13. helmikuuta 2015

Topos II





Heine oli reipas ulkoilija myöhemminkin. Hän makasi sängyssä ja kirjoitti jatkoa myös luontorunoihinsa, joista ”Heidenröslein” on kuuluisin. Makaamiseen oli tosin syy, selkärangan runnellut tuberkuloosi, joka vei hänet hautaan varhain.

Toisin kuin alan keskeinen kirjallisuus kiinnittäisin Saksan romantiikan suuren perinteen yhteydessä huomion Goethen sijasta juuri Heineen, joka oli juutalainen, tiettävästi ei aktiivinen. Arvattavasti vaeltamisen ja erämaan ajatus ja kuvasto oli hänelle joka tapauksessa lapsuudesta tuttu Vanhasta testamentista.

Raamattu onkin maailman vanhin erätaidon opaskirja. Kristuksella oli sama erikoinen vaellusseuralainen kuin monella muulla aikaisemmin ja myöhemmin, Kiusaaja eli Paholainen.

Eräretkeilyn suuri nimi on Pyhä Antonius (kuva). Meikäläisessä perinteessä näyt ja harhat on valitettavasti yleensä sivuutettu. Muuan henkilö kuvaili minulle aivan joitakin päiviä sitten yliraskasta umpihankihiihtoa, tai saattoi olla avomerisoutua, jonka päätteeksi tuli kertojan arvauksen mukaan heroiinipiikkiä paljon nautinnollisempi endorfiinihumala, pohjaton hyvän olon tunne.

Urheilun ja liikunnan historiasta on nyt ilmestynyt myös hyviä kirjoja, mutta synteesiä ei ole sattunut vastaani. Toisaalta se kuohuttava ajatus, että ihmisen olisi tehtävä jotain kuntonsa eteen ja vointinsa hyväksi, näyttää liittyvän tavalla tai toisella Saksan poliittisiin oloihin. Kun juuri Heinrich Heinen aikaan poliittiset olot olivat Preussissa arvaamattomat ja Napoleon oli saatu hiljan nitistetyksi, nuoret miehet eivät saaneet kokoontua, koska oli vaara, että he olisivat naisten sijasta puhuneet politiikasta keskenään jupisten.

Se oli mieskuorolaulun alku. Saksalainen ”Liedertafel” ja siis mieskuorot eivät olleet oikeastaan missään tekemisissä musiikin kanssa. Kun urkkija tuli paikalle, ruvettiin silmänlumeeksi hoilaamaan. Tuossa kohdin etenkin nero Frantz Schubert huomasi tuoteaukon ja sävelsi heti paikalla tuhat laulua, joista yllättävän suuri osa oli mieskuorolle kirjoitettuja. Siitä ei ole tietoa, liittyykö ”Winterreise” eli talvinen matka hiihtovaelluksiin. Minulla on sellainen käsitys, että ei liity.

Toinen puoli porukkaa ryhtyi harrastamaan ”voimistelua” (turnieren). Uranuurtaja oli muuan Jahn. Englantilainen jalkapallo puolestaan liittyy rautateiden rakentamiseen. Oivallus oli hyvä. Keksimällä cup ja liiga saatiin pahimmat hampuusit ainakin joka toinen viikko matkoille. Ennen ”jalkapalloilijat” olivat mellastaneet satapäisinä laumoina ympäri ämpäri.

Suomessa Ivar Wilskman ja sitten Suojeluskuntajärjestön toimihenkilöt Lauri Pihkala ja Levälahti tekivät miellyttävästä eli vapaaehtoisesta liikunnasta epämiellyttävää eli pakollista. Kansakoulu oli jo juurruttanut tavan Saksan esimerkin mukaisesti.

Nähdäkseni Haltin huipulle ensimmäisenä vieraskirjan vienyt ja Pallastunturilla 1936 alppihiihtoa harjoitellut ja opettanut Kaarina Kari oli lähinnä vastuussa terveellisen liikunnan ajatuksen leviämisestä. Ainakin hiihto oli ollut aikojen alusta epämiellyttävä keino liikkua talvella. Nyt siitä alettiin hakea terveyttä. Ja kun Lapissa alkoi kulkea sieviä naisia, totta kai joukko reippaampia miehiä pani tämän asia merkille ja jätti viattomien eläinten ammuskelon ja kullan kaivamisen vastaavasti vähemmälle.

Kilpaurheilu on toinen luku. Tukholman olympialaiset todella oli Suomen ”arabikevät”. Olympialaisista ja kultamitaleista tehtiin ihanne, jota vanhempi, vakainen kansa kauhistui, ja urheilujärjestöistä tuli poliittinen kiitotie, jonka ensimmäinen etevä käyttäjä oli muuan U. Kekkonen, nuorempana etenkin tolkuttomasta alkoholinkäytöstään tunnettu lakimies-poliitikko, joka taisi kerrankin kaatua kesken juhlamenojen, muka auringonpiston saaneena.

Kilpaurheilu politisoitui käden käänteessä, ja kaikki muut huippumiehet Tapio Rautavaaraa lukuun ottamatta ostettiin suurella rahalla porvariseuroihin eli SVUL:n puolelle. Lasse Erolan oudon hyvän elämäkertateoksen mukaan urheilujohtaja Erkki Palolampi (”Kollaa kestää”) oli saunassa kiukutellut, että parempi olisi ollut jäädä keihäänheitossakin 1948 ilman mitalia kuin tämä tällainen, että kultaa voitti oulunkyläläinen puolikommunisti…

Tunturiretkeilyn poliittista puolta en ole kyennyt ratkaisemaan. Kaikki tuntemani merkittävät rinkkamiehet ovat kyllä olleet kokoomukselaisia, mutta nuoruudessani kokoomukselaisuus ei ollut politiikkaa, vaan pelkkää isänmaallisuutta.

Ehkä en ole väärillä jäljillä. Erno Paasilinna ja hänen ystävänsä ja samoin tietenkin Timo K. Mukka eivät taida tuotannossaan uhrata monta sanaa maakuntansa luonnonkauneudelle. Ja Hannu Taanila juoksi Sorvortantunturissa ja Värriöllä, mistä hänelle kunnia. Myös minulle, alan kirjallisuutta ja etenkin karttoja tutkivana kamariretkeilijänä, nuo ylimääräiset tunturimaat ovat tuntemattomia.


8 kommenttia:

  1. Kuvathan ovat kuin itäisestä Ukrainasta. Eilinen konsensus jää nähtäväksi. Maahantunkeutujien määrää lisättiin vielä viime metreillä. Entisiä on Suomen Kuvalehden mukaan rahdattu avustusrekoilla takaisin Venäjälle. Sotilaiden Äidit etsivät hautoja joiden äärellä itkeä. Pienen Isänmaallisen Sodan uhreille pitänee keksiä valtion hyväksymä tapa menehtyä. Iso onnettomuus Alakurtin varuskunnassa sopisi hyvin tähän saumaan, asialle tsetseenit tai Naton kätyrit.

    Tekstissä mainitun Levälahden poika oli yhtenä lukuvuotena opettamassa minullekin voimistelua ja urheilua, skottilainen vuorohypähtely oli erikoisuus, jonka taidan edelleen. Mies oli taitava akvarellisti ja muutenkin velmu.

    Lähettäjänä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Gilgamesh on myös matkakirja, egyptiläiset kuolleiden kirja. Vaikka ajoitukset vaihtelevat, Raamatun sisällöt eivät siis yllä vanhimmiksi.

    Schubertin Forellinkin sanojen sanotaan kuvaavan vakoilua/salaista poliisia.

    VastaaPoista
  3. Mielestäni Mooses on Raamatun innokkain retkeilijä. Varsin lyhyeen matkaan sai kulumaan nelisenkymmentä vuotta

    VastaaPoista
  4. Siinä naisten kanssa tunturissa hiihtämisessä oli paljon muitakin hyviä puolia, joita et tuo esille:
    * suku ei ole mukana seuraamassa
    * pääsee näyttämään voimiaan
    * vaatimattomat majoitusolot pakottavat läheisyyteen
    * hiihdon jälkeen on illalla miellyttävän raukea olo.
    Tosin ei pidä fantasioida liikaa. Retkeilyporukat olivat useampijäsenisiä, mikä hillitsi käytöstä ja piti touhun varmasti aika siveänä. 1920-luvun nuorilla oli moraalikäsityksiä, joita nykyaikana ei ole edes ns. uskovaisilla.

    VastaaPoista
  5. Heidenrösleinin kirjoitti 1790-luvulla Goethe ensimmäiselle rakastetulleen Friederike Brionille Sesenheimissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidenröslein ei ole varsinaisesti Goethenkään, vaan kyse on ennemmin kansanlaulusta. Sen julkaisi Goethen nimissä Herder vuonna 1773 teoksessa Von deutscher Art und Kunst otsikolla Fabelliedchen. Goethe ei runoa koskaan omakseen väittänyt, eikä ole varmaa, paljonko siinä on hänen kynänjälkeään. Jotain varmaankin.

      Poista

  6. Luottamus ihmisten kesken pikkukaupunkinsa adventtikirkossa tai pubissa, public housessa Manchesterissa kadunkulmassa. Niissä virtasi ihmisten välinen luottamus. Free credit flow kuten Alan Greenspan sanoi ja esineellisti välineeksi, kiteytti instituutioksi kuten korkeimman virka-aseman haltijalta sopii edellyttää, kansansa palvelijalta ja ihmisten kautta maailmankin.

    Noilla mentiin kun Ronald Reagan oli tehnyt sijaa toisen taiteilijan (saksofoni) nousta keskuspankin
    johtoon. Hän lähti 2006. Seuraavana vuonna puhkesi Kriisi. Usea tätä ounastelikin. 2006 kääntyi omakotitalojen hintakäyrä kaakkoon. Sitä ennen oli Kiina nostettu Lasiteräspalatsinsa korkeuksiin (Konehissit !) Maon kulttuurivallankumouksen kivijalalta. Maoistithan murskasivat alistumisen kulittumisen luonnonikeen ja avasivat ihmispotentiaalit tuoreelle. Tulokset ovat käsittämättömiä sotesuomalaiselle, taikuutta. Loihdittua vaurautta, luonnontilaisen köyhyyden poispyyhkimistä -tosta vaan. Ihan kuin veden muuttamista viiniksi. Tai ei ihan kuin,vaan ihan.

    Tuli mieleen sanoa kun Riksbank Närpiön miehen pääjohtaessa ja demarien saadessa sittenkin pääministeröidä panivat rahan miinukselle. Nimittäin yksityisen rahan. Varjopankkisysteemin valmistaman repo-rahan jollainen uustuote rahoitti globaalin kukinnon ja toi tämän applen minullekin haukata henkeä.

    Rahaa ei kuitenkaan aiota poistaa. Yksityistä vaan syrjäytetään ja tehdään tilaa valtiolliselle. Amerikasta tämä tuorein sykli lähti. Fed "ostaa" aidoilla dollareilla US obligaatioita markkinoilta eli firmojen, öljymaiden ja korkorahastojen mittaamattomista syvyyksistä. Samalla näiden täyttöputkia tukitaan. Suurfirmojen tosiasillinen verovapaus lopetetaan, pommitetaan paratiisisaarien lentokentät, irrotetaan piuhat arvopaperikonsruktöörien koneista. Öljysammiot eivät muunnu rahavuoriksi kun saudit lopettavat rikastumisensa. Islannin upottaneet norjalaiset kusisukassa eivät hiiskahdakaan. Ja mikä vielä?, niin eläkesäätiöt ja korkorahastot. Ne sijoittivat mukakauppoina, puolenvuorokauden mittaisina tai kun maapallo pyörii eivät hetkeksikään Lehman Brothersilla, niin sanottuihin repoihin noista sammioista yllä. Ne otettiin meidän yhteiseen maksujärjestelmään rahaksi jotka sopi vaihtaa maksutileiksi jos finanssipiirin ulkopuolelle piti maksaa kuten hovimestareille piloteille ja mitä pursimiehiä asialliseen kotitalouteen kuuluukaan, niin opettajat uus- ja perinnedynastioiden perillisille. Miksi muuten perintö- ja omaisuusverot oltaisiin poistettu kautta OECD/PwC/Boston Consultants/Hannes Snellman -maailmaa.

    Nämä siis tekivät jumalattomat määrät yksityistä rahaa yritysostoihin, uudellen nostatuksiin sinne Kiinaan ja kauppakeskusten jaella valtiasbrändien kamaa -ja ohimennen häväistä epähygieeniset kotimaiset, turvanormivajaat pajatuotteet. Siis kotimaisten virastojen ja niiden professionaalien kiihkeästi eeuittaessa näitäkin selkosia ja kaupaunkipahasia.

    Pitää kai lopettaa.Kemppinenkin siellä Lapissa. Luen Donnereista. Hieno kronikka.
    Kokkolassakin oli oma porvarisraha valamiesten tilikirjoissa mustekynällä ja kaunokirjoituksena. Kun tämä roti ja rotu särjettiin, niin usea Donner kapinoi -rupesi akateemiseksi ja paukututtivat konkurssivasaraa vastalauseena osakeyhtiöille, jotka eivät vastaa veloistaan. Perustivat siis ensin moisia rahan ja luotamuksen rovioita hekin hätäpäissään. Niin Santeri Alkio kertoo kytösavujen (ent.tervahongikko) miesten reaktioista kun lähimmäisiin luottamuksen sijaan tuli valtiomahdin toimenpano ei Kirjan vaan uuspykäläkirjaimen mukaan, että rupesivat häijyiksi. Kiva että näitä on luettavissa. Ymmärtääkin voi jos alle lukee noita pinnallisia amerikkalaisia.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Ymmärtääkseni tuo ajatus hiihdosta epämiellyttävänä tapana liikkua on erityisen tuttu monille kaupunkikoululaisille. Koulussa piti hiihtää vaikka ei osannut, eikä ollut kunnon välineitäkään.
    Itse olen yrittänyt aikoinani pitää lapseni välineissä ja antanut tilaisuuden oppia kiireettä ilman kilpailun tuomia paineita. Pikkukaupingissa se oli mahdollista. Nyt yritän jatkaa samalla linjalla seuraavankin polven kanssa. Lumettomat talvet tosin tekevät kiusaa.

    Hiihto on joissakin olosuhteissa todella mukava liikkumistapa. Olen aika paljon kulkenut soita kesäisin, joten on ollut aika suuri vastakohta kun sitten olen hiihdellyt siellä kevättalvisilla hankikannoilla. Kilometrit ova hujahtaneet kuin siivillä.

    Toisaalta en vaihtaisi silti kesäistä suoluontokokemusta esimerkiksi Sallan valtavalla Joutsenaavalla siellä hiihtelyyn, vaikka kymmenet kilometrit voisi sujutella kevyesti ja hienot luonnontilaiset suosaarekkeet houkuttelisivat. Suksisauvat olivat silti hyödylliset siellä myös kesällä. Niillä oli helppo tunnistaa pehmeät kohdat ja joskus seiväshypätäkin jonkin silmäkkeiden väliin jäävän salmipaikan yli.
    Hiihtovälineiden kehitys on ollut jotenkin nurinkurista. Ne on suunniteltu vain kilpaurheiluvälineiksi. Ongelmia tulee jos haluat ottaa sukset välillä jalasta metsässä. Siteitä on hankala saada taas kiinni. Erityisesti tämä hankaluus on lasten suksissa, vaikka juuri lasten pitäisi olla mahdollista jättä sukset välillä sivuun ja puuhata jotain muuta mielenkiinnon herättänyttä kesken kaiken.

    Voidaan tietysti sanoa, että onhan olemassa myös retkeilysuksia. Niin on. Mutta suurin tarve olisi yleissuksille. Onko niiden saamisen esteenä, että erikoissuksien tekemisestä tulee suurempi bisnes, kun jokainen joutuu ostamaan monet sukset?


    VastaaPoista