kirjoja, mm. Wecksellin Daniel Hjortin, ja sitä lukiessaan tulee hulluksi. Sain kuitenkin ylipuhuttua Elmerin lupaamalla, että jos itse tulen hulluksi Hurmeen kirjaa lukemalla, lupaan kirjoittaa siitä romaanin. Tai runon. Tai vähintäänkin useampirivisen FB-päivityksen. Olimme yhtä mieltä, että jos hulluksi pitää tulla, niin mieluiten juuri kirjoja lukemalla.

    VastaaPoista
  13. Olen kuullut läsnäolleelta tästä Richterin konsertista , että kesken kaiken Bachia soittaessa tuli muistikatko. Richter nousi ylös, käveli lavalta, tuli nuottien kanssa takaisin, pläräsi nopeasti ko. kohdan
    nuoteista, löi nuotit kiinni ja flyygelin päälle ja aloitti alusta. Muisti on oikukas värkki.

    VastaaPoista
  14. Richterin ehkä huomiotaherättävin muistivirhe sattui Musorgskin "Näyttelykuvien" johdannossa, kuuluisassa live-taltioinnissa Sofiasta vuodelta 1958. Sen voi kuulla kohdassa 0:25. Samana vuonna tehdyssä studiolevytyksessä, jonka Melodija julkaisi äänilevyllä, virhettä ei luonnollisesti ole.

    VastaaPoista
  15. Helsinki-konsertin tapauksen olen myös kuullut noin. Richter soitti uransa aikana monta oikeaa säveltä ja niistä saa olla kiitollinen. Soittamisessa on tietysti monenlaista jännitettä - mieleenpainuva oli Shostakovitsin tulkinnat omista Preludeista ja fuugistaan (Revelation merkillä julkaistu). Säveltäjä-pianisti on saanut niihin paikoitellen aivan sietämättömän piinallisen jännityksen. Erittäin hienoa pianismia.

    VastaaPoista
  16. Hurmeen Nyljettyjen ajatusten lukeminen viime kesänä teki minut onnelliseksi! Mikään muu viime vuoden kirja ei hurmannut samalla tavalla. Tuli tunne, että tätä haluaa lukea uudelleen, ja kirjamessuilta ostinkin sen itselleni, vaikka nykyisin luen yleensä kirjaston kirjoja, omat hyllyt kun pursuilevat. Lisäksi sain esittää kiitokseni tekijälle, fanin lailla, ja Tristram Shandystä vähän keskustelimme, Hurme kun oli maininnut sen jossain yhteydessä ja minulta se oli jäänyt vuosikymmeniä sitten kesken kirjastosta lukien. Hänen ansiostaan ostin nyt senkin jostain messuantikvariaatista.
    Aikaisemmin olin lukenut Hullun, anteliaalla heittäytymisellä kirjoitettu sekin, ja syksyllä sitten vielä ehdin "itkeä ja nauraa" Kansallisen Europaeus-näytöksessä, kuten Suna Vuori oli suositellut. Ja jo vuosikausia olin nautiskellut Juha Hurmeen erinomaisesta radioäänestä, diktiosta, kirjallisesta asiantuntevuudesta, naulan kantaan ymmärtämisestä ja innostuksesta. Seuraavan kerran häntä kuulee 7.3. Radio Yle 1:n Lukupiirissä Haanpään tiimoilta.
    Olinkin jo ihmetellyt, miksei häntä huomioida ja ylistetä enemmän, mutta nythän virallistakin tunnustusta on alkanut tulla, sekin suuri teatteripalkinto viime vuonna. Itse kehun häntä ystävilleni aina, kun kehtaan. Hienoa, että "kaikkien alojen asiantuntija" Kemppinenkin on löytänyt hänet! EG

    VastaaPoista
  17. Hurmeen Maailmankaikkeus on huonosti kirjoitettu, kaikinpuolin teennäinen ja epäkelpo näytelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmeen Maailmankaikkeus on hyvin kirjoitettu, kaikin puolin luonteva ja mestarillinen näytelmä.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Sanoisin, että melko hyvä näytelmä, aika luontevakin, klassikon ainesta.

      Poista
    3. Ainakin Europaeus-näytelmä oli aivan ylimainostettua, ylikehuttua ja yliylistettyä puskateatteria, jossa historiallisia aiheita hyväksikäytettiin sikinsokin ja asiaa juuri ymmärtämättä, surutta ja ilman häpyä tämän päivän ennakkoluuloja tukien - ja siitä syystä toki myös saman maailmankuvan omaavat asiaa tuntemattomat hurmioon vieden.

      Ihan kelpo kevyt ilottelu, joka ei jää historiaan, mutta huvittaa hetken. Esityksestä arvosana kasi miikka.

      Poista
  18. Ovatko tai onko nyt kyse niistä pohjoisista resursseista joihin paljolti ihastuttu on?

    Mistä niitä saa...

    VastaaPoista
  19. "Kun moni tietenkin ihmettelee, miksi Martti Talvelasta kohkattiin, vaikkei hän kaikin ajoin pysynyt edes äänessä, ei edes sävellajissa, kuunnelkoon hänen ja Gothonin Winterreise-levytyksen."

    Ostin kuukausi sitten eurolla (1) ja totesin, etten ole homoseksuelisti. Olen niin nuori ja maalainen, etten mistään kohkauksista ole koskaan kuullutkaan.

    t. nuoriso

    VastaaPoista
  20. Vielä Europaeuksesta:
    Asiantuntemattomuuttaanko lienee Eino Kalima -palkintoraati kappaleen palkinnut 30.000 eurolla, ainakin sillä oli ollut kykyä heittäytyä ja antautua tämän shakespeareläis-kalevalaisen esityksen vietäväksi. Minusta siellä oli rattoisaa ja kaikin puolin nautittavaa, - ei takapuoli puutunut. Lisäksi Hurme oli kaivanut historian hämärästä esiin mielenkiintoisen henkilön, runonkerääjän, kielentutkijan, sanakirjan laatijan, uudissanojen keksijän ym. (eduskunta, enemmistö, tasa-arvo), joka papin ja navettapiian poikana ei ollut saanut ansaitsemaansa tunnustusta isän kuoltua varhain. Asiaa ei liene auttanut, että hän änkytti, oli vakaumuksellinen pasifisti ja feministi. Liikunnallinen kuten Hurmekin, mutta 1800-luvulla kaikki taisivat pystyä patikoimaan ja soutamaan pitkiä matkoja. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin syvällä historian hämärissä Europaeus ei ole. Kaikki mikä löytyy näytelmästä, löytyy myös Matti Kuusen & con toimittamasta kirjasta Suurmies vai kummajainen.

      Paitsi se änkytys: sille ei löydy minkäänlaista perustaa mistään - ainoa siihen viittaava on yksi tanskalainen maininta E:n sammalluksesta tämän käveltyä Kööpenhaminaan. Hurme halusi vain tehdä E:stä muodikkaasti vamman takia syrjityn.

      Näytelmään oli surutta sotkettu koko 1800-lukulainen suomalaisuuspöhinä Kivestä Leinoon. Niin, mitä se Leinon runokin lopussa siinä teki? Joku hölmö luulee, että E ja L ovat aikalaisia.

      Poista